FURSUIT, TURRIPUKU

Kuopukseni on perehynyt perusteellisesti fursuiteihin ja keppareihin, ja värvännyt äitiparkansa toteuttamaan haasteellisia suunnitelmiansa. Tai yhdessähän niitä on tehty. 

Tässä aluksi Turriwikistä lainattua tietoutta asiaan liittyen, sillä oletan, ettei kovinkaan moni tiedä turri-hommista mitään.

wiki.finfur.net/index.php/Fursuit

Rakentaminen ja tyylimallit[muokkaa]

Turriasuja on hyvin eri tyylisiä, osa on maskottimaisia ja osa pyrkii realistisuuteen. Puvut voidaan toiminallisuutensa puolesta jakaa toisaalta hyvin käyttöä kestäviin, monipuolisen fyysisen toimnnan, kuten tanssin, mahdollistaviin, toisaalta taas elokuvalavasteiden tyylisiin, jopa taideteoksia lähenteleviin pukuihin, jotka on tarkoitettu pääasiassa vähemmän aktiiviseen oleskeluun. Puvut ovat yleensä toisten harrastajien tilaustyönä toteuttamia tai itse koottuja. Yleisiä tehosteita asuissa ovat liikkuvat suut ja katsojaa "seuraavat" silmät. Jotkut lisäominaisuudet, kuten pukuun rakennetut tuulettimet, voivat olla pelkästään käyttömukavuutta lisääviä. Useimiten puvun alla käytetään niinsanottua alusvaatteita, jotka sitovat itseensä kosteuden ja pitää ihon kuivana ja viileänä.

Turripuku ja fursoona[muokkaa]

Turripuku on usein henkilökohtainen ja kuvaa puvun omistavan turriharrastajan fursoonaa. Puku voi olla myös oma "hahmonsa", eikä välttämättä ole tekemisissä itse puvun omistavan kantajan fursoonan kanssa: tämä on yleistä varsinkin kun pukuja on monia - tällöin jokaiseen pukuun voi liittyä oma "persoonallisuutensa".

Käyttö[muokkaa]

Turriasuja käytetään yleisimmin erilaisissa turritapahtumissa sekä muissa järjestettävissä pienemmissä kokoontumisissa. Osa turriasuilijoista pitää eläinpukua yllään myös osana elämäntapaansa, pukua pidetään päällä lähes päivittäin jokaisessa päivän askareessa.

Etiketti[muokkaa]

Eläinasuilijoille on kehitetty oma etiketti eli käyttäytymis- ja toimintasäännöt, jota tulisi noudattaa itse esiintyessä ja esiintyjiä kohdatessa. Etiketti on turriyhteisön itsensä luoma. Virallisten tapahtumien yhteydessä esiintymiseen liittyvät käyttäytymisssäännöt on yleensä saatavilla etukäteen tapahtuman verkkosivuilta, mutta tietyt perussäännöt pätevät oikeastaan aina.

Etiketin taustalla on asun tuomia rajoitteita: Tiiviissä karvapuvussa valtaosa puvun käyttäjän aisteista on poissa käytöstä tai vajavaisia. Tuntoaisti on heikompi, näköalue kapeampi ja ympäröivä äänimaailma heikompi. Tämän vuoksi kaikkea ympärillä tapahtuvaa ei tiedosta normaaliin tapaa. Puvun sisältä ei välttämättä myöskään voi kunnolla puhua.

Etiketissä annetaan esiintyjille ohjeita ja vinkkejä esityksessä toimimiseen sekä tapahtumissa että esimerkiksi kaupungilla liikkuessa.

Esiintyjien kohtaamiseen liittyvä etiketti auttaa ymmärtämään, milloin esiintyjiä voi lähestyä, miten kohtaamisissa tulisi toimia ja miten esiintyjiä voi kenties auttaa. Eläinasuilu on fyysisesti raskasta, eikä esittäjä välttämättä ole joka hetki valmis kohtaamisiin toisten kanssa. Virallisissa turritapahtumissa onkin usein esittäjille varattu tila, headless lounge, jossa he voivat levätä.

NÄIN ME SE TEHTIIN

Tytöllä oli selvä visio siitä, miltä lopputuloksen tulee näyttää. Taitavana piirtäjänä hän hahmotteli useita malleja eri suunnista. Mietittiin muotoja ja värejä, ja porukalla pohdittiin toteuttamiskeinoja ja vaihtoehtoja. Hahmosta tulisi susikoira, nimeltään Jack ja sillä on oma persoonallisuus. 

Kävimme ostamassa tyttelin kanssa pinon eripaksuisia vaahtomuovi-paloja sekä tekoturkista.  Katselimme yhdessä useita opas-filmejä YouTubesta ja ei kun tekemään. Voi sitä silpun ja pölyn määrää! Siksi teimme suurimman osan hommasta ulkona.

Kuumaliimaa kului pötkökaupalla. Tästä lähdettiin liikkeelle, karkea luonnos alla olevissa kuvissa. Tuli lievä epätoivo, eihän tämmöisestä räpellyksestä voi tulla mitään...

Mutta mehän ei helpolla luovuteta, kun on tätä suunniteltu hartaudella ja orientoiduttu koitokseen. 
Tyttösemme oli niin innoissaan kaikenaikaa, posket hehkuen ja silmät loistaen joka vaiheessa mukana. Vaikka äidillä meinasi usko loppua ja pinna palaa, niin tyttelin into auttoi paneutumaan tekemiseen aina uudelleen. Silmät ja nenä täynnä vaahtomuovia jatkoimme sinnikkäästi kohti päämäärää. Mahtavan silppumäärän ja liimaamisen jälkeen alkoi hahmottua Jack-susikoira. 

Päähineen sisälle on tehty trikoosta huppu, koska vaahtomuovi suoraan kasvoja vasten ei tunnu miellyttävältä. 

Seuraavaksi piti tehdä kaavat. Puolet päästä teipattiin tarkasti muotojen mukaan. Teippaukseen piirretään kaavat ja jokaiselle kaavapalalle annetaan oma nimi, ja valokuvataan muistin ja hahmottamisen tueksi.

Kaavat leikataan viivoja myöten ja tehdään niin paljon hakkeja sopiviin kohtiin että kaavan saa levyksi. Vielä sopivista kohdin kaavan osat paloiksi, niin että saadaan leikattua kappaleet molemminpuoleisina (myös toinen puoli kasvoista, peilikuvana).


Leikataan kaavat  tekoturkiksista - tarkkana nukan suunnasta ja varovasti, jotta nukka pysyy ehjänä. Myös tässä vaiheessa nenä ja silmät täynnä tekoturkiksen nukkaa ja pölyä. Pakko oli käydä välillä pesemässä kasvoja, pölistelemässä vaatteita ulkona ja imuroimassa lattiaa, pöytää, tuoleja...

Neitomme rakensi Jackille silmät kovetetusta harsokankaasta (en muista oikeaa nimeä). Kangas oli aluksi valkeaa, mutta tytteli väritti silmään pupillit ja iirikset tussilla. Muut osat silmästä hän rakensi valkoisesta ohuesta, pehmeästä muovilevystä.

Fimomassasta hampaat, vaaleanpunaisesta kankaasta kieli ja mustasta, ohuesta muovilevystä kitalaki suuhun. Kuono on päällystetty ohuella mustalla trikoolla. Fursuit-päähine päässä voi syödä, ja juoda pillillä sillä suussa on aukko. Syöminen näyttää kyllä hieman oudolta, sillä käsi pitää työntää kokonaan päähineen suuhun, jotta ylettyy omaan suuhunsa :D

Tyttö teki tummennokset silmien ja kuonon ympärille tussilla, sekä tiplukat viiksikarvoille.

Ja pitihän se tehdä vielä tassut. Anturat tekonahasta, ja vaikka kuvissa ei oikein näy, joka varpaassa on musta fimomassasta tehty kynsi.

Nyt tyttelimme mankuu seuraavan fursuitin tekemistä. APUA!!!