MAITOSAIPPUA

Pari päivää sitten tekemäni ensimmäinen maitosaippua näyttää onnistuneen hyvin, vaikka ensialkuun näytti pahalta...

Maitosaippuan teossa on omat niksinsä. Proteiini- ja hiilihydraattipitoinen maito palaa herkästi joutuessaan kosketuksiin lipeän kanssa. Siksi maito pitää jäädyttää hileiseksi ennen lipeän lisäämistä ja lipeärakeet täytyy lisätä hyvin hitaasti. No, mulla ei maltti siihen riittänyt vaan lisäsin lipeän turhan nopeasti jääkylmään maitoon. Tein tämän vaiheen ulkona ja kova pakkanen ja vielä kovempi viima vaikutti siihen, ettei kärsivällisyys riittänyt moiseen hidasteluun, piti päästä sisälle lämpimään. Lisäsin kuitenkin omalla mitta-asteikollani lipeän aika hitaasti. Maito juoksettui täysin - hera oli palamisesta johtuen väriltään punertavanruskeaa ja proteiinipitoinen maitokokkeli lillui nesteen pinnalla paksuna kerroksena. Ajattelin jo tehdä uuden lipeä-maitoseoksen, mutta olin kuitenkin lukenut Saara Kuhan Saippuakirjasta (teosta voisi sanoa suomalaisten saippuantekijöiden raamatuksi, aivan huippu perusteos) että jouksettuminen ei haittaa ja päätin ottaa riskin ja jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. En valitettavasti ottanut kuvaa tässä vaiheessa, joten siitä ei ole dokumenttia, mutta voin vakuuttaa, että maito näytti arveluttavalta ja olin varautunut ruskeaan saippuaan. Varasin erilaisia silikonimuotteja ja tein valintani siinä vaiheessa kun näin lopullisen saippuamassan värin.

Ohje Saara Kuhan Saippuakirjasta, nimeltään "Mainio saippua", tein tupla-annoksen, tässä saippuassa on 5% ylirasvoitus:

200 g kookosrasvaa

200 g kaakaovoita

600 g oliiviöljyä

320 g luomu-kevytmaitoa

138 g lipeää

lisäksi laitoin

1,5 rkl kaoliinisavea (vesitilkkaan liuotettuna)

3 tl titaanioksidia (vesitilkkaan liuotettuna)

1,5 tl kulta-micaa (oliiviöljytilkkaan liuotettuna)

20 ml Lumi-tuoksuöljyä

Kaoliinisavea laitoin koska se tekee vaahdosta liukkaan ja tiiviin jolloin se soveltuu hyvin sheivaukseen tai parranajoon. Titaanioksidilla halusin taata sen, että saippuoista tulee vaaleita ja kulta-micalla oli tarkoitus tehdä swril-kuviointia.

Kilon rasva-erästä riitti kolmeen muottiin.  Värjäsin pienen osan massasta kulta-micalla, ja lisäsin sitä halkomuottiin valkoisen massan päälle. Pyörittelin lusikalla kuvioita ja hups, koko lusikka tippui saippuamassan uumeniin. Kaivelin sen pois ja johtuneeko siitä vai mistä, ettei minkäänlaista swril-kuviointia tullut saippuan sisälle. Pinnalla sentään on muutama kulta-kiemura. Kiikutin muotit ulos pakkassäähän jähmettymään. Maitosaippuassa kannattaa välttää geelivaihetta jos haluaa säilyttää vaalean värin, eli saippuan ei anneta lämmetä. Lempeäminen ja geelautuminen tapahtuu varmimmin isoissa muoteissa (mm. halkomuotti, maitotölkki- tai pringlestuubi-muotti) ja siksi poistin halkomuotistani lämpöä eristävän puukotelon. Myös ruskea, kuumentunut ja geelautunut maitosaippua olisi käyttökelpoista, mutta itse miellän maitosaippuan valkoiseksi.

Pidin muotteja muutaman tunnin kuistilla pakkassäässä ja vein ne sitten jääkaappiin. Illalla saippuat olivat jo niin jähmeitä, että päästelin ne muoteistaan. Ihmettelen edelleen, mihin kulta-mica swrillaukset katosivat, sillä kaikki saippuat näyttävät saman värisiltä, luunvalkeilta. Väri on ihan ok, vaikka toivoin vitivalkeaa lopputulosta. Nämä saattavat hieman vaaleta kypsyessän.

Ihana kirpparilöytö! SPR:n Kontista bongasin söpön pienen lasikiekon, joka soveltuu saippua-astiaksi loistavasti. Oletan, että se on kastehelmi-kynttilämansetti.