SALMIAKKISAIPPUA

Joulun ja uudenvuoden välipäivien ihanan joutilaisuuden siivittämänä sain jälleen energiaa suunnitella ja tehdä uuden saippuan, kun nyt oli sitä tilaakin hyllyissä. Kyselin perheen nuorisolta, mitä uutta nyt keksittäisiin ja sieltä tuli kuin yhdestä suusta että tee mustaa saippuaa. Jaa-a, mulla on mustaa rautaoksidia ja hiilijauhetta joten miksikäs ei. Hiilestä olen aikaansaanut tummanharmaita swrillejä kasvosaippuaan. Myöhemmin kuulin FB:N saippua-ryhmäläisiltä, että hiilestä saa kunnon mustaa kun sekoittaa sen pieneen öljymäärään ennen massaan sekoittamista, minä taisin sekoittaa sen silloin veteen. En halunnut riskeerata mitään, joten käytin massan värjäykseen mustaa rautaoksidia, jolla saa intensiivistä mustaa. Mineraali-oksidit olen hankkinut Pienestä tuoksukaupasta ja ne ovat sallittu EU:ssa kaikkeen kosmetiikkaan, kyse ei siis ole myrkyistä vaan värit ovat ns. kapseloitu.

 Tuumailin, että mustaan saippuaan sopisi raikkaan kirpeä tuoksu, salmiakki tai laku olisi tietysti parasta, mutta kun sellaista ei "tuoksulootasta" löytynyt, päätin käyttää aniksen eteeristä öljyä. Samaa öljyä käytän itse tehdyn hammastahnani maustamiseen, ja raikas tuoksu jaksaa ihastuttaa edelleen, vaikka olen käyttänyt hammastahnaa jo viikkoja. Lopputulos saippuan tuoksun suhteen oli paljon parempi kuin osasin odottaa. Tuoksuu vahvasti salmiakille.

En sitten kuitenkaan halunnut saippuasta täysin mustaa. Kontrastiksi päätin tehdä puhtaan valkoisia swirllejä. Jaoin massan kahteen yhtäsuureen osaan, toiseen osioon mustaa rautaoksidia ja toiseen titaanioksidia sekä kaoliinisavea. Sen ansiosta saippuan vaahdosta tulee tiivistä, hieman voidemmaista ja se soveltuu mm. parranajoon ja sheivaukseen.

Resepti: 

Saara Kuhan Saippuakirjasta "Mainio saippua"

100 g kaakaovoita

100 g kookosrasvaa

300 g oliiviöljyä

69 g lipeää

190 g vettä (ohjeessa 160-220g)

0,5 tl mustaa rautaoksidia vesitilkkaan sekoitettuna

1 tl titaanikoksidia ja 1 tl kaoliinisavea vesitilkkaan sekoitettuna

Massa kiisselöityi maltillisesti. Ei jäsähtänyt vaikka meni hetki aikaa tuoksua ja värejä sekoitellessa. Aniksen eteerinen öljy käyttäytyi myös oikein hyvin. Anis ei tuoksunut lasipullossa läheskään niin voimakkaasti kuin saippuamassaan sekoitettuna. Aivan kuin tuoksu olisi voimistunut moninkertaiseksi kemiallisen reaktion seurauksena. Kaadoin mustaa ja valkoista massaa vuoronperään muottiin ja lopuksi pyöräytin pari kertaa puutikulla muotin pohjaa myöten swirllaukset. Jopas näytti hyvältä.  Vein aluksi muotin ulos pikkupakkaseen, sillä titaanioksidi ei näytä hyvältä jos se geeliytyy. Otin saippuan yöksi sisälle ja seuraavana aamuna poistin mötikän muotista. Ja... voi, halko halkesi kahtia. Saippua oli kovin pehmeää ja nurkatkin jäivät vielä muottiin :< 

Sain leikattua pari kelvollista palaa, mutta muu osa meni eri kokoisiksi murusiksi. Massa oli pehmeää ja muovailtavaa joten otin murusia kourallisen ja pyöritin palloksi käsieni välissä. Ei tullut yhtään hullumpi lopputulos. Niinpä keräsin loput murut ja palaset ja pyörittelin kaksi palloa lisää. Kunhan nämä vähän vielä kovettuvat, sipistelen niitä siistimmiksi.

Massa olisi kovettunut varmaan paremmin, jos olisin käyttänyt vettä minimimäärän ja antanut sen olla muotissa hieman kauemmin.  Mutta jos jätän nyt konditionaalin pois ja katselen saippuoitani, niin ne on oikeesti aika kivan näkösiä.

    JOULULAHJA-SAIPPUAT

Pääsin eroon valataosasta kesän/syksyn aikana tekemistäni saippuoista, kun paketoin ne pukinkonttiin sukulaisille ja ystäville. Pusseja tuli kaikkiaan toistakymmentä ja kussakin oli 5 - 10 saippuaa ja itsetehty keramiikka-saippuakippo. Muutaman saippuan annoin huippu-työkavereille. 

Tuoksuvainen paketin sisältö

Tähän lahjapakettiin lähti mm. suola- kasvo- ja useammanlaista suihku/käsisaippuaa sekä, yllätysyllätys,  pesusieni. 

                                         

                          Paketoin saippuat yksinkertaisiin
                           paperipusseihin.

                                    

                                    

SAIPPUAKIPOT

Ilmottauduin kansalaisopiston kahden viikonlopun keramiikka-kurssille nimenomaan sen vuoksi että pääsen tekemään saippuoille alustoja sekä itselle että joululahjapaketteihin. Kaupoista ei tahdo löytyä kunnon saippuakippoja millään. Jos hyvä löytyy, se maksaa ja paljon. Ei tietenkään ihan halvaksi tulleet nämäkään, kun ynnäillään kurssi- ja tarvikemaksut. Kurssin hinta oli 45 €, ja tarvikkeet tulivat maksamaan 6,5 € -> Tosiaan, 6 kg korkean polton vaaleaa savea ja lasitteet vain 6,5 €! Tuosta määrästä tein parikymmentä saippuakippoa, yhden kynttiläkipon ja n 30 kpl joulukuusenkoristeita, piparkakkumuoteilla lintuja ja enkeleitä. Siis ihan yksinkertaisia juttuja, tai niinhän sitä luulisi...

"Keramiikkaa jouluksi"-kurssi viikonloput olivat marras-joulukuun vaihteessa, Pekkalan kartanon savipajalla. Meillä oli siellä huippuhyvä opettaja, Riksu. Suuri kiitos Riksulle hyvistä opeista ja pitkästä pinnasta sekä huipputaidokkaista työnäytteistä <3 

Savi on materiaalina haastava sen ominaisuuksia ja luonnetta alkaa pikkuhiljaa ymmätämään kun sitä käsittelee ja työskentelee prosessin alusta loppuun; muokkaaminen, muovaaminen, muotoilu, kuivatus, raakapoltto, lasittaminen ja lasituspoltto. Ensimmäisenä on hyvä ymmärtää, että kyse ei ole posliinista, eikä sirojen ja ohuiden astioiden tekeminen ole mahdollista.

Saippuakipot ovat löytäneet muotonsa ja kuivuvat siihen saakka, että ne saadaan raakapolttoon. Ensimmäisen polton jälkeen  väri muuttuu luunvaaleaksi. Ylimmän kipon puu-kuvion olen tehnyt vanhalla tutulla saippualeimasimella, useat saippuani ovat saaneet saman kuvion. Lehti-kipon lehtisyyt on tehty hammastikulla ja pyöreän kipon kuviot kastehelmi-kermanekan pohjalla.

Savi on kuin elävä olento, se muistaa miten sitä on käsitelty ja muokattu ja polttouunissa se saattaa käyristyä tai muuttua muistinsa mukaisesti. Maltti on valttia, täytyy malttaa odottaa, että savi kuivahtaa käsitellessä ja "leipoessa" sen verran, että muoto pysyy tai käyttää isompien töiden kanssa jotakin muottia muodon säilyttmiseksi. Täytyy tunnustella vaihe, jolloin saveen voi tehdä kuvioita tai reikiä, kuinka eri osaset liitetään toisiinsa jne. Sen tosiaan tuntee hyppysissä, kun kuuntelee savea. 

Jos saviastian sisään jää ilmakupla, voi se räjähtää uunissa ja pahimmassa tapauksessa särkeä myös muiden tekemiä töitä. Lasittamisessakin on omat knoppinsa, mm. varovainen käsittely (nestemmäiset "raa´at" lasitteet ovat myrkyllisiä) ja oikean paksuinen kerros työn pintaan yms. Jotkut lasitteet muuttavat väriä sen mukaan, kuinka paksu kerros sitä on keramiikan pinnalla. Liian paksulti laitettu lasite valuu uunin pohjalle ja silloin jäähtyessään liimaa työn kiinni uuniin.

Vedelle pitää olla esteetön ulostuloreitti.

                                   LASITUKSEN JÄLKEEN

En huomannut kuvata lahjaksi antamiani kippoja, mutta tässä muutama, jotka jätin itselleni.

Nyt kun pääsin saippualäjistäni eroon ja sain vähän  hyllytilaa, pääsen tekemään uuden satsin saippuaa. Jessss!!!!

        AMARANTTI - HERKKUA

Taas ihana uusi tuttavuus. Ostin pussin amaranttia ja tein annoksen puuroa pussin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Puuro maistui täyteläisen pähkinäiseltä, vaikkei siinä ollut mitään muuta kuin amarantin siemeniä, vettä ja suolaa. Söin mojovan annoksen ja tein lopusta näkkäriä lisäämällä siemeniä ja oliiviöljyä, ja vähän sidosaineeksi riisijauhoa. 

Amarantti on gluteeniton ja erittäin ravinteikas ruoanlaitossa hirssin tapaan käytettävä kasvi. Se on kotoisin Väli-Amerikasta. Jo yli 3000 vuotta sitten alueen kulttuurikansat saivat pääosan ravinnostaan tämän kauniin, purppuranpunaisen kasvin pienen pienistä siemenistä. Amarantti sopii mainiosti mm. kasvissyöjille, urheilijoille, lapsille ja gluteenitonta ruokavaliota noudattaville.

Kotimainen vastine amarantille/meksikinrevonhännälle ovat savikat. Jauhosavikka kasvaa jokapaikassa ns. rikkaruohona. Olen käyttänyt savikan lehtiä pinaatin tapaan ruoan lisukkeena, mutta pitänee kokeilla ensi syksynä siementen keräämistä, jollei se mene liialliseksi piiperrykseksi. Yksi savikka saattaa tuottaa 3000 siementä. Savikan lehdet sisältävät noiden hyvien aineosien lisäksi kohtalaisen runsaasti oksaalihappoa (kuten raparperi tai ketunleipä/käenkaali) ja nitriittejä (samoin kun pinaatti ja punajuuri, joiden sukulaiskasvi savikka on) joten sen käytössä kannattaa noudattaa kohtuutta.

Wikipediasta:

Amarantti eli meksikonrevonhäntä (Amaranthus hypochondriacus) on revonhäntäkasveihin kuuluva ruohovartinen kasvi, jota kasvatetaan sen ravintopitoisten siementen takia.

Amarantti kasvaa jopa 3,5 m korkeaksi. Sen varsi on pysty, lehdet soikeita ja kukinto laaja, haarova tähkä, joka on lajikkeesta riippuen joko punainen tai vihreä.[2]

Amaranthus hypochondriacus

Amaranttia kasvatetaan Keski-Amerikassa 1 000 – 1 500 metrin korkeudessa.[2]

Amarantti oli muinaisten asteekkien jokapäiväistä ruokaa. Se on pienijyväistä valeviljaa, joka sisältää runsaasti kalsiumia, kaliumia, sinkkiä, foolihappoa, rautaa ja kuitua. Aminohapoista amarantti sisältää erityisesti metioniinia ja lysiiniä. Amaranttia voi ostaa luontaistuotekaupoista ja sitä lisätään joihinkin riisikakkuihin. Ruoanlaitossa jyvät kannattaa kevyesti paahtaa ennen kypsennystä, jolloin maku paranee.[3] Amarantissa on kolminkertainen määrä kuitua ja viisinkertainen määrä rautaa verrattuna vehnäänsekä kaksinkertainen määrä kalsiumia verrattuna maitoon.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1. Siirry ylös ↑ Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
2. ↑ Siirry ylös kohtaan: ^a b G.A. Itúrbide & M. Gispert: Grain amaranths New Crop Resource Online Program. Purdue University. Viitattu 22.6.2009. (englanniksi)
3. Siirry ylös ↑ Amarantti - Itubiodyn (myös suom. nimen lähde)
4. Siirry ylös ↑ Amarantti-jyvä

Yritin tehdä pop-amaranttia paahtamalla kuivalla paistinpannulla. Siementen pitäisi paahdettaessa poksahdella kuten kuivat maissinjyvät pop-corneiksi. Pop-amaranttia on käytetty erilaisissa terveys-patukoissa yms. No, jotain meni väärin, sillä siemenistä vain muutama poksahti mini-popiksi, l. valkoinen sisus pullahti esiin. Nauratti tää touhu. Muut siemenet vain paahtuivat ja alkoivat kärtsäämään. Käytän nämäkin näkkäri-aineksiksi ja perehdyn aiheeseen paremmin. Kokeilen joku päivä uudestaan, jospa sitten sujuisi kuin strömssössä.

Huvittavat pop-amaranttini jäähtymässä  :D   Mieheni kysyi kotiin tultuaan että: "Mitä ovat nämä kultahiput paistinpannulla?"

                            LOMAPÄIVÄN ILOJA

Sain viettää yhden joulun välipäivän ylhäisessä yksinäidyydessäni muun perheen mentyä laskettelureissulle Kolille,  pääsin tekemään kaikessa rauhassa kotikemistin hommia. Tuotoksena tuli muutama deo-stick, huulirasvoja ja kosteuttavaa ja rauhoittavaa emulsiovoidetta teinin pintakuivalle ongelmaiholle.

                            EMULSIOVOIDE

Tälläkertaa laitoin voiteet hieman reilumman kokoisiin purkkeihin. Vetoisuus on 120 ml ja näitä täyttyi 5 kpl. Normikokoiset 50-60 ml:n purkit tuntuivat loppuvan kovin nopeasti. Emulsiovoiteessa käytin jälleen  vanhaa perusreseptiä, jossa öljyfaasiin tulee 120g rasvoja/öljyjä,  30 g emulgointiainetta ja vesifaasia 340 g.

Resepti

Öljyfaasi:
50 g manteliöljyä
20g mangovoita
20 g kaakaovoita
15 g arganöljyä
15 g jojobaöljyä
30 g BTMS-emulgointirakeita


Vesifaasi:
340 g keitettyä vettä

Lisukkeet:
20 g hyaluronihappoa (ohjeen mukaan tehtyä geeliä, jossa 1 g hyaluronihappojauhetta ja 2 dl keitettyä vettä)
4 g kurkkuöljyä
4 g ruusunsiemenöljyä
4 g sitruunansiemenöljyä
4 g kauraproteiinia
4 g GF-Phen säilöntäainetta
4 g karoteeniöljyä
puhdasta E-vitamiinia n 7 gtt.

Valmistus-ohje löytyy sivulta "Emulsiovoiteen valmistusta"






Tässä syyt l. halutut ominaisuudet, miksi valitsin tähän voiteeseen juuri nuo aineet. 
Allaolevat tekstit on kopioitu saippuapajan- ja pienen tuoksukaupan -sivuilta, joista olen pääasiassa tehnyt kotikosmetiikka-tarvike-ostokseni.

Kurkkuöljy: Kylmäpuristettu kurkku (siemen) öljy on erittäin kosteuttava ja ihoa rauhoittava öljy. Kevyt öljy joka omega-6 rasva happojen ansiosta ravitsee ja suojaa ihoa.
Käyttö: saippua, voiteet, hiustuotteet. Soveltuu niin kuivalle kuin akne-ihollekkin.

Ruusunsiemenöljy: A-vitamiinia rusnsaasti sisältävä ruusunmarjan siemenistä puristettu hoitava öljy. Soveltuu hyvin arpien hoitoon.

Sitruunansiemenöljy: Sitruunan siemenistä puristettu öljy sisältää runsaasti mineraaleja ja vitamiineja sekä toimii erinomaisena kosteuttajana iholle. Öljy soveltuu  erinomaisesti kuivalle sekä vaurioiotuneelle iholle. Kirkastaa ihoa sekä auttaa kutiavan ihon oireissa. 

Karoteeniöljy: Porkkanasta pohjaöljyyn uutettu öljy joka sisältää runsaasti betakaroteenia ja vitamiineja (A, B, C, D, E ja F). Erinomainen aurinkotuotteisiin ja ikääntyvälle iholle. Öljy on oranssia joten se toimii myös luonnollisena väriaineena.

E-vitamiini: Paksua, nestemäistä, puhdasta E-vitamiinia. Toimii antioksidanttina ja  hidastaa rasvojen härskiintymistä. Voidaan käyttää mm. saippuoissa ja voiteissa. Pieni määrä riittää. E-vitamiiniin ei ole lisätty mitään pohjaöljyä, vaan se on täyttä ainetta.

Arganöljy: Marokosta peräisin oleva argan öljy hoitaa ihoa sekä hiuksia, kosteuttaa, auttaa akne-ihon hoidossa sekä sisältää erittäin paljon antioksidantteja.

Jojobaöljy: Kylmäpuristettu luomulaatuinen jojobaöljy. Kosteuttava ja hyvin imeytyvä öljy joka sopii kaikille ihotyypeille ja voidaan käyttää niin vartalolla, kasvoilla kuin hiustenhoidossa. Pehmentää ja suojaa ihoa sekä hoitaa hiuksia ja hiuspohjaa ylläpitäen niiden luontaista kosteutta. Jojoba öljy tuntuu iholla hieman kuivalta ja siksi sen käyttö tuotteissa kannattaa rajata 25 prosenttiin.

BTMS-emulgointiaine: Hoitava emulgointiaine, joka sopii sekä ihovoiteisiin että hiustenhoitoaineisiin. Näihin tarkoituksiin sen suositeltu määrä on 1-10 %. Mieto, kationinen, emulgointiteholtaan hyvä, tuottaa stabiilin emulsion, paksuntaa emulsion koostumusta. Voiteessa jättää iholle mukavan silkkisen tunnun ja hiushoiteessa lisää hiusten selvitettävyyttä ja kuntoa.

Hyaluronihappo: Puhdas hyaluronihappojauhe on erittäin tiivistä. Sitä käytetään 0,01 - 0,1 % eli 1 g jauhetta riittää 1 - 10 litraan lopputuotetta. Vesiliukoinen - sekoittuu veteen parhaiten sauvasekoittimella. Tästä kannattaa tehdä ensin geeli sekoittamalla sauvasekoittimella 1 g jauhetta + 2 dl vettä, geelin käyttö 2 - 20 %.  Hyaluronihappojauheesta tehty geeli on kuin tuoretuote, se ei säily kauaa ilman säilöntäainetta. Valittua säilöntäainetta käytetään säilöntäaineen ohjeen mukaan, esim. GFpheniä 2 g (tai 2 ml) per 2 dl geeliä.

Kaakaovoi: Kova rasva, jota voidaan käyttää tuomaan saippuaan kovuutta ja miellyttävää rakennetta käytettäessä 5 - 20 % öljyistä. Ihon-, hiusten- ja huultenhoitotuotteisiin kaakaovoi tuo hoitavuutta.

Mangovoi: Mangon siemenestä saatu rasva. Sulamispiste 40-45°C. Pidättää kosteutta iholla ja sopii sen vuoksi hyvin mm. huulirasvoihin, kuivan ihon salvoihin ja voiteisiin. 

HUULIVOIDE

Huulirasvojen tekeminen on niin helppoa. Sulatetaan kaikki vaan vesihauteessa ja laitetaan hylsyihin/purkkeihin. Osaan tuli jostain syystä pieni ilmaonkalo keskelle, varsinkin noihin isompiin purkkeihin. Käytössä sillä ei ole merkitystä, haitta on kosmeettinen.

Resepti Pienen tuoksukaupan-sivulta:

40 g kaakaovoi

20 g jojobaöljy

20 g mehiläisvaha

E-vitamiini

Kannellisissa purkeissa olevaan rasvaan on lisätty Purkka-makuöljyä, pitää käyttää pois kun on tullut joskus sitä hommattua... Makuöljy on varsinkin perheen nuorimman mieleen. Uutta en aio enää ostaa, kun tuo loppuu käytän halutessani vain eteerisiä öljyjä.

Tällä ohjeella tulee kovaa ja hyvin säilyvää huulirasvaa. Kestää kiinteänä taskussa kesähelteelläkin.

                          UUDET DEO-STICKIT

Uudet dödöt jähmettymässä. Puikula-malliseen perheen nuori mies valitsi itselleen sammal. ja granaattiomena ja vihreä tee-tuoksut - tuloksena raikas miehinen tuoksu. Itselleni laitoin marajo- ja yuzu-tuoksua - kevyttä, kukkaista, sitruksista ja hieman makeaa.

TAAS UUSI ERÄ PALASHAMPOOTA

Pakko myöntää, taidan olla koukussa saippuan tekoon. Se vaan on niin kertakaikkisen mukavaa :) Tätä höpelyyttä ei voi varmaan ymmärtää kuin toinen saippuantekijä. Luulin, ettei tämmöisiä hurahtaneita ole muita, mutta sitten löysin facebookista saippua-ryhmän. Ilokseni huomasin, etten ole ainoa lajissani, minun kaltaisiani on muitakin. Ryhmässä on lähes 1000 jäsentä. Jippii!! Riemua ja iloa :D Ryhmä on positiivinen ja kannustava. Esitettyihin saippua-kysymyksiin saa pika-ajassa lajitovereilta vastauksia. Ja postatuista kuvista saa inspiraatiota ja vinkkejä omiin suunnitelmiin.

Tuotokseni eivät ole virheettömiä ja tarvitsisin lisää muutaman kapistuksen - vaikka niitä on jo ennestään aikamoinen määrä - jotta lopputuloksista tulisi somempia. Seuraavaksi hankintalistalla on siimaleikkuri, jolla saisin leikattua halkomuotilla tekemistäni saippuoista siistejä, tasakokoisia paloja. Nykyisin leikkaan saippuani isolla veitsellä, ja aina palat vinksottavat jonnekkin suuntaan vinoon, joskus ne lohkeilevat leikkaamisvaiheessa jos olen varomaton. No, onpahan rustiikkisen näköisiä. Toinen tulevaisuuden hankinta on lasivitriini-kaappi saippuakaapiksi. Sinne  asettelisin saippuaeräni kypsymään. Kypsyvät saippuat ovat usein niin nättejä, ettei niitä kannata piilottaa - kävisivät sisustuselementiksi. Lisäksi pöydillä ja lipastojen päällä olevat saippualaatikot, -lautaet ja -tarjottimet ovat aina tiellä ja niitä joutuu siirtämään jatkuvasti paikasta toiseen.

Välillä tekeleeni onnistuvat paremmin kuin odotin, ja lähes aina ne ovat olleet ainakin käyttökelpoisia. Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että  kaksi puolen kilon saippuaerää olen heittänyt pois kun ovat olleet kelvottomia. Toiseen niistä lorahti niin paljon sinistä väriainetta, että swril-kuvioisiksi tarkoitetut saippuat näyttivät mustelmaisilta ja vaahtokin oli sinistä, kääk! Tuoksuksi laitoin sammal-nimistä tuoksuöljyä, piti olla miehinen "taru sormusten herrasta"-tyylinen tuoksu, mutta minun nenään haisi väkevästi mennenilä, yöks... Toiseen erään (palashampoota) laitoin kananmunankeltuaisia, massa oli vielä lämmintä ja keltuaiset kypsyivät munakokkeliksi. Tein saippuan loppuun saakka, mutten kestänyt katsoa lopputulosta, vaan kippasin ne pian leikkaamisen jälkeen roskapussiin. Lisäksi on näiden lisäksi muutama aika ruma tekele, mutta käytössä han hyviä, niitä en raaski heittää pois.

Sukulaiset ja ystävät saavat melko usein meillä käydessään mukaan jonkinlaisen saippuanyssäkän. Ja kaikki varmaan arvaavat, mitä meiltä saa joululahjaksi.

Olen opetellut käyttämään netistä löytyvää "soapcalc" ohjelmaa. Kun aikaisemmin turvauduin aina valmiisiiin resepteihin, nykyisin teen melko usein reseptit itse soapcalcin avulla. Niin tein tämän uusimman palashampoonkin, samanlaisen reseptin ovat suunnitelleet varmasti monet muutkin saippuantekijät, joten en voi väittää, että olisi innovatiivinen ja uniikki oma keksintö, vaikken sitä mistään jäljentänytkään.

Avokadoöljy-palashampoo

Soapcalcin avulla tehty resepti

150 g Avokadoöljyä

200 g risiiniöljyä

350 g kookosrasvaa

300 g oliiviöljyä

145 g lipeää

380 g vettä

Tein massan kylmämenetelmällä, 3 % ylirasvoituksella, joka soveltuu shampoisiin hyvin. Mitään väri- tai tuoksuaineita en käyttänyt.

Saara Kuhan Saippuakirjassa kerrotaan avokadoöljystä seuraavaa. "Avokadoöljy on ihana saippuaöljy ja saippuoitunakin hellävarainen, sillä se sisältää jonkin verran saippuoitumattomia rasvahappoja.... Öljyistä suurikin osa voi olla avokadoöljyä, mutta mukaan kannattaa laittaa ainakin vähän jotain kovaa rasvaa.""

Massa jähmettymässä.

Mielestäni palashamppoitten on hyvä olla käteen sopivia, niin niistä saa tukevan otteen suihkussa, eikä tarvitse kumarrella nostamaan shampoopalaa lattialta.
Saippuat saivat pintaansa leimat.

KAURA

Kaura on ollut yksi lempi-elintarvikkeistani jo kauan aikaa. Se maistuu hyvälle, on ravitsevaa ja lempeää vatsalle. Kiireettömien aamujen aamupalaksi syön usein kaurapuuroa. Aamuvuoroon mennessä en syö mitään, kun ei mikään kertakaikkiaan maistu klo 5-6 aamulla. Yhdeksältä sitten onkin jo kova nälkä, mutta töissä ei yleensä ennätä keitellä puuroja itselleen. Tuumasin, että kaurajogurtti olisi silloin mainio aamupala - ei tarvitse kuin ottaa purkki jääkaapista ja lappaa kitusiin, vaikka olisi kiire. Ohjeita googlettelin netistä. Ruokajuomana käytän pääasiassa vettä tai kauramaitoa, jonka olen tähän asti ostanut kaupasta. Se on hyvää, mutta kovin kallista. Kauramaidon tekeminen ei vaikuta olevan sekään vaikeaa, siispä päätin kokeilla itse.

Perinneruoat ovat slow-foodia parhaimmillaan.  Vaikka tekoprosessi kestääkin jonkin aikaa ja vaatii hieman ennalta suunnittelua ja kärsivällisyyttä, ne ovat yksinkertaisia valmistaa ja maultaan erinomaisia. Tämän mainion ohjeen löysin Karjalanliiton sivustolta:

"Kaurakiisseli oli tuttu ruokalaji koko Karjalassa. Pohjoisessa siihen käytettiin ohraa ja ruista ja silloin kiisseliä nimitettiin kiesakiisseliksi. Kiesa oli hapatettua kiisselin suurusta. Se valmistettiin antamalla kaurajauhojen käydä yön yli vedessä. Hapanleipäpala pantiin sekaan käymisen lisäämiseksi. Kiesa keitettiin huolellisesti kiisseliksi. Onnistuneesta kiisselistä tuli vaaleanharmaata ja kiiltävää, ei venyvää eikä liian sakeaa. Kiesakiisseliä tarjottiin Raja-Karjalassa jälkiruoaksi hunajan kera. Etelä-Karjalassa se oli pikemminkin arkiruokaa"

(Lähde: Karjalanliitto)

Pikainen kaurajuoma

1 litra vettä
2 dl luomukaurahiutaleita
Aineet sekoitetaan tehokkaassa blenderissä sekaisin. Pikakaurajuoma on heti valmista ruuanlaittoon käytettäväksi maidon asemasta.

Kaura-tyrni-mango Smoothie 

4 dl kaurajuomaa (ohjeessa luki 0,4 dl, mutta arvelen että siinä on painovirhepaholaonen)
1 dl kaurahiutaleita
luomubanaani
kourallinen mangokuutioita (pakastettuja tai tuoreita)
kourallinen tyrnejä
( Reseptit lainattu "Farmer to bee" blogista)

Oma sovellus kaura-jogurtti reseptistä
(mukaeltu yhdistelmä kiesakiisseli- ja "Farmer to bee" blogin ohjeesta):

1 litra vettä 
3,5 dl luomukaurahiutaleita 
4 kpl maitohappobakteeri kapselia avattuna
makeutus oman maun mukaan hunajalla tai sokerilla
marjoja tai hedelmien paloja

1. päivä: Annetaan hiutaleiden turvota vedessä yön yli. 
2. päivä: Surautellaan blenderillä hiutaleet hienoksi. 
Siivilöidään "mäski" pois (käytetään se mm. leivonnassa) ja lisätään kauraliemeen kahden maitohappobakteerikapselin sisältö. Annetaan happattua
taas yön yli huoneen lämmössä.  

3. päivä: Jogurtin alku on tässä vaiheessa vielä varsin nestemmäinen, mutta siitä kypsennetään kuumentamalla sakeaa - itse tein kypsennyksen vesihauteessa, jottei seos pääse palamaan pohjaan. Seoksen kypsyessä se muuttuu samettimaiseksi ja paksummaksi. Jäähdytetään ja lisätään taas parin maitohappobakteeri-kuorilon sisältö. Hapattamiseen voi käyttää maitohappobakteerivalmisteen sijasta myös hapanmaitovalmistetta (jogurtti, piimä) tai ruisleivän palaa. Tässä vaiheessa lisäsin makeutukseksi 2 rkl hunajaa, lisukkeeksi voi laittaa myös hedelmiä tai marjoja.  Kaurajogurtin annostelin lasipurkkeihin ja annoin jäähtyä  ja siirsin sitten jääkaappiin. 

Jos tykkää happamammasta jugurtista, voi jättää purkit pöydälle vielä yöksi tekeytymään ja laittaa kylmään jähmettymään vasta seuraavana aamuna.

Näin on kotitekoinen kaurajugurtti valmista. Parin päivän jääkaapissa olon jälkeen täysin jähmettyneenä se on todella herkullista. 

Tässä käyttämäni maitohappobakteeri-valmiste.

Ihanan samettinen koostumus.

Kypsennys vesihauteessa

Makeutukseksi hunajaa

Koostumuksesta tuli oikein hyvä, ei ollenkaan limainen tai venyvä. Makeutta tuli yllättävän paljon kahdesta lusikallisesta hunajaa. Happamuutta olisi saanut olla minun makuuni enemmän, joten seuraavalla kerralla joko laitan enemmän maitohappobakteeria tai kokeilen hiivatonta ruisleipää hapattamiseen.

Nam, eikun marjoja lisukkeeksi ja ääntä kohti.