RAIKAS TERVEYSJUOMA, KOMBUTSA

Ensimmäisessä kombutsassani on mukana suomalaisia marjoja, vadelmaa, herukkaa, mansikkaa ja mustikkaa

Tein viime kesänä ensimmäisen kerran elämässäni suolakurkkuja. Halusin oikeita aitoja suolakurkkuja, joiden valmistuksessa ei ole käytetty etikkaa tai sokeria. Törmäsin itselleni uuteen säilöntämenetelmään; hapattamiseen. Hapattaminen on ikivanha säilömismenetelmä, mutta siinä onnistuakseen vaaditaan muutamien niksien opettelua.

`Hapattaminen on elintarvikkeiden happamuuden lisäämistä säilyvyyden, rakenteen, maun ja ravintoarvon muuttamiseksi.  Hapattaminen tehdään lisäämällä raaka-aineeseen tarkoitukseen sopiva maitohappobakteerikanta. Bakteerit käyttävät ravinnokseen raaka-aineen sokereita ja erittävät maitohappoa, joka alentaa tuotteen pH:ta. ´   -Wikipedia-



Suolakurkuistani tuli erinomaisia, maku ja koostumus olivat oikein onnistuneet. Kurkut olivat kieltämättä tosi suolaisia, mutta pari siivua leivän päällä juuston kera maistui oikein pikantilta. Teen suolakurkkuja ensi kesänä lisää.  Odotan malttamattomasti avomaankurkku-sesonkia ja ostan sitten pieniä sieviä kurkkuja kilokaupalla. Olen niitä yrittänyt kasvattaakin, mutta en kovin hyvällä menestyksellä.

Oppia ikä kaikki, tähän ikään mennessä en tiennyt, että monia muitakin ruoka-aineita voi hapattaa kuin kaalia.  Suolakurkunkin ajattelin vain olevan suolakurkkua, ei hapattamalla säilöttyä. Hapattaminen soveltuu lähes kaikille kasviksille. Myös lihaa on hapatettu, esimerkkinä kuuluisat ruotsalaiset hapansilakat, niitä en ole vielä koskaan maistanut, toisaalta, eipä kyllä ole minkäänlaista hinkua päästä niillä herkuttelemaan.

Hapattamisesta kirjoittelen joskus tulevaisuudessa lisää, kunhan kartutan tietoa ja kokemusta :)

Tutkiessani artikkeleita ja juttuja hapattamisesta, törmäsin toiseen uuteen tuttavuuteen, kombutsaan ja kefiiriin. Erittäin mielenkiintoista! Hankin kombutsa-vauvan eli scobyn ja vesikefiirin siemeniä facebookin "Kombucha ja kefiiri (ja muun elävän kulttuurin kerho)" - ryhmän kautta. Sitä kautta ystävällishenkiset kanssasisaret ja -veljet lähettävät tarvitseville scobyja ja kefiirin siemeniä postikuluja vastaan. Itsekin voin alkaa lähetellä, kunhan viljelmäni kasvavat niin että niistä on jaettavaksi. Nyt olen valmistanut kymmenkunta satsia vesikefiiriä ja pari erää kombuchaa, kolmas erä on tekeytymässä. Kefiirin valmistusprosessi kestää pari päivää, kombuchan viikosta kahteen. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kombucha on maultaan ja ominaisuuksiltaan paljon parempaa.

Mitä tämä ihmeellinen terveysjuoma on, ja mistä se on lähtöisin?

Kombutsa on Kiinasta lähtöisin oleva juoma, jonka terveyshyödyt perustuvat hapatuksen aikana syntyviin probiootteihin, jotka tasapainottavat suolistoa. Kiinalaiset kutsuvatkin juomaa ”ikuisen elämän eliksiiriksi”. Juomaa on nautittu jo yli 2000 vuoden ajan.

Säännöllisesti kombutsaa nauttivat vannovat juoman parantavan ruoansulatusta, kehon immuunipuolustusta ja unenlaatua, helpottavan painonpudotusta ja edistävän maksan toimintaa. Tieteellistä tutkimusta väitteiden todistamiseksi ei juuri ole, vaan väitteet perustuvat käyttäjien kokemuksiin ja muutamaan eläinkokeeseen. Kombutsalla on kuitenkin takanaan hyvin pitkä suosio terveysjuomana mm. Kiinassa ja Venäjällä, ja probioottien tiedetään tasapainottavan suoliston toimintaa. Kombutsan terveysväitteet eivät siis ole aivan tuulesta temmattuja.

Kombutsa valmistetaan sokeroidusta teestä käymisen avulla. Kombucha-viljelmää on kutsuttu suomessa myös volgansieneksi, koska se on kantautunut tänne kaukasuksen kautta. Kombutsa on Venäjällä suosittu juoma, ja sitä kutsutaan myös nimellä "tee-kvas", vaikka se ei maultaan muistutakaan kvasia. "Teesieni" tuotiin Venäjälle Venäjän-Japanin sodan jälkeen. Nykyisin ehkä suositumpi nimitys on skoby.  Scoby on lyhenne sanoista Symbiotic Colony of Bacteria and Yeast. Kombucha-viljelmä on laktobasillien ja hiivasienten muodostama kompleksi. Bakteeriosa sisältää yleensä lajia Bacterium xylinum, hiivasienet vaihtelevat; yleisiä ovat Brettanomyces bruxellensis, Candida stellata, Schizosaccharomyces pombe, Torulaspora delbrueckii ja Zygosaccharomyces bailii.

Itse scoby, tai volgansieni, kuinka sitä tahtookaan nimittää, on koostumukeltaan kimmoisan hyytelömäinen ja väriltään vaalea. Se voi värjäytyä jos elatusaineena käytetään esim. sokeroitua roobiosta. Kun scoby saa oleilla oikeanlaisessa ravinnossa (sokeri) ja lämpötilassa (21-28 astetta) siihen kasvaa uusia kerroksia orgaanista hyytelöä, se voi kasvaa vähitellen useiden senttimetrien paksuiseksi.

On hyvä huomioida, että käymisen seurauksena juomaan kehittyy hieman alkoholia, ehkä n. 0,5-2%. Yhdestä tai kahdesta lasillisesta päivässä tuskin on mitään haittaa, mutta lapsille ei kannattane antaa janojuomaksi, vaikka se hyvää onkin. Ajattelin joskus tulevaisuudessa mitata juomani alkoholipitoisuuden, kunhan saan hankittua siihen soveltuvan mittarin.

Juoma valmistetaan tavallisesti suuressa lasiastiassa, itse käytän suuria lasisia säilöntäpurkkeja ja pingotan purkin suulle kuminauhan avulla hupuksi verkkokangasta jotta juomaan ei pääse pölyä/roskia. Viljelmän hoidossa on noudatettava puhtautta homehtumisen estämiseksi.  Pohjalle asetetun scobyn päälle kaadetaan haaleaa, sokeroitua mustaa tai vihreää teetä, tai roobiosta. Runsaan viikon kuluttua osa juomasta voidaan maustaa esim marjoilla ja säilöä jääkaappiin. Osa juomasta jätetään siemeneksi (n pari desiä/iso laskpurkki) scobyn kanssa seuraavaan satsiin.

Kombutsan valmistaminen

Samea vaikutelma johtuu siitä, että scoby on lillunut teessä pari päivää ja alkaa kasvattaa uutta hentoista kerrosta pinnalle.

RESEPTI

• 2 litraa vettä
• 4 tl maustamatonta vihreää tai mustaa teetä
• 200 g sokeria, käytän osittain tavallista taloussokeria, osittain tummaa ruokosokeria
• Elävä kombutsaviljelmä eli scoby
• Noin 2 dl scobyn mukana tullutta nestettä
• Maustamiseen hedelmiä, mehua tai marjoja
• Suuret lasipurkit
• "Huputtamiseen" harsokangasta, talouspaperia tms. ja narua tai kuminauhaa
• Lasipulloja pullotusta varten, mielellään patenttikorkkisisa tai leveäsuisia pulloja

• Valmistetaan sokeroitu tee.  Tee saa hautua vähintään 15 min. ajan. Jäähdytetään tee kädenlämpöiseksi ja kaadetaan se puhtaisiin lasipurkkeihin. Huuhdellaan scoby ja lisätään purkkeihin. Kaadetaan lisäksi noin desi/teelitra  scobyn mukana tullutta nestettä eli kombutsaa.
• Pingotetaan harsokankaat purkkien suille naruilla/kuminauhoilla. Laitetaan sitten kombutsa vedottomaan paikkaan tekeytymään.
• Maistellaan juomaa noin viikon jälkeen. Poistetaan scoby kombutsasta, kun juoma on sopivan hapanta, se muuttuu sitä happamemmaksi, mitä kauemmin käyminen huoneenlämmössä jatkuu. Tarpeeksi hapatuttuaan se muistuttaa hajultaan ja maultaan etikkaa. Itse olen hapattanut juomaa n. viikon ajan.
• Ottetaan talteen scobyn lisäksi muutama desilitra valmista kombutsaa uutta juoma satsia varten.
• Pullotus: Lisätään ensin pullojen pohjalle makuaineet; marjoja/mehua/hedelmänpaloja ja halutesasi pieni määrä sokeria (se lisää hiilihappoisuutta l. kuohuvia kuplia). Kaadetaan kombutsa ratin ja siivilän - itse käytän kesto-kahvinsuodatinta - avulla pulloihin. Jätetään pari senttiä tyhjää, sillä pulloon kertyy todennäköisesti painetta hiilihaposta ja juoma kuohuu helposti. Annetaan juoman olla pullotettuna huoneenlämmössä vielä n vuorokausi ja siirretään sen jälkeen jääkaappiin.
• Juoma on valmista nautittavaksi, mutta kannattaa antaa kombutsan tekeytyä jääkaapissa vielä muutama päivä. Valmis juoma säilyy jääkaapissa avaamattomana useita viikkoja.

Nämä ovat olleet pari päivää jääkaapissa. Maistuu hapokkaalta ja raikkaalta.

Annoin tyttärelleni ja vävypojalleni eka satsista pari pulloa. Heille sattuivat menemään ne tiiviskorkkisimmat ja pienisuisimmat pullot ja kun siellä oli avattu ensimmäinen pullo, ampaisi pari desiä kombutsaa pitkin keittiön seiniä kunnon paineella.
Joutui nuoriso siivoushommiin... 😘
Korkit kannattaa siis avata varovarovasti.

SYKSYN -17 SAIPPUAT

Sain sukulaistytöltä pienen joululahja-saippuatilauksen. Hän halusi saippuaa omaan käyttöönsä ja lahjaksi parille ystävälleen. Toiveissa oli hyvää, raikkaan tuoksuista perus suihkusaippuaa, hellävaraista kasvosaippuaa ja vielä saippuaa atoopikkoystävälle.

ANANASSAIPPUA, 5%:n ylirasvoitus

175 g oliiviöljyä

150 g palmuöljyä

100 g kookosrasvaa

50 g kaakaovoita

25 g risiiniöljyä.

69 g lipeää

160 g vettä

lisukkeet:

ensimmäiseen puolen kilon erään 1,5 tl titaanioksidia ja

toiseen puolen kilon erään 0,5 tl keltaista rautaoksidia ja 20 ml ananas-tuoksuöljyä

Siuhkusaippuaan halusin tehdä selkeän, yksinkertaisen ulkonäön johon valitsin tuoksuksi raikkaan ja makean ananaksen. Väriksi valikoitui valkoinen ja keltainen. Ajattelin että toteutus on niin yksinkertainen, ettei se hevillä epäonnistu. Ja kelpo saippuoita näistä tulikin. Tein samalla reseptillä ensin puolen kilon erän valkoista massaa, valkaisuun käytin titaanioksidia. Kun valkoinen massa oli hieman jähmettynyt halkomuottien pohjalla tein toisen puolen kilon saippuamassa-erän jonka värjäsin keltaisella rautaoksidilla voimakkaan keltaisesi, tähän lisäsin myös tuoksun. Valutin uuden massan varovasti entisen päälle, sillä en halunnut massojen sekoittuvan yhtään.  Pari pienenpientä kiekuraa ilmestyi värien väliin, mutta ei haittaa, ne on vähän koomisia :) Ohjeena käytin vanhaa tuttua, hyväksi todettua Saippuakirjan "Hyvää perussaippuaa" reseptiä. Tällä ohjeella saa hyvin vaahtoavaa, melko kovaa saippuaa.

VAALEANPUNAINEN KASVOSAIPPUA, 8% ylirasvoitus

15 g jojobaöljy

25 g mangovoi

25 g risiiniöljy

25 g manteliöljy

225 g oliiviöljy

125 g kookosrasva

66 g lipeä

190 g kamomillauute

2/3:aan massasta lisäsin 

1,5 rkl vaaleanpunaista savea vesitilkkaan sekoitettuna

1/3:aan massasta lisäsin 

1 tl aktiivihiiltä oliiviöljytilkkaan sekoitettuna

n 20 ml Baby powder tuoksuöljyä

Kasvosaippuasta tein hellävaraista ja hoitavaa.  Tein reseptin itse Soapcalc-ohjelman avulla. Hoitavuutta hain hyvillä öljyvalinnoilla, vaaleanpunaisella savella ja aktivihiilellä. Savella ja hiilijauheella sai aikaiseksi myös puuterimaiset värisävyt ja helpot swirlaukset l. kiekurakuviot. Veden sijaan käytin nesteenä vahvaa kamomillateetä. Muotin virkaa toimitti Pringles-tuubi, josta poistin metallisen pohjan ja teippasin muovikannen tiiviisti putken pohjaksi. Tuubin metallipohja aiheuttaa saippuamassan kanssa suorassa kosketuksissa ollessaan kemiallisen reaktion jossa massa ylikuumenee ja kuohuu, nimim. kokemusta on. Pringlestuubin metalliselta näyttävä sisäosa on päällystetty ohuella muovikalvolla.

Savi ei ole sekoittunut parhaalla mahdollisella tavalla massaan, vaaleanpunainen väri ei ole tasainen, mutta käyttöä se ei haittaa.

TURKOOSI TUOKSUTON SAIPPUA

55 g risiiniöljy

150 g kookosrasva

250 g oliiviöljy

75 g kaakaovoi

71 g lipeä

160 g vesi

1 tl turkoosi mica-väri

1 rkl alkannansiemenjauhe oliiviöljyyn uutettuna

Tämä saippua on tarkoitettu atooppiselle iholle. Alkuperäisessä reseptissäni risiiniöljyn määrä oli 25 g, mutta nyt sitä tuli hieman enemmän yksinertaisesti siksi, että sitä hulahti pullonsuusta enemmän kuin oli aikomus, enkä sitten ryhtynyt poistamaan ylimääräistä, sillä astiassa oli jo oliiviöljy mitattuna ja tuumin, että tulee nyt sitten korkeampi ylirasvoitusprosentti, ei kuivata sitten jo valmiiksi kuivaa ihoa. Positiivinen yllätys oli, että alkannajauhe teki turkoosiin saippuaan pieniä vaaleanpunaisia pilkkuja. Saippua oli kovin pehmeää kun poistin sen seuraavana päivänä muotista, mutta nyt se on onneksi kovettunut hyvin. Pinnalle on muodostunut kerros ns.saippuatuhkaa. Se on kosmeettinen haitta, näyttää mattamaiselta pölykerrokselta saippuan pinnalla,  se lähtee ensimmäisellä huuhtelulla pois.

AIEMMIN SYKSYLLÄ TEHTYJÄ

Alla olevat saippuat on kuvannut Rasmus-poikani. Lähes kaikki muut blogin kuvat olen itse ottanut kännykkäkamerallani, joten kuvissa on melkoinen laatuero.

Esikoispoikani aloitti syksyllä valokuvaajaopinnot Amk-muotoiluinstituutissa Lahdessa. Heillä oli heti opintojen alussa koulutehtävänä perustaa pop-up kauppa ryhmätyönä. Tarkoituksena oli yhdessä ideoiminen ja käytännön toteuttaminen ja sitä kautta ryhmäytyminen. Olin otettu, kun minua pyydettiin valmistamaan erä saippuaa yhden kerran pidettävään pop-up kauppaan. Suomen lainsäädäntö sallii saippuan valmistamisen yksittäisiin myyjäisiin ilman turvatarkastusta. Valmistelin  siis pari pientä erää saippuoita toiveiden mukaan. Opiskelijat tekivät mm. etiketit ja tuoteselosteet luetteloni pohjalta. He jakoivat samalla teitoutta saippuoiden ekologisuudesta; 

- 100%:sen kasvipohjaiset

- biologisesti hajoava

-ei turhaa pakkausmateriaalia, eikä ollenkaan muovia 💪💪💪

Ryhmä oli yhdessä päätynyt seuraavanlaisiin saippuoihin:

1. Musta, kiekon muotoinen salmiakin tuoksuinen saippua

2. Naturelli palashampoo

3. Suolasaippua, raikas eukalyptuksen tuoksu

4. Suomi 100 v - saippua, sinivalkoinen, männyn tuoksuinen

Opiskelijat toivoivat rustiikkisia ja rouheita saippuoita, sellaisia mistä näkee että ovat ehtaa käsityötä eikä koneellisesti tehtyjä. Saamansa pitää, niinkuin allaolevasta mainoskuvasta näkyy 😉

 

Lähes kaikki saippuat tekivät kauppansa ja ne muutamat jotka jäivät myymättä opiskelijat ottivat omaan käyttöönsä. Suurimman suosion saavuttivat salmiakki-kiekko-saippuat, jotka muistuttivat jääkiekkoja. Tuoksunsa ne saivat aniksen eteerisestä öljystä. Niitä pitää tehdä lisää, niistä tykkää pojatkin.

MÄKIKUISMAA MIELIALAA KOHENTAMAAN

Mäkikuisma on erityisen hieno rohdos. Ihmeellisen ihanan luontoäidin tarjoama lääke lievän ja keskivaikean masennuksen hoitoon; kun olo on alakuloinen, masentunut, levoton, ärtynyt, hermostunut eikä mikään huvita. Sitä voi käyttää myös esim. työuupumumuksesta, stressistä ja vaihdevuosista johtuvaan alakuloon ja kaamosmasennukseen sekä erilaisiin jännitystiloihin. Mäkikuismalla on masennustiloja ehkäisevä, tuskaa lievittävä ja rauhoittava vaikutus.

Vaikka itselläni ei ole koskaan diagnosoitu mitään edelläolevista, niin olen joskus kovin uupunut ja stressaantunut, kukapa ei olisi.  Ja vaikka olen perusluonteeltani positiivinen ja aktiivinen toimija, on elämässäni ollut myös surun ja ahdistuksen aiheita/aikoja - joo, tiedän; ihan kaikilla on. Mulla niitä on kuitenkin ollut ehkä hiukan keskivertoa enemmän (niin kai suurin osa ihmisistä ajattelee...😏) Vaihdevuodetkin tulevat väistämättä viimeistään muutaman vuoden päästä.  Joten mäkikiusmauute tulee todelliseen tarpeeseen.

Netistä löytyy runsainmitoin mäkikuisma-valmisteita myyviä luontaistuotekauppoja. On tabltteja ja kapseleita, öljyä, teetä ja tinktuuraa. Mielialaa kohottavan vaikutuksen lisäksi sillä on lukuisia muitakin rohdosvaikutuksia. Mäkikuisma on vanha lääkeyrtti, joka on perinteisesti ollut verenkierron elvyttäjä, närästyksen helpottaja, virtsanerityksen lisääjä ja kihdin sekä reuman hoitoaine. Olen poiminut tietoa eri lähteistä ja tähän lainasin muutamaa, joissa kerrotaan tästä rohdoksesta melko kattavasti.

RavintolisäWiki:

Vaikutus ja käyttö

Rohdokseksi kerätään kukkimisen aikaan maanpäällinen verso. Kuisma vaikuttaa ahdistusta ja masennusta lievittävästi. Sillä on tavallisiin masennuslääkkeisiin verrattuna etuna se, että sillä on vähemmän sivuvaikutuksia. Viite: Linde K et al. Cochrane Database Syst Rev 2008: (4):CD000448. Vuodesta 1995 se on ollut Saksassa eniten määrätty masennuslääke. 

Kuisma saattaa vaikuttaa fibromyalgiaan eli pehmytkudoskipuihin pitämällä serotoniinitasot korkealla ja vähentämällä kipuja. Se lisää myös sapeneritystä, estää tulehduksia, edistää hermosäikeiden uusiutumista.

Mäkikuismaöljy (johannisöljy) ulkoisesti käytettynä hoitaa hermovaurioita, iskiaskipuja, auringon polttamaa ihoa, suu- ja nielutulehduksia, hyönteisten pistoja, nopeuttaa haavojen paranemista ja lievittää kutinaa.

Mäkikuismakylvyllä hoidetaan jännityksiä ja hermostuneisuutta, sekä edistetään arpikudosten ja hermotuksen paranemista.

Murskattuja lehtiä ja kukkia voidaan laittaa hyvin puhdistettuun vammakohtaan hoitamaan haavoja ja kipuja. Peräpukamista johtuviin kipuihin voi saada helpotusta mäkikuismaa sisältävällä voiteella.

Annostus: Vatsaa rauhoittava tee, nautitaan silloin tällöin aterian jälkeen kupillinen teetä 1 tl alla olevasta seoksesta kupilliseen ja haudutetaan 10 min

25g mäkikuismaa

25g sitruunamelissan lehtiä

25g siankärsämöä

--------------------------------------------------------------------------------------------------------

Seuraava artikkeli on lainattu Duodecimin (Suomen lääkäriseuran lääketieteellinen aikakauskirja) julkaisusta

Mäkikuisma

Lääkkeet mielen hoidossa

27.11.2015

Matti O. Huttunen

Tienvierustojen tavallisen kasvin mäkikuisman (lat. Hypericum perforatum; engl. St. John´s wort) kukista ja lehdistä valmistettua uutetta on käytetty kansanlääkinnässä yli 2 000 vuoden ajan. Uutetta on käytetty mitä moninaisimpien vaivojen ja oireiden hoitoon, mutta yleisimmin sillä on hoidettu haavoja, palovammoja, lihaskipuja, masennusta ja unettomuutta. Kiintoisa tuore havainto on uutteen kyky tappaa viruksia ja myös HI-viruksia.

Kuten luonnonyrtit yleensäkin mäkikuismavalmisteet koostuvat monista aineosista. Mäkikuismauutteen vaikuttavana aineena pidetään uutteen sisältämiä hyperisiiniä ja pseudohyperisiiniä.

Mäkikuisman masennusta lievittävä teho on osoitettu yli 20 kontrolloidussa tutkimuksessa, joissa uute oli lumelääkettä tehokkaampi ja yhtä tehokas kuin suhteellisen pienet annokset trisyklisiä masennuslääkkeitä lievän ja keskivaikean depression hoidossa. Tutkimuksia on osin kritisoitu käytettyjen diagnostisten kriteereiden ja verrokkilääkkeenä käytettyjen masennuslääkkeiden vähäisten annosten vuoksi.

Mäkikuismauutteen tavallinen annos on 300–1 800 mg jaettuna kolmeen vuorokausiannokseen. Aloitusannos on yleensä 300–600 mg/vrk. Vaikuttavat aineet imeytyvät nopeasti, ja niiden puoliintumisaika elimistössä on noin 24 tuntia.

Mäkikuismauute on yleisesti ottaen hyvin siedetty. Sen käytön yhteydessä on kuitenkin raportoitu haittavaikutuksina vatsavaivoja, huimausta, suun kuivumista, väsymystä, huimausta, levottomuutta ja ummetusta. Ehkä tärkein mäkikuismauutteen mahdollinen haittavaikutus on fotosensitiivisyys ja herkkyys auringonvalolle, minkä vuoksi etenkin vaaleaihoisia on varoitettava liiallisesta auringonvalosta. Fotosensitiivisyys on kuitenkin lievää ja häviää muutamassa päivässä uutteenoton lopettamisen jälkeen.

Kirjallisuudessa on kuvattu muutamia tapauksia, joissa mäkikuismauute on voinut aiheuttaa hankalia haittavaikutuksia joko yksin tai yhdessä muiden lääkkeiden kanssa. Eräällä potilaalla ilmeni voimakasta väsymystä paroksetiinin ja mäkikuismauutteen yhteiskäytön yhteydessä. Eräiden tapausselostusten valossa mäkikuismauute saattaa laukaista hypomania- tai maniajakson niille altteilla potilailla. Kirjallisuudessa on kuvattu myös kaksi potilastapausta, joissa potilaalle kehittyi serotoniinioireyhtymä joko mäkikuismauutteesta tai uutteen ja tratsodonin yhteiskäytön seurauksena. Sokeritautia sairastavalle iäkkäälle potilaalle kehittyi suolistontukos, kun lääkitykseen liitettiin mäkikuismauute. Toiselle potilaalle kehittyi fotosensitiivisen reaktion yhteydessä akuutti neuropaattinen kiputila. Tällaiset haittavaikutukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia mäkikuismauutteen käytön yhteydessä.

Mäkikuismauutteella voi olla hankaliakin interaktioita muiden lääkkeiden kanssa. Se voi laskea monien lääkkeiden (mm. kalsiumkanavan salpaajat, raskauden ehkäisyvalmisteet, monet antibiootit, glukokortikoidit) pitoisuutta. Yhtä lailla näiden lääkkeiden pitoisuus plasmassa voi nousta merkittävästi. Mäkikuismauutteen on raportoitu myös pienentävän digoksiinin pitoisuutta plasmassa.

Mäkikuismauutteen toksisuus yliannosten yhteydessä on hyvin vähäinen.

Yllätyksekseni LuontoPortissa , joka on erittäin kattava ja perusteellinen kasvien tunnistamisopas Mäkikiusman kerrotaan olevan lievästi myrkyllinen:

"Mäkikuisma on (ollut) monipuolinen hyötykasvi – mm. viinan maustamisessa, tosin särmäkuismaa lienee myös käytetty, sillä lajeja tuskin osattiin aina erottaa toisistaan. Kuismien tunnetuin tehoaine on hyperikiini, jota kasvit valmistavat suojakseen kasvinsyöjiä vastaan. Sen esiasteet ovat punaisia ja violetteja väriaineita, joita on uutettu kangasväreiksi etenkin juurakosta, mutta myös nupuista.  Särmäkuismaa on käytetty lääkekasvina. Mäkikuisma on särmäkuismaa myrkyllisempi, joten sitä ei kannata rohdoksi keräillä. Suomessa mäkikuisma on (melko vähäisestä) myrkyllisyydestään huolimatta harmiton – sen sijaan ihmisen mukana muun muassa Australiaan, Uuteen Seelantiin ja Pohjois-Amerikkaan levittyään se on uusilla kotiseuduillaan luokiteltu monin paikoin harmilliseksi vieraslajiksi. "

Kun löysin mäkikuismaa melko runsaasti pellonpientareelta ja pienen kärrypolun reunalta, päätin kerätä sitä ja valmistaa tinktuuraa. Ajattelin, että alkoholiin uutettuna tehoaineet uuttuvat tehokkaimmin kasvinosista. Siispä suuntasin askeleeni kohti Alkoa ja ostin pari pikkupulloa 60% vodkaa (200 ml/pullo, kun isoimmissa sitä ei myydä).  Jos löydän mäkikuismaa vielä reilusti lisää, raaskin tehdä siitä myös teetä.

Mielenkiinnolla odotan, onko rohdoksella itseeni jotakin vaikutusta. Toki en voi tarkasti tietää tinktuurani hyperisiini/pseudohyperisiini-pitoisuutta, mutta annostelen sitä maltillisesti, ja jos haittavaikutuksia ilmenee, vähennän annosta. Uutoksen vaikutus pitäisi ilmetä parissa viikossa. Kokeilen rohdosta ensin itseeni ja jos se vaikuttaa hyvältä, annan sitä myös eräälle rakkaalle ihmiselle, jolla on taipumusta alakuloon ja ahdistuneisuuteen. 

Tinktuuran annostus: 

15-30 tippaa, 2-3 x vrk:ssa, vesilasiin sekoitettuna.

Mäkikiusmassa vaikuttavaa ainetta on niin nupuissa, kukissa kuin siemenkodissa.

Taas käynnistyi kasvikuivuri. Kukat ja lehdet kuivahtivat melko nopeasti.

Kukat pääsivät viina-kylpyyn. Olen ravistellut ka hälskytellyt purkkia päivittäin. Mäkikuisma saa tekeytyä purkissa pari viikkoa. Sitten siivilöin nesteen harsokankaan läpi ja annostelen rohtoa tipoittain.

Uutos on jo parin päivän päästä syvänpunaista. Ja maistuu yrttiviinalta.

Kaamosmasennusta vastaan minulla on myös tämä tehokas kirkasvalolamppu.

Kunhan olen käyttänyt rohdosta jokusen aikaa, raportoin tänne, mikä oli vaikutus. Toivotaan parasta 💪


Päivitys 12.11.17:

Nyt olen käyttänyt mäkikuismatinktuuraa yli kolmen  kuukauden ajan säännöllisesti, n 15 tippaa aamuin illoin. Ja kyllä se vaikuttaa. 
Olen rennompi ja rohkeampi, hymy ja nauru on herkemmässä kuin aiemmin. 

Ensi kesänä pitää kerätä mäkikiusmaa tosi, tosi paljon. Tiedän nimittäin monta ihmistä, joille tästä voisi olla apua.

KESÄN HORTOILUA

🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱

Kolmas rakas harrastuksen kotikosmetiikan ja ompelun lisäksi on villivihannesten kerääminen ja säilöminen. Tätä harrastusta voi kutsua monella nimellä mutta mun suosikki on hortoilu. 

Raija ja Jouko Kivimetsä ovat uranuurtajia tällä alalla suomessa, he ovat kirjottaneet kirjoja, kurssittaneet ja opettaneet suomalaisia hortan saloihin (espanjaksi horta = villivihannes). Keittiömestari  Sami Tallberg on tuonut tätä ilosanomaa suuremman yleisön tietoisuuteen, kuten myös villivihannes asiantuntija Heikki Ruusunen. Villivihannekset ja "hippi-hortoilu" on trendikästä, ja se on hyvä se! Itse innostuin hortoilusta jo lähes kymmenen vuotta sitten, silloin siitä ei vielä ollut muotia ja aiheutin ihmetystä, silmien pyörittelyä ja päänpudistuksia kaveripiirissäni. Olin jonkin sortin hörhö. Nuukuuteen ja niukkuuteen pakosti oppineena perheenäitinä (iso perhe ja iso talolaina yhdistettynä pieniin tuloihin) saimme kivasti särpimen jatketta luonnon antimista. Kun asiaan perehtyi tarkemmin, mikä aarreaitta omalta tontilta ja lähimetsiköstä löytyikään. Voi onnea ja autuutta! Superfoodia, hyvää ja kaunista ja täysin ilmaista! Toki marjoja ja sieniä kerätään loppukesällä ja syksyllä, mutta tämä horta-kausi jatkuu kevään alusta lumen tuloon saakka. Onnekseni myös ukkokultani on ollut innostunut asiasta alusta saakka. Hänen ansiostaan syömme kotona paljon herkullista kasvisruokaa, myös villivihanneksia.  

Ravintola-alan ihmisenä mieheni on hankkinut minulle väyliä lisätienesteille. Parina vuotena olen kerännyt villivihanneksia myytäväksi - sitä ennen kävin kahden päivän kurssin, joka päteivöittää muutaman yleisimmän villivihanneksen "kauppa-kerääjäksi". Dokumenttina siitä minulla on pieni passi, jota voin tarvittaessa näyttää viranomaisille. 

Tänä vuonna kesälomani alkoi kesäkuun alussa ja viikon pituisella päivittäisellä villivihannesten keräämisellä ja myyntikuntoon käsittelemisellä. Keräsin 15 kg hortaa 1200 hlö.n tapahtumaa varten. Saatte uskoa, että se on paljon! Tapahtumassa oli villivihanneksia niin alku-, pää- kuin jälkiruoassakin. Keräsin horsmanversoja, suolaheinää, käenkaalia, nokkosta, voikukkaa, siankärsämöä, vuohenputkea... ja syötäviä kukkia koristeeksi; mm. puna-ailikkia, voikukkia, orvokkeja. Kasvit olivat vielä pieniä sieviä versoja ja maku parhaimmillaan.

Puna-ailikki on kaunis ja herkullinen. Kukintakausi on pitkä. Meden täyttämät kukat ovat makeita. Makea tuoksu ja maku säilyy myös kuivatessa sitä tee-aineksiksi.

Tuon urakan jälkeen meni lähes kuukausi, etten jaksanut ajatellakaan hortoilua, mutta tulihan se into lopulta takaisin, kun näin suosikkipaikkani täydessä kukkaloistossaan. Tosiaan, minulla on yksi mainio vakiopaikka. Se on syrjässä, hiekkatien päässä oleva hiekkakumpare-alue, jossa kasvaa lähes kaikkia niittykasveja. Keräsin itselleni kukkia rohdos- ja teeainksiksi. Kuivasin pihasauniota, siankärsämön kukkia, apilaa, ja puna-ailikkia.

Sitten tuli uusi työtilaus; tänään keräsin kaksi sylillistä syötäviä kukkia erääseen toiseen suureen tapahtumaan. Tällä kertaa keräsin päivänkakkaroita, puna-, alsike- ja valkoapilaa, vuohenputkea, niittysuolaheinän kukintoja, siankärsämöä, horsmaa ja saunakukkaa. Sekä kilokaupalla nokkosta. 

Aa että, mie tykkään näistä 💓 Puna-apila on makea ja sisältää paljon proteiinia sekä kasvi-estrogeenia. Sopii oikein hyvin naisihmiselle.
Olen säilönyt puna-apilan terälehtiä pakastamalla - käytän sitä sitten talvella mm. salaatteihin ja smootieihin. Lisäksi olen kuivannut kokonaisia kukintoja rohdos- ja teeaineksiksi.

Lempipaikassani kasvaa runsaasti myös kaunista, mutta myrkyllisyyden takia hyödytöntä lupiinia. 

IHANA IHASTUTTAVA PIHASAUNIO

Sain ystävältäni valtavan määrän aromikasta nappulakukkaa. Kolme isoa paperikassillista rehevää, luomumansikkapellon "rikkaruohoa".  Pihasaunio on ehdottomasti yksi suosikeistani. 

Rohdoksena pihasaunio vastaa kuuluisampaa sisarkasviaan kamomillasauniota. Se auttaa lähes kaikkiin vaivoihin :) 

Teenä rauhoittaa ärtynyttä vatsaa, auttaa univaikeuksiin, rauhoittaa mielialaa, helpottaa kuukautiskipuja ja vauvan koliikkia (pari teelusikallista) 

Höyryhengitettynä flunssaan, yskään, ontelotulehduksiin 

Suuvetenä ientulehdukseen 

Ulkoisesti ihon hoitoon, pikkuhaavoihin, ihottumaan, auringonpolttamalle iholle, peräpukamiin, ruusufinniin ja akneen. 

Siitä voi olla apua nivelkivuissa ja hermostoperäisissä kivuissa. 

- Lähteenä käytetty Henriette Kress "Käytännön lääkekasvit 2"-

Käsittelen villivihannekset lähes aina siten, että liotan niitä pari tuntia kylmässä vedessä. Poikkeuksena kuivattavat kukat. 

Kylmässä kylvyssä kasvit puhdistuvat ja ötökät nousevat pinnalle. Sitten kuivailen enimmän kosteuden pois pyyhkeillä. Säilöin osan pihasaunioista laittamalla ne varsineen päivineen vakuumiin ja pakastamalla tuoreeltaan. Siitä saa mm. mainiota siirappia, joka on huippuhyvä makupari mansikan kanssa.

Osan kuivasin, aion juoda talven aikana litroittain pihasaunioteetä, ajattelin hauduttaa tätä myös kasvo- ja suuvedeksi. 

 Kuivaamista ennen nypin/leikkasin saksilla lehdet ja kukat irti varsista.

Kasvikuivurin hankin vuosia sitten alennusmyynnistä, taisi maksaa vähän alle 40€. Erittäin kannattva ostos. Ajoittain kuivuri töhöttää päiväkausia lähes taukoamatta. Hyvin on kestänyt kovaa käyttöä.

Kuivattu pihasaunio tuoksuu ja maistuu voimakkaasti. Olen nyt juonut pari litraa uutta saunioteetä ja se on hyvää. Välillä pureskelen pari kuivaa kukkaa, se raikastaa tehokkaasti hengitystä.

 
Jos haluaa käyttää villivihanneksia tuoreeltaan ja on tullut kerättyä enemmän kuin yhdellä kerralla voi käyttää, vihannekset pysyvät tuoreina helposti viikon, kun käärii ne kylmävesi-liotuksen jälkeen kostean pyyhkeen sisään, laittaa käärön pussiin ja kylmään. Meillä on onneksi kellari johon mahtuu kerralla enemmän - myös ne myytävät villivihannekset.
Pihasaunio kestää pyyhekäärössä tuoreena oikein hyvin, mutta esim. vuohenputki on paljon arempi.

Nokkosta kerätessä leikkasin saksilla vahingossa hanskaan pienen palkeenkielen. Onneksi en leikannut palaa sormesta😏. Vaan pääsivätpä nokkoset pistelemään pienestä reiästä ja sormeen ilmestyi kirveleviä ja kutiavia vesirakkuloita. Tähänkin auttaisi varmaan pihasauniohaude. Pihalta löytyi kyllä reilusti vesiheinää, vesiheinämurskaa ihottuma-alueelle ja jopa helpotti.