TAAS UUSI ERÄ PALASHAMPOOTA

Pakko myöntää, taidan olla koukussa saippuan tekoon. Se vaan on niin kertakaikkisen mukavaa :) Tätä höpelyyttä ei voi varmaan ymmärtää kuin toinen saippuantekijä. Luulin, ettei tämmöisiä hurahtaneita ole muita, mutta sitten löysin facebookista saippua-ryhmän. Ilokseni huomasin, etten ole ainoa lajissani, minun kaltaisiani on muitakin. Ryhmässä on lähes 1000 jäsentä. Jippii!! Riemua ja iloa :D Ryhmä on positiivinen ja kannustava. Esitettyihin saippua-kysymyksiin saa pika-ajassa lajitovereilta vastauksia. Ja postatuista kuvista saa inspiraatiota ja vinkkejä omiin suunnitelmiin.

Tuotokseni eivät ole virheettömiä ja tarvitsisin lisää muutaman kapistuksen - vaikka niitä on jo ennestään aikamoinen määrä - jotta lopputuloksista tulisi somempia. Seuraavaksi hankintalistalla on siimaleikkuri, jolla saisin leikattua halkomuotilla tekemistäni saippuoista siistejä, tasakokoisia paloja. Nykyisin leikkaan saippuani isolla veitsellä, ja aina palat vinksottavat jonnekkin suuntaan vinoon, joskus ne lohkeilevat leikkaamisvaiheessa jos olen varomaton. No, onpahan rustiikkisen näköisiä. Toinen tulevaisuuden hankinta on lasivitriini-kaappi saippuakaapiksi. Sinne  asettelisin saippuaeräni kypsymään. Kypsyvät saippuat ovat usein niin nättejä, ettei niitä kannata piilottaa - kävisivät sisustuselementiksi. Lisäksi pöydillä ja lipastojen päällä olevat saippualaatikot, -lautaet ja -tarjottimet ovat aina tiellä ja niitä joutuu siirtämään jatkuvasti paikasta toiseen.

Välillä tekeleeni onnistuvat paremmin kuin odotin, ja lähes aina ne ovat olleet ainakin käyttökelpoisia. Rehellisyyden nimissä täytyy kertoa, että  kaksi puolen kilon saippuaerää olen heittänyt pois kun ovat olleet kelvottomia. Toiseen niistä lorahti niin paljon sinistä väriainetta, että swril-kuvioisiksi tarkoitetut saippuat näyttivät mustelmaisilta ja vaahtokin oli sinistä, kääk! Tuoksuksi laitoin sammal-nimistä tuoksuöljyä, piti olla miehinen "taru sormusten herrasta"-tyylinen tuoksu, mutta minun nenään haisi väkevästi mennenilä, yöks... Toiseen erään (palashampoota) laitoin kananmunankeltuaisia, massa oli vielä lämmintä ja keltuaiset kypsyivät munakokkeliksi. Tein saippuan loppuun saakka, mutten kestänyt katsoa lopputulosta, vaan kippasin ne pian leikkaamisen jälkeen roskapussiin. Lisäksi on näiden lisäksi muutama aika ruma tekele, mutta käytössä han hyviä, niitä en raaski heittää pois.

Sukulaiset ja ystävät saavat melko usein meillä käydessään mukaan jonkinlaisen saippuanyssäkän. Ja kaikki varmaan arvaavat, mitä meiltä saa joululahjaksi.

Olen opetellut käyttämään netistä löytyvää "soapcalc" ohjelmaa. Kun aikaisemmin turvauduin aina valmiisiiin resepteihin, nykyisin teen melko usein reseptit itse soapcalcin avulla. Niin tein tämän uusimman palashampoonkin, samanlaisen reseptin ovat suunnitelleet varmasti monet muutkin saippuantekijät, joten en voi väittää, että olisi innovatiivinen ja uniikki oma keksintö, vaikken sitä mistään jäljentänytkään.

Avokadoöljy-palashampoo

Soapcalcin avulla tehty resepti

150 g Avokadoöljyä

200 g risiiniöljyä

350 g kookosrasvaa

300 g oliiviöljyä

145 g lipeää

380 g vettä

Tein massan kylmämenetelmällä, 3 % ylirasvoituksella, joka soveltuu shampoisiin hyvin. Mitään väri- tai tuoksuaineita en käyttänyt.

Saara Kuhan Saippuakirjassa kerrotaan avokadoöljystä seuraavaa. "Avokadoöljy on ihana saippuaöljy ja saippuoitunakin hellävarainen, sillä se sisältää jonkin verran saippuoitumattomia rasvahappoja.... Öljyistä suurikin osa voi olla avokadoöljyä, mutta mukaan kannattaa laittaa ainakin vähän jotain kovaa rasvaa.""

Massa jähmettymässä.

Mielestäni palashamppoitten on hyvä olla käteen sopivia, niin niistä saa tukevan otteen suihkussa, eikä tarvitse kumarrella nostamaan shampoopalaa lattialta.
Saippuat saivat pintaansa leimat.

KAURA

Kaura on ollut yksi lempi-elintarvikkeistani jo kauan aikaa. Se maistuu hyvälle, on ravitsevaa ja lempeää vatsalle. Kiireettömien aamujen aamupalaksi syön usein kaurapuuroa. Aamuvuoroon mennessä en syö mitään, kun ei mikään kertakaikkiaan maistu klo 5-6 aamulla. Yhdeksältä sitten onkin jo kova nälkä, mutta töissä ei yleensä ennätä keitellä puuroja itselleen. Tuumasin, että kaurajogurtti olisi silloin mainio aamupala - ei tarvitse kuin ottaa purkki jääkaapista ja lappaa kitusiin, vaikka olisi kiire. Ohjeita googlettelin netistä. Ruokajuomana käytän pääasiassa vettä tai kauramaitoa, jonka olen tähän asti ostanut kaupasta. Se on hyvää, mutta kovin kallista. Kauramaidon tekeminen ei vaikuta olevan sekään vaikeaa, siispä päätin kokeilla itse.

Perinneruoat ovat slow-foodia parhaimmillaan.  Vaikka tekoprosessi kestääkin jonkin aikaa ja vaatii hieman ennalta suunnittelua ja kärsivällisyyttä, ne ovat yksinkertaisia valmistaa ja maultaan erinomaisia. Tämän mainion ohjeen löysin Karjalanliiton sivustolta:

"Kaurakiisseli oli tuttu ruokalaji koko Karjalassa. Pohjoisessa siihen käytettiin ohraa ja ruista ja silloin kiisseliä nimitettiin kiesakiisseliksi. Kiesa oli hapatettua kiisselin suurusta. Se valmistettiin antamalla kaurajauhojen käydä yön yli vedessä. Hapanleipäpala pantiin sekaan käymisen lisäämiseksi. Kiesa keitettiin huolellisesti kiisseliksi. Onnistuneesta kiisselistä tuli vaaleanharmaata ja kiiltävää, ei venyvää eikä liian sakeaa. Kiesakiisseliä tarjottiin Raja-Karjalassa jälkiruoaksi hunajan kera. Etelä-Karjalassa se oli pikemminkin arkiruokaa"

(Lähde: Karjalanliitto)

Pikainen kaurajuoma

1 litra vettä
2 dl luomukaurahiutaleita
Aineet sekoitetaan tehokkaassa blenderissä sekaisin. Pikakaurajuoma on heti valmista ruuanlaittoon käytettäväksi maidon asemasta.

Kaura-tyrni-mango Smoothie 

4 dl kaurajuomaa (ohjeessa luki 0,4 dl, mutta arvelen että siinä on painovirhepaholaonen)
1 dl kaurahiutaleita
luomubanaani
kourallinen mangokuutioita (pakastettuja tai tuoreita)
kourallinen tyrnejä
( Reseptit lainattu "Farmer to bee" blogista)

Oma sovellus kaura-jogurtti reseptistä
(mukaeltu yhdistelmä kiesakiisseli- ja "Farmer to bee" blogin ohjeesta):

1 litra vettä 
3,5 dl luomukaurahiutaleita 
4 kpl maitohappobakteeri kapselia avattuna
makeutus oman maun mukaan hunajalla tai sokerilla
marjoja tai hedelmien paloja

1. päivä: Annetaan hiutaleiden turvota vedessä yön yli. 
2. päivä: Surautellaan blenderillä hiutaleet hienoksi. 
Siivilöidään "mäski" pois (käytetään se mm. leivonnassa) ja lisätään kauraliemeen kahden maitohappobakteerikapselin sisältö. Annetaan happattua
taas yön yli huoneen lämmössä.  

3. päivä: Jogurtin alku on tässä vaiheessa vielä varsin nestemmäinen, mutta siitä kypsennetään kuumentamalla sakeaa - itse tein kypsennyksen vesihauteessa, jottei seos pääse palamaan pohjaan. Seoksen kypsyessä se muuttuu samettimaiseksi ja paksummaksi. Jäähdytetään ja lisätään taas parin maitohappobakteeri-kuorilon sisältö. Hapattamiseen voi käyttää maitohappobakteerivalmisteen sijasta myös hapanmaitovalmistetta (jogurtti, piimä) tai ruisleivän palaa. Tässä vaiheessa lisäsin makeutukseksi 2 rkl hunajaa, lisukkeeksi voi laittaa myös hedelmiä tai marjoja.  Kaurajogurtin annostelin lasipurkkeihin ja annoin jäähtyä  ja siirsin sitten jääkaappiin. 

Jos tykkää happamammasta jugurtista, voi jättää purkit pöydälle vielä yöksi tekeytymään ja laittaa kylmään jähmettymään vasta seuraavana aamuna.

Näin on kotitekoinen kaurajugurtti valmista. Parin päivän jääkaapissa olon jälkeen täysin jähmettyneenä se on todella herkullista. 

Tässä käyttämäni maitohappobakteeri-valmiste.

Ihanan samettinen koostumus.

Kypsennys vesihauteessa

Makeutukseksi hunajaa

Koostumuksesta tuli oikein hyvä, ei ollenkaan limainen tai venyvä. Makeutta tuli yllättävän paljon kahdesta lusikallisesta hunajaa. Happamuutta olisi saanut olla minun makuuni enemmän, joten seuraavalla kerralla joko laitan enemmän maitohappobakteeria tai kokeilen hiivatonta ruisleipää hapattamiseen.

Nam, eikun marjoja lisukkeeksi ja ääntä kohti.

IDÄTYSTÄ

Idätys tarkoittaa siementen tai papujen kasvattamista versoiksi. On ihmeellistä nähdä mikä elinvoima pienessä siemenessä on. Ei tarvita kuin suotuisat olosuhteet ja vähän huolenpitoa niin siemenestä kasvaa elävä minikasvi, josta kaikki ravinteet saadaan hyötykäyttöön. 

Idut sisältävät runsaasti proteiinia ja vitamiineja.  Ne ovat hyvä lisä talviseen ruokavalioon, kun lounnosta ei saa tuoreravintoa lautaselle. Idut eivät tarvitse kasvaakseen multaa tai auringonvaloa, ainoa mitä ne tarvitsevat on vesi.  Ituja voi syödä sellaisenaan tai käyttää niitä salaateissa ja wokeissa.

Olen idättänyt parin vuosikymmenen ajan silloin tällöin sinimailasen siemeniä ja mung-papuja. Pari kertaa olen ostanut luontaistuotekaupasta valmiita idättämiseen tarkoitettuja siemen-papusekoituksia, joissa oli edellisten lisäksi mm. sarviapilaa ja joitain muita siemeniä. En kuitenkaan pitänyt kitkerästä mausta  ja lisäksi siemenillä/pavuilla tuntui olevan kovin erilaiset itämisajat. En ole sen koommin ostanut sekoituksia. Sinimailaseen l. alfalfaan olen mieltynyt kasvatuksen helppouden hyvän maun  vuoksi. Mung-pavut ovat yhtä helppoja ja sopivat erinomaisesti wokkeihin.

Mung-papuja otin 4 reilua ruokalusikallista, huuhtelin perusteellisesti lävikössä. Valitsin reilun kokoisen lasipurkin idätysastiaksi.  Tämä purkki on n. litran vetoinen.

Sinimailasta myös 4 rkl, huuhtelu ja vielä isompi lasipurkki idätysastiaksi, sillä idut kasvavat nopeasti ainakin 20 kertaiseksi.

Siement likoamaan yön yli reiluun vesimäärään. Liotuksen jälkeen turvonneet siemenet huuhdellaan jälleen perusteellisesti ja kipataan takaisin purkkeihinsa.

 

Tässä huppupäiset ystäväiseni pitkä ja pätkä, purkin suulle on pingotettu kuminauhalla harsokangasta.

Purkit laitetaan alassuin tiskikaappiin. Huuhdellaan päivittäin 2-4 kertaa ja ihmeellään vahdikasta kasvua :)

MUNG-PAVUT

5. päivä, valmista 

  

1. päivä, pikku alut

 

3. päivä, ituset viruvat pituutta

Vaihdoin purkkeihin paremmin vettä läpäisevää verkkokangasta - harso ei siis ole muuttunut valkoisesta tummanharmaaksi.

SINIMAILASEN SIEMENET

1. päivä

5. päivä

3. päivä

 

Idut siirsin vielä päiväksi ikkunan läheisyyteen, jotta ne saavat vähän lehtivihreää.  Jääkaapissa idut kestävät noin viikon. Välillä niitä on hyvä huuhdella lävikössä, jotta ne säilyvät paremmin, ja aina ennen ruokaan lisäämistä ne kannattaa myös huuhdella.

KEPPARIT ja KEPRUILU

Meillä on kuopuksen kanssa toinenkin yhteinen harrastus Turripukujen lisäksi. Puuliiteristä löytyy talli keppihepoille. Tällä hetkellä siellä on 3 tammaa ja 1 ruuna. Näiden parissa on askarreltu yhdessä tovi jos toinenkin. Sen lisäksi, että itse hepat tahdään alusta asti itse, niille tehdään loimia, riimuja ja suitsia. Tyttö tekee kaavat ja suunnitelmat ja yhdessä toteutetaan. 

Kolme tammaa ja yksi ruuna karsinoissaan, vasemmalta lukien Sylvi, Siru, Hegla ja Tofu.

Ihan ekat keppiheppamme olivat tosi isoja, pää oli lähes oikean hepan pään kokoinen. Kuopukseni totesi, että ne olisivat aivan liian suuria keppihepoiksi ja niinpä ensimmäisistä hepoista tuli sohvatyynyjä. Siihen tarkoitukseen ne ovat oikein hyviä. 

 

Enpä olis arvannutkaan kuinka mukavia nämä ovat sohvatyynynä. Asettuvat hyvin niskan taakse jos ottaa päiväunoset tai lukee kirjaa selällään maaten. Kyljellä pötkötellessä olkapää  sujahtaa hepan kaulakuoppaan ja vatsallaan lukiessa se on hyvä nojatyyny. Luulenpa että kävisivät vaikka imetystyynyiksi.

Keppihepan teko alkaa tarvikkeiden kasaamisesta - käydään yhdessä kangaskaupassa ja pengotaan palalaareja. Hankitaan myös sopivan väristä neulelankaa harjaksi, vanua täytteeksi ja tekonahkaa silmiksi ja sieraimiksi. Sitten kuopus piirtää pään sivukappale-kaavat, minä mittaan keskikappaleen pituuden ja teen kaavat myös korville. Kaavojen asettelu on tarkkaa, sillä nukan suunta pitää huomioida, jotta karva kaatuu oikeaan suuntaan.

Ommellessa on monta tiukkaa mutkaa vastassa ja kohdistamisessa on omat haasteensa, mutta kun keskikappale on ommeltu sivukappaleisiin ja korvapalat ommeltu kaksinkertaisiksi onkin loppu käsinompelua ja viimeistelyä. Meidän kaikilla hepoilla on suut (niihin saa hyvin suitset), ja tyttöni on tarkkana täyttämisvaiheessa, ettei suu jää pullottamaan, myös poskissa täytyy olla oikea muoto, sopivasti pyöreyttä/lihaksikkuutta.

Tässä heppakaksoset juuri syntymässä. Ne ovat jo saaneet harjat, ja toiselle etsitään silmän paikkaa paperille piirretyllä mallilla. 

Kun täytteet on saatu paikoilleen ja pää muotonsa, ommellaan korvat oikeille paikoilleen, tytär näyttää täsmälleen mihin korvat tulevat ja myös korvien asennon. Sitten onkin se suurin työ - harjan ompelu. Käytän isoa parsinneulaa ja ompelen aina pari lankaa paikoilleen ja solmin tuikasti kiinni. Sitten tyttäreni tekee tummennokset tussilla turpaan ja silmien ympärille. Jos turvassa on vaalea piirto, siihen tulee luonnollisesti vähän vaaleanpunaista väriä, niinkuin oikeillakin hepoilla. Lopuksi asennetaan keppi paikoilleen. Keppi on sopivaan mittaan sahattu harjanvarsi, jonka hepan pään sisälle tulevaan päähän sidotaan narulla kangastuppo pehmukkeeksi, jottei se törrötä tai riko kangasta. Keppi sidotaan tiukasti  ja siististi juuttinarulla paikoilleen. Ja sitten heppa on valmis kepruiluihin.

Toinen kaksosista sai otsaansa piirron.

Silmän kiilto on tärkeä juttu.

Tämä varsa sai mahtavan paksun harjan. Sitä on kiva letitellä ja punoa.

TALLIN KEPPARIT OVAT SAANEET NIMET JA LUONTEEN :)

Ensimmäinen valmiiksi asti tehty heppamme on pullea ja pomsa, ja sielukas SYLVI, suomenhevos-tamma. Ikää sillä on 7 v (leikisti) ja se on luonteeltaan rauhallinen ja säyseä. Sylvi on tuntiratsu. 

Sympaattinen ja hellyttävä ulkonäkö saa hymyn huulille. Se näyttää katsovan aina suoraan syvälle silmiin.

Kaverukset HEGLA ja TOFU. Hegla on norjan vuonohevonen, se on hyvä este ja maastoratsu. TOFU on nuori ruuna, hannowerinhevonen,  josta koulutetaan kouluratsua.

SIRU on 5-vuotias arabi-hannowerinhevosen risteytys. Oikea kaunokainen. 



Nämä ovat juuri niitä juttuja, joita suunnitellessa tuntuu että kamalan isotöistä ja aikaavievää touhua, ja niinhän se onkin. Ei oikein jaksaisi ja muutakin tekemistä olisi. Mutta kun pääsee alkuun se on mukavaa ja palkitsevaa; Hei, me luotiin yhdessä jotain konkreettista. Ihanaa seurata tyttären ja tämän kavereiden puuhailuja keppiheppojen parissa - esteradat, ruokintapaikat, tallin siivoaminen ja järjestely... Tosin, nyt ei ole kuopuskaan pitkään aikaan näitä harrastanut - kesällä viimeksi - taitaa olla puutetta samanhenkisistä kavereista. Onneksi oikeilla hepoilla ratsastaminen ja niiden hoito on kuvioissa, toivottavasti pitkään. 
Tytär ei ole kuitenkaan valmis luopumaan näistä, tai edes siirtämään ullakolle säilytykseen. Ne saavat majailla liiterin seinustalla edelleen. Tätä kuvaussessiota toteuttaessamme tyttöni huomasi, että pitää siivota talli joulukuntoon.
Muistot jää niin kaukasi aikaa kuin elämme meille molemmille, vaikka tekoprosessi on vienyt jälkeen päin ajatellen vain muutaman hetken. Aika kiva ajatusleikki on sekin, että näillä saattavat leikkiä vielä tulevat lastenlapset, kenties heidänkin lapsensa. Oih! Ajatuskin saa onnen läikkymään :) <3

KANANMUNANKUORI KALSIUMIN LÄHTEENÄ

Eksyin aivan vahingossa netissä surfaillessani "Eilistä paistoa" blogiin - on muuten hyvä blogi! - ja siellä sivulle, jossa blogia pitävä Johanna kertoo käyttävänsä kalsiumin lähteenä munan kuoria. Mitäh? Ällistelin... ja innostuin. Etsin lisää artikkeleita ja tietoa ja sitähän löytyi. Miten en ollut kuullut tästä koskaan aiemmin? Ihan oikeiden tieteellisten tutkimusten mukaan munankuori-kalsium imeytyy tehokkaasti elimistöön. Kuorikalkki mainitaan myös Alfred Vogel - Luonto paras lääkitsijä ja Airi Rekilä-Aaltonen - Syö itsesi suomalaiseksi kirjoissa.

Munankuoria on kauan käytetty hyötyeläinten ja lemmikkien ruokinnassa, miksei se siis toimisi meillä ihmisilläkin? Kananmunankuoressa on paljon muitakin hyödyllisiä mineraaleja kuin kalsium - myös rikkiä, magnesuimia ja fosforia on runsain mitoin. Olemme käyttäneet jo aika kauan vapaan kanan munia ja ihan muutama viikko sitten siirryimme käyttämään luomu-munia, joita "muna-ringissä" mukana oleva ystäväni toimittaa laajenavalle tilaajakunnalle säännöllisin väliajoin. 

Luomukanalan täytyy täyttää seuraavat kriteerit:

• Luomukanalassa kanat saavat liikkua vapaasti, ja niillä on omat orret ja pesät. Kanalassa täytyy olla myös ikkunat. Kanoja saa olla enintään 5/m2 ja kesällä niiden täytyy päästä ulos. Olot ovat siis hyvin paljon lattiakanalan tyyppiset. Luomukanaloissa saa syöttää ainoastaan luomurehua. Vitamiinit ja kivennäiset saavat olla tuontitavaraa, mutta ravinnossa ei saa olla hormoneja tai geenimuunneltua.

Jee! Nyt voimme hyödyntää kananmunat kokonaan. Aina ennen olemme heittäneet kuoret suoraan komposti-jätteisiin, missä ne toki tulee hyödennettyä jätteestä syntyvän mullan mukana kasvimaalla.

Kuinka paljon kananmunankuorta tulisi sitten syödä/pv, siitäkin löytyi ohje:

• Eläinkokeissa kananmunan kuoren on havaittu imeytyvän yhtä hyvin kuin puhtaan kalsiumkarbonaatin, jota kalkkipillerit yleensä ovat. Kalsiumvalmisteissa sisältö ilmoitetaan usein seuraavasti: 1250-1300 mg kalsiumkarbonaattia eli 500 mg kalsiumia. Eli 300 mg kalsiumia olisi silloin 750 mg kalsiumkarbonaattia eli noin 750 mg jauhettua kananmunan kuorta. Kananmunan kuori painaa noin 7 grammaa. Yhdestä munasta saa siis runsaan viikon annokset. Toisin sanoen riittää jos syö vajaan "maustemitallisen" (=yksi gramma) päivässä.  (HS Kysy Kirstiltä-palsta)

Seuraavan tekstin olen lainannun "Katiska":n sivuilta:  Katiska on koirataidon ja -tiedon tietovarasto. Artikkeleihin on koottu yleistä tietoa koiran terveydestä, tapaturmista ja hoidosta, mutta pääpaino on koirien ruokinnassa sekä ravitsemuksesta.  

Kananmunan ravintosisältö
Kananmunasta löytyy lähes kaikki tarvittavat ravintoaineet, paitsi C-vitamiini ja kuidut. Sen proteiinit ovat hyvänlaatuisia ja rasvahappokoostumus käytännössä erinomainen. Valmistuksella ei ole käytännön merkitystä ravintosisällön kanssa, mutta vähintään hyydytetyn valkuaisen proteiinit ovat kokonaan hyödynnettävissä. Yhdestä 55 g munasta saadaan 328 kJ (79 kcal) energiaa. Rasvaa löytyy 5,7 grammaa (noin 63 % kokonaisenergiasta) josta rasvahappoina 3,08 g. Proteiineja saadaan 6,9 g (36 % energiasta).Keltuainen (34 % massasta) sisältää vettä, proteiinia, rasvaa, rasvaliukoiset A-, D-, E– ja K-vitamiinit, vesiliukoisia B-ryhmän vitamiineja (erityisesti B12-vitamiinia, riboflaviinia, niasiinia ja foolihappoa) sekä kivennäisaineita (erityisesti jodia, seleeniä ja sinkkiä).Valkuainen (66 % massasta) sisältää proteiinia (suurin osa), vesiliukoisia B-ryhmän vitamiineja (erityisesti riboflaviinia) sekä kivennäisaineita.Ravintoainesisältöön vaikuttavat kanan rotu, ikä, ravinto ja munan koko. Merkittävimmät muutokset munan ravintoainesisällössä saavutetaan ruokinnalla. Kanan rehun koostumuksella voidaan vaikuttaa ainakin A-, D-, E-, K- ja B12- vitamiinien, riboflaviinin, jodin, seleenin, sinkin, mangaanin ja raudan määrään munassa. Suurin käytännön merkitys on munan rasvahappokoostumuksen muokkauksella. Lisäämällä rehuihin erilaisia öljyjä saadaan keltuaisen rasvahappokoostumusta muutettua öljyn rasvahappokoostumuksen suuntaan.Kuorijauheelle löytyy toisenlaisiakin arvoja. Useiden Finelin täydentäjänä käyttämä SelfNutritionData ilmoittaa kuorijauheelle 

• kalsiumia 900 mg/g

• magnesiumia 24 mg/g

• fosforia 8,4 mg/g

• kaliumia 8 mg/g

• natriumia 9 mg/g

Lähteitä: American Egg Board: Nutrient composition tilanne 29.6.2014 Schaafsma A, Pakan I, Hofstede GJ, Muskiet FA, Van Der Veer E, De Vries PJ.: Mineral, amino acid, and hormonal composition of chicken eggshell powder and the evaluation of its use in human nutrition. Poult Sci. 2000 Dec;79(12):1833-8. PMID: 11194049 Schaafsma, A. and Beelen, G. M. (1999), Eggshell powder, a comparable or better source of calcium than purified calcium carbonate: piglet studies. J. Sci. Food Agric., 79: 1596–1600. doi: 10.1002/(SICI)1097-0010(199909)79:123.0.CO;2-A 

Niinpä keräsimme viikon ajalta kaikki kananmunankuoret talteen. Niitä kertyi aikamoinen määrä, sillä meillä on iso perhe ja syömme paljon  munia - keitettynä, paistettuna, kokkelina, majoneesissa... 
Kertyneet kuoret huuhtelin ja laitoin 150 asteiseen uuniin 15:ksi minuutiksi, jotta ei-toivotut mikrobit kuolevat. 

Juuri uunista otetut munankuoret odottavat jauhamista. Kun otin kuoret uunista tyttäreni tuumi "Äiti, ootko nyt ihan kunnossa?", arveli mun menettäneen lopullisesti järkeni :)

Musertelin kuoret kutteriin. Tässä vaiheessa tyttäreni tuumi "Et voi olla tosissas".

Ja sitten kuoret saivat kyytiä. Kuulin metelin ohi tyttäreni sanovan "Ei oo todellista".

Tämän verran kuorista tuli jauhetta, aika vähän siis, mutta riittää kokeiluun. Ja vuorokausitarve on alle gramma (0,7g/vrk). Kutterilla kuorista ei tullut  ihan "pölyä", vaan mukana on pieniä murusia jotka tuntuvat hampaissa. Morttelissa tai sähkökäyttöisellä kahvimyllyllä jauheen voisi viimeistellä hienommaksi, mutta menköön toistaiseksi näin.  Näkyvämpiä tuloksia, kuten hiusten ja kynsien vahvistuminen, saanee odotella muutaman kuukauden käytön jälkeen. Tässä vaiheessa kaikki kolme tytärtäni suorastaan nauroivat mulle :D Mutta hyväksyivät kaiken mukisematta kun argumenttina oli kauneudenhoito. Hahhahhaa ;-)

Mihin kananmunan kuoria voi käyttää?  (Askel terveyteen-sivustolta)

Murskaa kananmunan kuoret hienoksi jauheeksi ja sekoita niihin tilkka vettä. Kaada seos jääpalamuotteihin ja pakasta. Hiero jäätyneitä jääpaloja kasvoille, etenkin niihin kohtiin, joihin juonteita syntyy eli silmienympäryksiin ja suun ja otsan alueelle. Varo pitämästä jääpalaa samassa kohdassa liian kauan, sillä se voi polttaa ihoa.

Jauha kananmunan kuoret hienoksi jauheeksi ja sekoita jauhe kananmunan valkuaiseen. Levitä kasvoille ja kaulalle ja anna vaikuttaa 15 minuuttia. Huuhtele pois lämpimällä vedellä. Tämä naamio sopii ihon kiinteyttämiseen ja ravitsemiseen.

Laita muutama kananmunan kuori pesupussiin ja heitä pesukoneeseen valkopyykin kanssa. Tahrat häviävät ja valkoiset vaatteet tulevat yhä valkoisemmiksi.