SALMIAKKISAIPPUA

Joulun ja uudenvuoden välipäivien ihanan joutilaisuuden siivittämänä sain jälleen energiaa suunnitella ja tehdä uuden saippuan, kun nyt oli sitä tilaakin hyllyissä. Kyselin perheen nuorisolta, mitä uutta nyt keksittäisiin ja sieltä tuli kuin yhdestä suusta että tee mustaa saippuaa. Jaa-a, mulla on mustaa rautaoksidia ja hiilijauhetta joten miksikäs ei. Hiilestä olen aikaansaanut tummanharmaita swrillejä kasvosaippuaan. Myöhemmin kuulin FB:N saippua-ryhmäläisiltä, että hiilestä saa kunnon mustaa kun sekoittaa sen pieneen öljymäärään ennen massaan sekoittamista, minä taisin sekoittaa sen silloin veteen. En halunnut riskeerata mitään, joten käytin massan värjäykseen mustaa rautaoksidia, jolla saa intensiivistä mustaa. Mineraali-oksidit olen hankkinut Pienestä tuoksukaupasta ja ne ovat sallittu EU:ssa kaikkeen kosmetiikkaan, kyse ei siis ole myrkyistä vaan värit ovat ns. kapseloitu.

 Tuumailin, että mustaan saippuaan sopisi raikkaan kirpeä tuoksu, salmiakki tai laku olisi tietysti parasta, mutta kun sellaista ei "tuoksulootasta" löytynyt, päätin käyttää aniksen eteeristä öljyä. Samaa öljyä käytän itse tehdyn hammastahnani maustamiseen, ja raikas tuoksu jaksaa ihastuttaa edelleen, vaikka olen käyttänyt hammastahnaa jo viikkoja. Lopputulos saippuan tuoksun suhteen oli paljon parempi kuin osasin odottaa. Tuoksuu vahvasti salmiakille.

En sitten kuitenkaan halunnut saippuasta täysin mustaa. Kontrastiksi päätin tehdä puhtaan valkoisia swirllejä. Jaoin massan kahteen yhtäsuureen osaan, toiseen osioon mustaa rautaoksidia ja toiseen titaanioksidia sekä kaoliinisavea. Sen ansiosta saippuan vaahdosta tulee tiivistä, hieman voidemmaista ja se soveltuu mm. parranajoon ja sheivaukseen.

Resepti: 

Saara Kuhan Saippuakirjasta "Mainio saippua"

100 g kaakaovoita

100 g kookosrasvaa

300 g oliiviöljyä

69 g lipeää

190 g vettä (ohjeessa 160-220g)

0,5 tl mustaa rautaoksidia vesitilkkaan sekoitettuna

1 tl titaanikoksidia ja 1 tl kaoliinisavea vesitilkkaan sekoitettuna

Massa kiisselöityi maltillisesti. Ei jäsähtänyt vaikka meni hetki aikaa tuoksua ja värejä sekoitellessa. Aniksen eteerinen öljy käyttäytyi myös oikein hyvin. Anis ei tuoksunut lasipullossa läheskään niin voimakkaasti kuin saippuamassaan sekoitettuna. Aivan kuin tuoksu olisi voimistunut moninkertaiseksi kemiallisen reaktion seurauksena. Kaadoin mustaa ja valkoista massaa vuoronperään muottiin ja lopuksi pyöräytin pari kertaa puutikulla muotin pohjaa myöten swirllaukset. Jopas näytti hyvältä.  Vein aluksi muotin ulos pikkupakkaseen, sillä titaanioksidi ei näytä hyvältä jos se geeliytyy. Otin saippuan yöksi sisälle ja seuraavana aamuna poistin mötikän muotista. Ja... voi, halko halkesi kahtia. Saippua oli kovin pehmeää ja nurkatkin jäivät vielä muottiin :< 

Sain leikattua pari kelvollista palaa, mutta muu osa meni eri kokoisiksi murusiksi. Massa oli pehmeää ja muovailtavaa joten otin murusia kourallisen ja pyöritin palloksi käsieni välissä. Ei tullut yhtään hullumpi lopputulos. Niinpä keräsin loput murut ja palaset ja pyörittelin kaksi palloa lisää. Kunhan nämä vähän vielä kovettuvat, sipistelen niitä siistimmiksi.

Massa olisi kovettunut varmaan paremmin, jos olisin käyttänyt vettä minimimäärän ja antanut sen olla muotissa hieman kauemmin.  Mutta jos jätän nyt konditionaalin pois ja katselen saippuoitani, niin ne on oikeesti aika kivan näkösiä.