torstai 19. tammikuuta 2017


MANTELIÖLJYSAIPPUAA 


KASVOILLE








Kaapista löytyi 3 pulloa pian ylipäiväyksen menevää manteliöljyä, joten täytyi keksiä niille pikaisesti käyttöä. Lisäksi sieltä löytyi vino pino mica-väri pussukoita, jotka nekin olisi hyvä käyttää joskus pois. Kehittelin sitten soapcalc-laskurin avulla kasvosaippuan, jossa on runsas ylirasvoitus. Manteliöljy on nestemmäistä, kirkasta ja tuoksutonta, hellävaraista iholle. Risiiniöljyä laitoin vaahtoavuutta lisäämään. Kookosrasvan ja palmuöljyn tarkoituksena oli saada saippuaan kovuutta ja vaahtoavuutta.
Tälläkertaa en hakenut naturellia vaikutelmaa, vaan käytin kaappien ylijäämiä pois. Niinpä saippuassa on reilusti sekä väriä että tuoksua.

KAURA-MANTELIÖLJY KASVOSAIPPUA 

20% YLIRASVOITUKSELLA

500 g manteliöljyä
100 g risiiniöljyä
200 g kookosrasvaa
200 g munkinpaistorasvaa
115 g lipeää
380 g kauramaitoa
sinistä ja oranssia mica-väriä oliiviöljytilkkaan sekoitettuna
sinkkioksidia ja kaoliinisavea vesitilkkaan sekoitettuna
20 ml Baby powder-tuoksuöljyä







Lempimuoteikseni ovat muodostuneet silikoninen halkomuotti ja springlestuubit. Minulla on parikymmentä erilaista silikonimuottia, mutta swirlaukset näkyvät parhaiten, kun saippuasta saa leikkauspinnat näkyville.




Värivalinnat eivät nyt menneet ihan nappiin. Saippua näyttää valmiiksi vanhalta ja tunkkaisilta, lisäksi Baby powder on perinteinen vanhanajan saippuan tuoksu. Halusin saippuan pohjaväriksi valkoisen, mutta koska nesteenä on kauramaitoa, sinkki- tai titaanioksidia olisi pitänyt olla paljonpaljon enemmän. Tai no, oikeastaan luulen että nuo valkoiset homeen näköiset alueet ovat  kaoliinisavea ja sinkkioksidia, joka on jostain syystä "kokkaroitunut".  Saippua lämpeni muoteissa ja varmaan geeliytyi hieman, vaikka pyrin sitä välttämään viemällä muotit aluksi ulos lumihankeen muutamaksi tunniksi.  Saippuamassan geeliytyessä sinkki- ja titaanioksidi ei asetu toivotunmukaiseksi tasaiseksi vaaleaksi väriksi vaan menee rumiksi juoviksi. 


Saippua oli taas, minulle tuttuun tapaan, liian pehmeää leikattavaksi. Paloissa on paljon pieniä ilmakuplia. No, tämmöistähän tämä on; asioita pitää välillä opetella yrityksen ja erehdyksen kautta. Kunhan saippua tuosta kovenee sipistelen sitä vielä, ehkä saan siitä huolitellumman näköisen. Toivottavasti saippua vaalenee kypsyessään.

maanantai 2. tammikuuta 2017

SUSHIA: MAKIA, NIGIRIÄ, 

SASHIMIA JA 

TAMAGOYAKIA


Olen aikoinani osannut katsoa osani hyvin puolison valinnan suhteen :) Rakas aviomieheni on kokki, joten olen saanut nauttia hyvästä ruoasta, meillä on ollut yhtäköyttä-yhdistys jo reilut 28 vuotta. Siis 28 vuotta asuttu saman katon alla!!! Miten on mahdollista että aika kuluu niin nopeasti...  
Uuttavuotta olemme ottaneet vastaan sushin kera jo 2000 luvun alusta lähtien useimpina vuosina, jo silloin kun se ei vielä ollut nykyisen kaltainen nakkien ja perunasalaatin haastaja. 

Voiko olla kauniimpaa ruokaa <3 Tosin olemme syöneet sushia vääräoppisesti, laittamalla wasabia ja inkivääriä kalan päälle ja uittamalla suupaloja liiassa soijassa. 




Linkittämässäni videossa japanilainen kokki kertoo, kuinka sushia tulisi syödä oikeaoppisesti.


Sushiriisin maustaminen: Riisiviinietikkaa, sokeria ja suolaa sekä kunnon tuuletus samanaikaisesti. Minä sain tuuletella riisiä hiustenkuivaajalla (viileä puhallus).

Makirulla syntymässä. Nori merilevälevyn sisään käärittiin sushiriisiä ja lohen mätiä. Lisäksi tehtiin surimi- ja lohi/kasvistäytteisiä sekä seesaminsemenillä kuorrutettua makia.













Tällä kertaa kasviksina avokadoa, kurkkua, porkkanaa ja kevätsipulia.

Nigirit


Tamagoyakia sushin päällä. Tamagoyaki on japanilaista munakasrullaa, johon on käytetty mausteksi soijakastiketta, sokeria ja suolaa. Sen paistaminen on oma taiteenlajinsa. Linkki valmistamisesta löytyy tästä.

Sashimit: tonnikalaa, kuvan yläosassa vaemmalla olevien pinta paistettu nopeasti, ylhäällä oikealla on täysin raakaa, sitten vielä lohta, surimia, lohen mätiä. Lisäksi munakasrullaa ja kasviksia.




Tässä aloitusannokseni (pahoittelen kuvan laatua, taisi jo kuola valua suusta ja oli turhan kiire valokuvatessa, parempia otoksia ei löytynyt), ruokajuomana vettä ja prosecco kuoharia.

perjantai 30. joulukuuta 2016

SALMIAKKISAIPPUA


Joulun ja uudenvuoden välipäivien ihanan joutilaisuuden siivittämänä sain jälleen energiaa suunnitella ja tehdä uuden saippuan, kun nyt oli sitä tilaakin hyllyissä. Kyselin perheen nuorisolta, mitä uutta nyt keksittäisiin ja sieltä tuli kuin yhdestä suusta että tee mustaa saippuaa. Jaa-a, mulla on mustaa kromioksidia ja hiilijauhetta joten miksikäs ei. Hiilestä olen aikaansaanut tummanharmaita swrillejä kasvosaippuaan. Myöhemmin kuulin FB:N saippua-ryhmäläisiltä, että hiilestä saa kunnon mustaa kun sekoittaa sen pieneen öljymäärään ennen massaan sekoittamista, minä taisin sekoittaa sen silloin veteen. En halunnut riskeerata mitään, joten käytin massan värjäykseen mustaa kromioksidia, jolla saa intensiivistä mustaa. Mineraali-oksidit olen hankkinut Pienestä tuoksukaupasta ja ne ovat sallittu EU:ssa kaikkeen kosmetiikkaan, kyse ei siis ole myrkyistä vaan värit ovat ns. kapseloitu.



 Tuumailin, että mustaan saippuaan sopisi raikkaan kirpeä tuoksu, salmiakki tai laku olisi tietysti parasta, mutta kun sellaista ei "tuoksulootasta" löytynyt, päätin käyttää aniksen eteeristä öljyä. Samaa öljyä käytän itse tehdyn hammastahnani maustamiseen, ja raikas tuoksu jaksaa ihastuttaa edelleen, vaikka olen käyttänyt hammastahnaa jo viikkoja. Lopputulos saippuan tuoksun suhteen oli paljon parempi kuin osasin odottaa. Tuoksuu vahvasti salmiakille.





En sitten kuitenkaan halunnut saippuasta täysin mustaa. Kontrastiksi päätin tehdä puhtaan valkoisia swirllejä. Jaoin massan kahteen yhtäsuureen osaan, toiseen osioon mustaa rautaoksidia ja toiseen titaanioksidia sekä kaoliinisavea. Sen ansiosta saippuan vaahdosta tulee tiivistä, hieman voidemmaista ja se soveltuu parranajoon ja sheivaukseen.




Resepti: 
Saara Kuhan Saippuakirjasta "Mainio saippua"
100 g kaakaovoita
100 g kookosrasvaa
300 g oliiviöljyä
69 g lipeää
190 g vettä (ohjeessa 160-220g)
0,5 tl mustaa rautaoksidia vesitilkkaan sekoitettuna
1 tl titaanikoksidia ja 1 tl kaoliinisavea vesitilkkaan sekoitettuna



Massa kiisselöityi maltillisesti. Ei jäsähtänyt vaikka meni hetki aikaa tuoksua ja värejä sekoitellessa. Aniksen eteerinen öljy käyttäytyi myös oikein hyvin. Anis ei tuoksunut lasipullossa läheskään niin voimakkaasti kuin saippuamassaan sekoitettuna. Aivan kuin tuoksu olisi voimistunut moninkertaiseksi kemiallisen reaktion seurauksena. Kaadoin mustaa ja valkoista massaa vuoronperään muottiin ja lopuksi pyöräytin pari kertaa puutikulla muotin pohjaa myöten swirllaukset. Jopas näytti hyvältä.  Vein aluksi muotin ulos pikkupakkaseen, sillä titaanioksidi ei näytä hyvältä jos se geeliytyy. Otin saippuan yöksi sisälle ja seuraavana aamuna poistin mötikän muotista. Ja... voi helev****, halko halkesi kahtia. Saippua oli kovin pehmeää ja nurkatkin jäivät vielä muottiin :< 




Sain leikattua pari kelvollista palaa, mutta muu osa meni eri kokoisiksi murusiksi. Massa oli pehmeää ja muovailtavaa joten otin murusia kourallisen ja pyöritin palloksi käsieni välissä. Ei tullut yhtään hullumpi lopputulos. Niinpä keräsin loput murut ja palaset ja pyörittelin kaksi palloa lisää. Kunhan nämä vähän vielä kovettuvat, sipistelen niitä siistimmiksi.







Massa olisi kovettunut varmaan paremmin, jos olisin käyttänyt vettä minimimäärän ja antanut sen olla muotissa hieman kauemmin.  Mutta jos jätän nyt konditionaalin pois ja katselen saippuoitani, niin ne on oikeesti aika kivan näkösiä.

torstai 29. joulukuuta 2016

    JOULULAHJA-SAIPPUAT





Pääsin eroon valataosasta kesän/syksyn aikana tekemistäni saippuoista, kun paketoin ne pukinkonttiin sukulaisille ja ystäville. Pusseja tuli kaikkiaan toistakymmentä ja kussakin oli 5 - 10 saippuaa ja itsetehty keramiikka-saippuakippo. Muutaman saippuan annoin huippu-työkavereille. 


Tuoksuvainen paketin sisältö



Tähän lahjapakettiin lähti mm. suola- kasvo- ja useammanlaista suihku/käsisaippuaa sekä, yllätysyllätys,  pesusieni. 





                                         
                          Paketoin saippuat yksinkertaisiin
                           paperipusseihin.



                                    











                                    



SAIPPUAKIPOT


Ilmottauduin kansalaisopiston kahden viikonlopun keramiikka-kurssille nimenomaan sen vuoksi että pääsen tekemään saippuoille alustoja sekä itselle että joululahjapaketteihin. Kaupoista ei tahdo löytyä kunnon saippuakippoja millään. Jos hyvä löytyy, se maksaa ja paljon. Ei tietenkään ihan halvaksi tulleet nämäkään, kun ynnäillään kurssi- ja tarvikemaksut. Kurssin hinta oli 45 €, ja tarvikkeet tulivat maksamaan 6,5 € -> Tosiaan, 6 kg korkean polton vaaleaa savea ja lasitteet vain 6,5 €! Tuosta määrästä tein parikymmentä saippuakippoa, yhden kynttiläkipon ja n 30 kpl joulukuusenkoristeita, piparkakkumuoteilla lintuja ja enkeleitä. Siis ihan yksinkertaisia juttuja, tai niinhän sitä luulisi...
"Keramiikkaa jouluksi"-kurssi viikonloput olivat marras-joulukuun vaihteessa, Pekkalan kartanon savipajalla. Meillä oli siellä huippuhyvä opettaja, Riksu. Suuri kiitos Riksulle hyvistä opeista ja pitkästä pinnasta sekä huipputaidokkaista työnäytteistä <3 
Savi on materiaalina haastava sen ominaisuuksia ja luonnetta alkaa pikkuhiljaa ymmätämään kun sitä käsittelee ja työskentelee prosessin alusta loppuun; muokkaaminen, muovaaminen, muotoilu, kuivatus, raakapoltto, lasittaminen ja lasituspoltto. Ensimmäisenä on hyvä ymmärtää, että kyse ei ole posliinista, eikä sirojen ja ohuiden astioiden tekeminen ole mahdollista.
Saippuakipot ovat löytäneet muotonsa ja kuivuvat siihen saakka, että ne saadaan raakapolttoon. Ensimmäisen polton jälkeen  väri muuttuu luunvaaleaksi. Ylimmän kipon puu-kuvion olen tehnyt vanhalla tutulla saippualeimasimella, useat saippuani ovat saaneet saman kuvion. Lehti-kipon lehtisyyt on tehty hammastikulla ja pyöreän kipon kuviot kastehelmi-kermanekan pohjalla.


Savi on kuin elävä olento, se muistaa miten sitä on käsitelty ja muokattu ja polttouunissa se saattaa käyristyä tai muuttua muistinsa mukaisesti. Maltti on valttia, täytyy malttaa odottaa, että savi kuivahtaa käsitellessä ja "leipoessa" sen verran, että muoto pysyy tai käyttää isompien töiden kanssa jotakin muottia muodon säilyttmiseksi. Täytyy tunnustella vaihe, jolloin saveen voi tehdä kuvioita tai reikiä, kuinka eri osaset liitetään toisiinsa jne. Sen tosiaan tuntee hyppysissä, kun kuuntelee savea. 
Jos saviastian sisään jää ilmakupla, voi se räjähtää uunissa ja pahimmassa tapauksessa särkeä myös muiden tekemiä töitä. Lasittamisessakin on omat knoppinsa, mm. varovainen käsittely (nestemmäiset "raa´at" lasitteet ovat myrkyllisiä) ja oikean paksuinen kerros työn pintaan yms. Jotkut lasitteet muuttavat väriä sen mukaan, kuinka paksu kerros sitä on keramiikan pinnalla. Liian paksulti laitettu lasite valuu uunin pohjalle ja silloin jäähtyessään liimaa työn kiinni uuniin.




Vedelle pitää olla esteetön ulostuloreitti.



                                   LASITUKSEN JÄLKEEN


En huomannut kuvata lahjaksi antamiani kippoja, mutta tässä muutama, jotka jätin itselleni.









Nyt kun pääsin saippualäjistäni eroon ja sain vähän  hyllytilaa, pääsen tekemään uuden satsin saippuaa. Jessss!!!!



        AMARANTTI - HERKKUA





Taas ihana uusi tuttavuus. Ostin pussin amaranttia ja tein annoksen puuroa pussin kyljessä olevan ohjeen mukaan. Puuro maistui täyteläisen pähkinäiseltä, vaikkei siinä ollut mitään muuta kuin amarantin siemeniä, vettä ja suolaa. Söin mojovan annoksen ja tein lopusta näkkäriä lisäämällä siemeniä ja oliiviöljyä, ja vähän sidosaineeksi riisijauhoa. 


Amarantti on gluteeniton ja erittäin ravinteikas ruoanlaitossa hirssin tapaan käytettävä kasvi. Se on kotoisin Väli-Amerikasta. Jo yli 3000 vuotta sitten alueen kulttuurikansat saivat pääosan ravinnostaan tämän kauniin, purppuranpunaisen kasvin pienen pienistä siemenistä. Amarantti sopii mainiosti mm. kasvissyöjille, urheilijoille, lapsille ja gluteenitonta ruokavaliota noudattaville.

Kotimainen vastine amarantille/meksikinrevonhännälle ovat savikat. Jauhosavikka kasvaa jokapaikassa ns. rikkaruohona. Olen käyttänyt savikan lehtiä pinaatin tapaan ruoan lisukkeena, mutta pitänee kokeilla ensi syksynä siementen keräämistä, jollei se mene liialliseksi piiperrykseksi. Yksi savikka saattaa tuottaa 3000 siementä. Savikan lehdet sisältävät noiden hyvien aineosien lisäksi kohtalaisen runsaasti oksaalihappoa (kuten raparperi tai ketunleipä/käenkaali) ja nitriittejä (samoin kun pinaatti ja punajuuri, joiden sukulaiskasvi savikka on) joten sen käytössä kannattaa noudattaa kohtuutta.



Wikipediasta:
Amarantti eli meksikonrevonhäntä (Amaranthus hypochondriacus) on revonhäntäkasveihin kuuluva ruohovartinen kasvi, jota kasvatetaan sen ravintopitoisten siementen takia.
Amarantti kasvaa jopa 3,5 m korkeaksi. Sen varsi on pysty, lehdet soikeita ja kukinto laaja, haarova tähkä, joka on lajikkeesta riippuen joko punainen tai vihreä.[2]

Amaranthus hypochondriacus
Amaranttia kasvatetaan Keski-Amerikassa 1 000 – 1 500 metrin korkeudessa.[2]
Amarantti oli muinaisten asteekkien jokapäiväistä ruokaa. Se on pienijyväistä valeviljaa, joka sisältää runsaasti kalsiumiakaliumiasinkkiäfoolihappoarautaa ja kuitua. Aminohapoista amarantti sisältää erityisesti metioniinia ja lysiiniä. Amaranttia voi ostaa luontaistuotekaupoista ja sitä lisätään joihinkin riisikakkuihin. Ruoanlaitossa jyvät kannattaa kevyesti paahtaa ennen kypsennystä, jolloin maku paranee.[3] Amarantissa on kolminkertainen määrä kuitua ja viisinkertainen määrä rautaa verrattuna vehnäänsekä kaksinkertainen määrä kalsiumia verrattuna maitoon.[4]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Siirry ylös  Räty, Ella (toim.): Viljelykasvien nimistö. Helsinki: Puutarhaliiton julkaisuja nro 363, 2012. ISBN 978-951-8942-92-7.
  2. ↑ Siirry ylös kohtaan: a b G.A. Itúrbide & M. Gispert: Grain amaranths New Crop Resource Online Program. Purdue University. Viitattu 22.6.2009. (englanniksi)
  3. Siirry ylös  Amarantti - Itubiodyn (myös suom. nimen lähde)
  4. Siirry ylös  Amarantti-jyvä




Yritin tehdä pop-amaranttia paahtamalla kuivalla paistinpannulla. Siementen pitäisi paahdettaessa poksahdella kuten kuivat maissinjyvät pop-corneiksi. Pop-amaranttia on käytetty erilaisissa terveys-patukoissa yms. No, jotain meni väärin, sillä siemenistä vain muutama poksahti mini-popiksi, l. valkoinen sisus pullahti esiin. Nauratti tää touhu. Muut siemenet vain paahtuivat ja alkoivat kärtsäämään. Käytän nämäkin näkkäri-aineksiksi ja perehdyn aiheeseen paremmin. Kokeilen joku päivä uudestaan, jospa sitten sujuisi kuin strömssössä.




Huvittavat pop-amaranttini jäähtymässä  :D   Mieheni kysyi kotiin tultuaan että: "Mitä ovat nämä kultahiput paistinpannulla?"


keskiviikko 28. joulukuuta 2016

                            LOMAPÄIVÄN ILOJA


Sain viettää yhden joulun välipäivän ylhäisessä yksinäidyydessäni muun perheen mentyä laskettelureissulle Kolille,  pääsin tekemään kaikessa rauhassa kotikemistin hommia. Tuotoksena tuli muutama deo-stick, huulirasvoja ja kosteuttavaa ja rauhoittavaa emulsiovoidetta teinin pintakuivalle ongelmaiholle.



                            EMULSIOVOIDE

Tälläkertaa laitoin voiteet hieman reilumman kokoisiin purkkeihin. Vetoisuus on 120 ml ja näitä täyttyi 5 kpl. Normikokoiset 50-60 ml:n purkit tuntuivat loppuvan kovin nopeasti. Emulsiovoiteessa käytin jälleen  vanhaa perusreseptiä, jossa öljyfaasiin tulee 120g rasvoja/öljyjä,  30 g emulgointiainetta ja vesifaasia 340 g.


Resepti

Öljyfaasi:
50 g manteliöljyä
20g mangovoita
20 g kaakaovoita
15 g arganöljyä
15 g jojobaöljyä
30 g BTMS-emulgointirakeita


Vesifaasi:
340 g keitettyä vettä


Lisukkeet:
20 g hyaluronihappoa (ohjeen mukaan tehtyä geeliä, jossa 1 g hyaluronihappojauhetta ja 2 dl keitettyä vettä)
4 g kurkkuöljyä
4 g ruusunsiemenöljyä
4 g sitruunansiemenöljyä
4 g kauraproteiinia
4 g GF-Phen säilöntäainetta
4 g karoteeniöljyä
puhdasta E-vitamiinia n 7 gtt.

Valmistus-ohje löytyy sivulta "Emulsiovoiteen valmistusta"






Tässä syyt l. halutut ominaisuudet, miksi valitsin tähän voiteeseen juuri nuo aineet. 
Allaolevat tekstit on kopioitu saippuapajan- ja pienen tuoksukaupan -sivuilta, joista olen pääasiassa tehnyt kotikosmetiikka-tarvike-ostokseni.

Kurkkuöljy: Kylmäpuristettu kurkku (siemen) öljy on erittäin kosteuttava ja ihoa rauhoittava öljy. Kevyt öljy joka omega-6 rasva happojen ansiosta ravitsee ja suojaa ihoa.
Käyttö: saippua, voiteet, hiustuotteet. Soveltuu niin kuivalle kuin akne-ihollekkin.

Ruusunsiemenöljy: A-vitamiinia rusnsaasti sisältävä ruusunmarjan siemenistä puristettu hoitava öljy. Soveltuu hyvin arpien hoitoon.

Sitruunansiemenöljy: Sitruunan siemenistä puristettu öljy sisältää runsaasti mineraaleja ja vitamiineja sekä toimii erinomaisena kosteuttajana iholle. Öljy soveltuu  erinomaisesti kuivalle sekä vaurioiotuneelle iholle. Kirkastaa ihoa sekä auttaa kutiavan ihon oireissa. 

Karoteeniöljy: Porkkanasta pohjaöljyyn uutettu öljy joka sisältää runsaasti betakaroteenia ja vitamiineja (A, B, C, D, E ja F). Erinomainen aurinkotuotteisiin ja ikääntyvälle iholle. Öljy on oranssia joten se toimii myös luonnollisena väriaineena.

E-vitamiini: Paksua, nestemäistä, puhdasta E-vitamiinia. Toimii antioksidanttina ja  hidastaa rasvojen härskiintymistä. Voidaan käyttää mm. saippuoissa ja voiteissa. Pieni määrä riittää. E-vitamiiniin ei ole lisätty mitään pohjaöljyä, vaan se on täyttä ainetta.
Arganöljy: Marokosta peräisin oleva argan öljy hoitaa ihoa sekä hiuksia, kosteuttaa, auttaa akne-ihon hoidossa sekä sisältää erittäin paljon antioksidantteja.

Jojobaöljy: Kylmäpuristettu luomulaatuinen jojobaöljy. Kosteuttava ja hyvin imeytyvä öljy joka sopii kaikille ihotyypeille ja voidaan käyttää niin vartalolla, kasvoilla kuin hiustenhoidossa. Pehmentää ja suojaa ihoa sekä hoitaa hiuksia ja hiuspohjaa ylläpitäen niiden luontaista kosteutta. Jojoba öljy tuntuu iholla hieman kuivalta ja siksi sen käyttö tuotteissa kannattaa rajata 25 prosenttiin.

BTMS-emulgointiaine: Hoitava emulgointiaine, joka sopii sekä ihovoiteisiin että hiustenhoitoaineisiin. Näihin tarkoituksiin sen suositeltu määrä on 1-10 %. Mieto, kationinen, emulgointiteholtaan hyvä, tuottaa stabiilin emulsion, paksuntaa emulsion koostumusta. Voiteessa jättää iholle mukavan silkkisen tunnun ja hiushoiteessa lisää hiusten selvitettävyyttä ja kuntoa.

Hyaluronihappo: Puhdas hyaluronihappojauhe on erittäin tiivistä. Sitä käytetään 0,01 - 0,1 % eli 1 g jauhetta riittää 1 - 10 litraan lopputuotetta. Vesiliukoinen - sekoittuu veteen parhaiten sauvasekoittimella. Tästä kannattaa tehdä ensin geeli sekoittamalla sauvasekoittimella 1 g jauhetta + 2 dl vettä, geelin käyttö 2 - 20 %.  Hyaluronihappojauheesta tehty geeli on kuin tuoretuote, se ei säily kauaa ilman säilöntäainetta. Valittua säilöntäainetta käytetään säilöntäaineen ohjeen mukaan, esim. GFpheniä 2 g (tai 2 ml) per 2 dl geeliä.

Kaakaovoi: Kova rasva, jota voidaan käyttää tuomaan saippuaan kovuutta ja miellyttävää rakennetta käytettäessä 5 - 20 % öljyistä. Ihon-, hiusten- ja huultenhoitotuotteisiin kaakaovoi tuo hoitavuutta.

Mangovoi: Mangon siemenestä saatu rasva. Sulamispiste 40-45°C. Pidättää kosteutta iholla ja sopii sen vuoksi hyvin mm. huulirasvoihin, kuivan ihon salvoihin ja voiteisiin. 





HUULIVOIDE


Huulirasvojen tekeminen on niin helppoa. Sulatetaan kaikki vaan vesihauteessa ja laitetaan hylsyihin/purkkeihin. Osaan tuli jostain syystä pieni ilmaonkalo keskelle, varsinkin noihin isompiin purkkeihin. Käytössä sillä ei ole merkitystä, haitta on kosmeettinen.

Resepti Pienen tuoksukaupan-sivulta:


40 g kaakaovoi
20 g jojobaöljy
20 g mehiläisvaha
E-vitamiini










Kannellisissa purkeissa olevaan rasvaan on lisätty Purkka-makuöljyä, pitää käyttää pois kun on tullut joskus sitä hommattua... Makuöljy on varsinkin perheen nuorimman mieleen. Uutta en aio enää ostaa, kun tuo loppuu käytän halutessani vain eteerisiä öljyjä.

Tällä ohjeella tulee kovaa ja hyvin säilyvää huulirasvaa. Kestää kiinteänä taskussa kesähelteelläkin.





                          UUDET DEO-STICKIT



Uudet dödöt jähmettymässä. Puikula-malliseen perheen nuori mies valitsi itselleen sammal. ja granaattiomena ja vihreä tee-tuoksut - tuloksena raikas miehinen tuoksu. Itselleni laitoin marajo- ja yuzu-tuoksua - kevyttä, kukkaista, sitruksista ja hieman makeaa.