tiistai 6. maaliskuuta 2018




                                       AVH

Meillä on kaikilla elämässä joitain tapahtumia, jotka muodostavat rajapyykin; elämä ennen sitä/elämä sen jälkeen. Mm. lasten syntymä. Itseäni kohtasi yksi elämän rajapyykki tämän vuoden alussa.
Minulle tapahtui jotain hyvin järisyttävää ja pelottavaa pari kuukautta sitten. 17.1. 18 tavallisena torstai-iltana sain massiivisen aivoverenvuodon. Se tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta. On suoranainen ihme, että olen siitä nyt kirjoittamassa ja kertomassa. Kävin hyvin lähellä kuolemaa. Itse en tosin muista tapahtumaa ja noin viikkoa sen jälkeen ollenkaan. Tietoni olen kerännyt tenttaamalla ja kuulustelemalla läheisiäni ja kokoamalla pieniä tiedonmurusia vähäisistä potilas-asiakirjoista `oma kannan´ kautta. Tarinassani on paljon aukkoja, eikä kaikki tule oikeassa aikajärjestyksessä tai oikein termein. Mutta näin minä sen koin.

Tuo torstai oli ollut aivan tavallinen päivä iltatoimille saakka.  Olin ollut pari edellistä yötä yövuoroissa. Nyt oli toisen yövuoron nukkumispäivän ilta. N. klo 23, hampaita pestessä olin tuumannut miehelleni, että koskeepa kovasti päähän. Iltatoimet tehtyäni olin kipittänyt takaisin olohuoneeseen, tarkoituksenani ilmeisesti hypätä sohvannurkkaan jatkamaan TV:n katselua. Mutta matka tyssäsi sitä ennen; olin sanonut miehelleni että "Nyt tapahtuu jotain mun päässä", siinä samassa lankesin polvilleni lattialle ja kaaduin vatsalleni sohvan ja sohvapöydän väliin ja menetin tajuntani. Miehestäni oli näyttänyt että kouristelen. Olin myös oksentanut minneppä muualle kuin olohuoneen matolle. Voin vaan kuvitella mitä mieheni tuolloin tunsi. Itse olisin ajatellut jos hän olisi ollut paikallani: " Voi helevetti, nyt et kyllä kuole!!! Meillä on laina maksettavana ja lapset kasvatettavana, ja elämä elettävänä. Herää SAA°°NA!!" Onneksi mieheni ei jähmettynyt vaan ymmärsi tilanteen vakavuuden ja soitti hätänumeroon. Myös Häke:n päässä ymmärrettiin että nyt pitää toimia viivyttelemättä.  Kahden ambulanssin hlö.kunta oli ovellamme 8 minuutin kuluttua puhelun alusta. Minut pakattiin autoon ja vietiin keskussairaalaan. Tästä vaiheesta olen mieheltäni yrittänyt tentata mm sellaisia turhamaisia asioita kuin; miltä näytin, mitä mulla oli päällä, oliko intimiteettini turvattu kun olohuoneeseemme saapui yllättäen tuntemattomia miehiä. Mieheni on ymmärrettävästi vastannut hieman turhautuneena huokaisten, ettei muista eikä osaa vastata. Mieheni pääsi toisen ambulanssin kyydissä sairaalaan. Ennen lähtöä hän herätti 16 vuotaan neitomme ja kertoi mitä oli tapahtunut. Kehoitti tyttöä psemään hieman mattoa ja sanoi tiedottavansa sairaalasta heti kun jotain uutta ilmenee. Nuorimmainen ei tietänyt vielä tässä vaiheessa mitään, vaan jäi nukkumaan huoneeseensa. 

Meiltä on matkaa sairaalaan n 2 km, eli matka ei kestä kuin muutaman minuutin. Tajuttomuuteni oli syventynyt matkan aikana ja spontaani hengiys loppui. Minut oli viety ventiloiden ensiapuun, jossa anestesialääkäri intuboi ja laittoi minut hengityskoneeseen heti alkajaisiksi. 
Minut kiikutettiin pikaisesti CT-kuvaan, jossa diagnoosi mittavasta aivoverenvuodosta varmistui. Otettiin myös keuhkokuva, josta selvisi, että olin aspiroinut reilusti oksennusta. Lähin paikka, jossa voidaan toteuttaa neurokirurgiaa on KYS. Myös helikopteri oli hälytetty siirtovalmiuteen vuokseni, ja tästä olen ollut kovin hämmentynyt - että ihan  minun vuoksi helikopteri😦 Mutta lopulta oli päädytty siihen, että minut siirretään ambulanssilla, lääkäri läksi saattamaan.

Tätä ennen mieheni oli soittanut jo kotoa pois muuttaneelle tyttärellemme ja kertonut tilanteesta. Tytär ja hänen poikaystävänsä tulivat sairaalaan ja tyttöni kertoi, että hän oli nähnyt pikaisesti minut kun siirtoa ambulansiin tehtiin. Hän kertoi minun näyttäneen kovin pieneltä ja hennolta ja kauniilta. Voi miten koskettavaa oli kuulla tyttäreni suusta nämä sanat. Minun matkani siis jatkui KYS:iin ja mieheni, vanhin tyttäreni ja hänen poikaystävänsä menivät meille kotiin, herättivät pikkutytöt, kertoivat mitä on tapahtunut. Perhe pakkasi hieman kimpsuja ja kampsuja mukaan ja he läksivät ajamaan perässämme KYS:iin.

KYS:ssä minulle oli tehty aivojen valtimoiden varjoainekuvaus, angiografia. Sen jälkeen lääkäri oli pyytänyt perheeni rauhalliseen huoneeseen, jotta hän voi kertoa tilanteesta ja hoitosuunnitelmasta. Sieltä soitettiin myös omillaan eteläsuomessa asuvalle esikois-pojallemme ja hän oli läsnä kaiutinpuhelun välityksellä. Kello oli tuolloin n. 4 aamuyöllä. Lääkärin viesti oli lohduton: "Tilanne näyttää pahalta, vuoto on suuri ja sekä lähtötilanne että ennuste varsin huonot. Perheen kannattaa varautua siihen, ettei äiti selviä, tai vammautuu vaikeasti. Myös komplikaatiot myöhemmin ovat mahdollisia." Tässä vaiheessa mieheni oli romahtanut ja huutanut "Mitä ihmettä! Mitä sinä puhut! Ei voi olla totta!!!" Lapset olivat itkeneet kuorossa, ja esikoispoikani hätääntyi puhelimen toisessa päässä. Olen niin pahoillani, että olen aiheuttanut perheelleni hätää ja surua. En tosin olisi vaihtanut paikkaa kenenkään heistä kanssa.

Vointiani seurattiin teholla. Seuraavana päivänä tehtiin uudestaan aivojen suonten angiografia ja vuotopaikka ja leikkaussuunnitelma tarkentui. Vuotava valtimonpullistuma oli niin muhkurainen ja leveätyvinen, ettei klipsaaminen varjoainekuvauksen yhteydessä onnistunut, niinkuin olisi optimaalista. Päädyttiin tekemään avoliekkaus, jotta vuoto saadaan tyrehdytettyä. Otsalleni, hiusrajaan oikealle puolelle tehtiin n 10 cm pitkä haava, jotta päästiin käsiksi vuotavaan suoneen ja vuoto tyrehdytettyä. Hoito jatkui sitten teholla ja pääsin pian pois hengityskoneesta. Tuosta ajasta minulla ei ole kuin hajanaisia muistikuvia. Muistan, kuinka ikävältä kaikki piuhat  ja letkut tuntuivat, lisäksi minulla oli viikon ajan kokoajan kuumetta. Minulla oli CVK, arteriakanyyli, virtsakatetri. Tietenkin saturaatiomittarit ja jatkuva rytminseuranta. Aivokammioon meni vielä dreenipiuha, jotta ylimääräinen likvorneste päästettiin pois kun aivopaineet nousivat yli tietyn rajan. Ja tietenkin aivopaineanturi piuhoineen. Olin niin tokkurainen ja huonovointinen, ja kipeä, että yritin toistuvasti kiskoa vastenmielisiä, rajoittavia, kipua aiheuttavia piuhoja irti, ja siksi olin ajottain lepositeissä. Siis minä, LEPOSITEISSÄ! Tuntuu uskomattomalta, mutta ymmärrettävältä. 

Sain vahvoja kipulääkkeitä, esim. Fentanyliä usein. Pro-Epanutin-infuusiolla pyrittiin ennaltaehkäisemään kouristuksia. Lisäksi säännöllisesti kuumetta alentavaa lääkettä. Nimotop-lääkitystä annetaan kaikille aivoverenvuotopotilaille kolmen viikon ajan, se ehkäisee tyypillisen komplikaation; veritukosten synnyn. Lisäksi sain paria suonensisäistä antibioottia pneumonian hoitoon. Matalia kalium-arvoja korjattiin suonensisäisillä kalium-tankkauksilla.

Heti kun heräydyin, minulle alkoi maistua ruoka ja juoma. Mieleni teki kovasti tuoreita, raikkaita, makeita ja hapokkaita marjoja ja hedelmiä. Perhe kantoi päivittäin monta rasiaa mansikoita/mustikoita/vadelmia/erilaisia hedelmiä ja smoothieita ja mehuja teholle. Meillä on muutama kuva, joissa näkyy kun syön ahnaasti mansikoita ja tungen suuhuni vadelmia. Noihin herkkuihin meni ainakin pari sataa euroa. Juomisiani piti jo rajoittaa, kun pelkkää vettä meni 3-4l/vrk, plus kaikki muut syömiset ja juomiset. 

Aivopaineet vain nousivat ja nousivat. Alkuun paineraja oli 10 mmHg, sitten sitä nostettiin 15:een ja jopa se yli. Lukemani oli n. 25:ssä.  Päänsärkyäkin oli, ajoittain kovaa. Sain tiuhaan vahvoja kipulääkkeitä.  Oli pakko asentaa shuntti. Siispä jouduin toiseen leikkaukseen viisi päivää ensimmäisen leikkauksen jälkeen. Shunttileikkaus onnistui hyvin ja shuntti toimi hyvin, kun sitä vielä säädettiin myöhemmin vähän lisää. Seuraavana päivänä shunttileikkauksesta, eli keskiviikkona, pääsin neurologian vuodeosasto K6:lle. Siellä hoito jatkui viikonlopun yli. 

Sitten pääsinkin jo omaan keskussairaalaani Joensuuhun.  Pari päivää olin osastolla 4K , ja sitten seurasi siirto neurologian kuntouusosastolle, Siilaiselle os 4B:lle. Valitettavasti kuntoutusjakso typistyi lyhyeen, kun osastolla alkoi riehua noro ja influenssa epidemiat. Huonekaverini sairastui noroon ja jotta tauti ei tarttuisi minuun, päätettiin minut kotiuttaa pikaisesti. Kuntoutusjaksollani ennätin tapaamaan ainoastaan fysioterapeutin pari kertaa. Myös kaikki kotihoito-ohjeet yms. jäi saamatta ja siinä sitä sitten olitiin kotona, perinjuurin ymmällään ja kuoleman väsyneenä. Mukanani ainoastaan tieto, että KYS:ssä tehdään kontrolliangiografia huhtikuun lopussa ja sitä ennen tehdään  MRI-kuvaus Joensuussa. En saanut suullista, saatikka kirjallista ohjausta esim. siitä, milloin olisi otettava/millaisten oireiden ilmaannuttua on aihetta ottaa yhteyttä lääkäriin. Ei mitään kotihoito-ohjeita!😡 Olen sitten voimien kartuttua surffaillut ja googletellut netistä etsien tietoa aiheesta. Liityin myös aivoliittoon, ja sieltä sain tukevan tietopaketin AVH:n liittyen mm.  oikein hyviä ohjelehtsiä. Olen toki nyt myöhemmin soitellut kuntoutusykskkööni ja kysellyt, milloin minulla on puhelinaika lääkärille. ja onko muita suunnitelmia. Kysymyksiin ei juurikaan saanut vastauksia, mutta sain tietooni, että kuntoutusyksikössä on AVH-yhteyshenkilö ja p.nro:n hänelle. Puhelin-vastaanottoa on perjantaisin. Soitan siis sinne huomenna ja sanon varmasti alkajaiseksi hoitajalle, että voi varautua piiiitkään puheluun, minulla on tiuhaan kirjoitettu A4-arkillinen kysymyksiä.

Väsyvyys oli suurin muutos aikaisempaan. Kotona en jaksanut tehdä kerrallaan kuin jonkun yhden pienenpienen jutun ja sitten piti taas levätä pitkään. Toki takana oli melkein kuukauden jakso vuodelepoa. Päänsärkyä oli usein ja paljon. Sain edelleen vahvoja kipulääkkeitä. Huomasin myös, että psyykkisesti mentiin välillä syvissä vesissä. Jos illalla, nukkumaan käydessä oli päänsärkyä, pelkäsin todella että mahdanko enää herätä aamulla ollenkaan. Kärsin siis kuolemanpelosta. Myös väsyvyys harmitti, olin todella turhautunut, alamaissa ja vihainen samattomuuteeni ja vähäisiin voimiini.  
Huomasin myös, että hajuaistini on melkein hävinnyt. Haistan hyvin miedosti erittäin vahvoja tuoksuja. Hajuaisti saattaa palautua ajanmittaan.
En kuitenkaan tahdo purkaa näitä ajatuksia perheenjäsenille ja aiheuttaa heille huolta ja ahdistusta lisää. Tarvitsen jonkinlaista terapiaa, ammatti-ihmisen antamaa keskusteluapua tms. asialle on varmaan hienompiakin termejä ja nimityksiä, mutta kaikki varmaan ymmärtävät pointtini. Minun pitänee ottaa yhteyttä hoitavaan yksikköön ja pyytää, että he järjestävät mulle keskusteluapua. 

Perheeni on ollut aivan ihana. Heidän rakkautensa, ymmärryksensä ja huolenpitonsa on kannatelleet ja auttaneet toipumisessa. Mieheni kohtelee minua kuin kukkaa kämmenellä, silmäterää. Saan melkein joka aamu kahvit ja aamupalan vuoteeseen. Samalla hän tuo aina verenpainemittarin ja verenpainelääkkeeni.  Jos viivyn vaikkapa WC:ssä vähän kauemmin, hän jo huutelee oven takana että "Onko kaikki hyvin?". Töistä hän soittaa tai viestittelee ja kysyy vointiani. Muutoinkin hän hoitaa lähes kaikki arjen toimet. Hän ansaitsisi urhoollisuusmitalin ja kunniaprenikat rintapieleen.  Niin tahdikkaasti, vähäeleisesti ja kunnioittaen hän toimii. Tämä kaikki on vaan voimistanut ennestäänkin rakkauttani häneen. Myös lapset olivat alkuun hyvin suojelevaisia ja tulivat kovin mielellään halaamaan ja sanomaan jotain ihanaa. Kun kävin esikoispoikani kanssa kaupungilla ostoksilla ensimmäistä kertaa kotiin paluun jälkeen, hän ei laskenut minua silmistään kaupassa. Tarjosi herrasmiehen tavoin käsivarttaan tuekseni kun väsähdin, kalpenin ja hiki helmeili kasvoillani. Kyllä minulla on ihana perhe. Sen olen tiennyt toki aina. Mutta että lapsilla on pyyteetöntä empaattisuutta ja avuliaisuutta on hieman yllättänyt joskus vähän kyynisen äiti-ihmisen. 

Joskus kai pitää tapahtua jotain tällaista, jotta ymmärtää elämän haurauden ja arvokkuuden. Tulee laitettua asioita tärkeysjärjestykseen. Materia ja raha on oikeasti toisarvoista. Kaiken tämän jälkeen ei voi muuta kuin sanoa: ELÄMÄ ON IHANAA💞

P.S. Lisäilen nyt myöhemmin, että sain kutsun neuro-psykologisiiin testeihin, jotka tehtiin kahtena peräkkäisenä päivänä kuntoutusyksikössäni. Testit menivät ihan hyvin.  Mitään raflaavaa ongelmapaikkaa ei löytynyt. Tuloksissa oli vain koht. paljon vaihtelua, ja se kertoo juuri väsyvyydestä ja ajoittaisesta "herpaantumisesta".
Kävin myös juttelemassa psykologin kanssa aikuisten psykiatrian poliklinikalla ja meillä on jo sovittu uusi aika, toivottavasti saan mieheni mukaan ensi kerralle. 
Joten asiat hoituu kyllä. Mutta toki olisin halunnut tiedon noista asioista jo kotiutumisvaiheessa, nyt tiedot ajoista ovat tulleet viimetingassa, edellisenä päivänä. Lääkärin puhelinajasta tuli kirjepostina ajanvarausilmoitus, seuraavana päivänä tekstiviesti puhelimeen, mutta näissäkin on eri päivämäärät...😞


sunnuntai 12. marraskuuta 2017

RAIKAS TERVEYSJUOMA, KOMBUTSA


Ensimmäisessä kombutsassani on mukana suomalaisia marjoja, vadelmaa, herukkaa, mansikkaa ja mustikkaa


Tein viime kesänä ensimmäisen kerran elämässäni suolakurkkuja. Halusin oikeita aitoja suolakurkkuja, joiden valmistuksessa ei ole käytetty etikkaa tai sokeria. Törmäsin itselleni uuteen säilöntämenetelmään; hapattamiseen. Hapattaminen on ikivanha säilömismenetelmä, mutta siinä onnistuakseen vaaditaan muutamien niksien opettelua.



`Hapattaminen on elintarvikkeiden happamuuden lisäämistä säilyvyyden, rakenteen, maun ja ravintoarvon muuttamiseksi.  Hapattaminen tehdään lisäämällä raaka-aineeseen tarkoitukseen sopiva maitohappobakteerikanta. Bakteerit käyttävät ravinnokseen raaka-aineen sokereita ja erittävät maitohappoa, joka alentaa tuotteen pH:ta. ´   -Wikipedia-



Suolakurkuistani tuli erinomaisia, maku ja koostumus olivat oikein onnistuneet. Kurkut olivat kieltämättä tosi suolaisia, mutta pari siivua leivän päällä juuston kera maistui oikein pikantilta. Teen suolakurkkuja ensi kesänä lisää.  Odotan malttamattomasti avomaankurkku-sesonkia ja ostan sitten pieniä sieviä kurkkuja kilokaupalla. Olen niitä yrittänyt kasvattaakin, mutta en kovin hyvällä menestyksellä.
Oppia ikä kaikki, tähän ikään mennessä en tiennyt, että monia muitakin ruoka-aineita voi hapattaa kuin kaalia.  Suolakurkunkin ajattelin vain olevan suolakurkkua, ei hapattamalla säilöttyä. Hapattaminen soveltuu lähes kaikille kasviksille. Myös lihaa on hapatettu, esimerkkinä kuuluisat ruotsalaiset hapansilakat, niitä en ole vielä koskaan maistanut, toisaalta, eipä kyllä ole minkäänlaista hinkua päästä niillä herkuttelemaan.
Hapattamisesta kirjoittelen joskus tulevaisuudessa lisää, kunhan kartutan tietoa ja kokemusta :)
Tutkiessani artikkeleita ja juttuja hapattamisesta, törmäsin toiseen uuteen tuttavuuteen, kombutsaan ja kefiiriin. Erittäin mielenkiintoista! Hankin kombutsa-vauvan eli scobyn ja vesikefiirin siemeniä facebookin "Kombucha ja kefiiri (ja muun elävän kulttuurin kerho)" - ryhmän kautta. Sitä kautta ystävällishenkiset kanssasisaret ja -veljet lähettävät tarvitseville scobyja ja kefiirin siemeniä postikuluja vastaan. Itsekin voin alkaa lähetellä, kunhan viljelmäni kasvavat niin että niistä on jaettavaksi. Nyt olen valmistanut kymmenkunta satsia vesikefiiriä ja pari erää kombuchaa, kolmas erä on tekeytymässä. Kefiirin valmistusprosessi kestää pari päivää, kombuchan viikosta kahteen. Henkilökohtainen mielipiteeni on, että kombucha on maultaan ja ominaisuuksiltaan paljon parempaa.


Mitä tämä ihmeellinen terveysjuoma on, ja mistä se on lähtöisin?

Kombutsa on Kiinasta lähtöisin oleva juoma, jonka terveyshyödyt perustuvat hapatuksen aikana syntyviin probiootteihin, jotka tasapainottavat suolistoa. Kiinalaiset kutsuvatkin juomaa ”ikuisen elämän eliksiiriksi”. Juomaa on nautittu jo yli 2000 vuoden ajan.

Säännöllisesti kombutsaa nauttivat vannovat juoman parantavan ruoansulatusta, kehon immuunipuolustusta ja unenlaatua, helpottavan painonpudotusta ja edistävän maksan toimintaa. Tieteellistä tutkimusta väitteiden todistamiseksi ei juuri ole, vaan väitteet perustuvat käyttäjien kokemuksiin ja muutamaan eläinkokeeseen. Kombutsalla on kuitenkin takanaan hyvin pitkä suosio terveysjuomana mm. Kiinassa ja Venäjällä, ja probioottien tiedetään tasapainottavan suoliston toimintaa. Kombutsan terveysväitteet eivät siis ole aivan tuulesta temmattuja.

Kombutsa valmistetaan sokeroidusta teestä käymisen avulla. Kombucha-viljelmää on kutsuttu suomessa myös volgansieneksi, koska se on kantautunut tänne kaukasuksen kautta. Kombutsa on Venäjällä suosittu juoma, ja sitä kutsutaan myös nimellä "tee-kvas", vaikka se ei maultaan muistutakaan kvasia. "Teesieni" tuotiin Venäjälle Venäjän-Japanin sodan jälkeen. Nykyisin ehkä suositumpi nimitys on skoby.  Scoby on lyhenne sanoista Symbiotic Colony of Bacteria and Yeast. Kombucha-viljelmä on laktobasillien ja hiivasienten muodostama kompleksi. Bakteeriosa sisältää yleensä lajia Bacterium xylinum, hiivasienet vaihtelevat; yleisiä ovat Brettanomyces bruxellensis, Candida stellata, Schizosaccharomyces pombe, Torulaspora delbrueckii ja Zygosaccharomyces bailii.

Itse scoby, tai volgansieni, kuinka sitä tahtookaan nimittää, on koostumukeltaan kimmoisan hyytelömäinen ja väriltään vaalea. Se voi värjäytyä jos elatusaineena käytetään esim. sokeroitua roobiosta. Kun scoby saa oleilla oikeanlaisessa ravinnossa (sokeri) ja lämpötilassa (21-28 astetta) siihen kasvaa uusia kerroksia orgaanista hyytelöä, se voi kasvaa vähitellen useiden senttimetrien paksuiseksi.

On hyvä huomioida, että käymisen seurauksena juomaan kehittyy hieman alkoholia, ehkä n. 0,5-2%. Yhdestä tai kahdesta lasillisesta päivässä tuskin on mitään haittaa, mutta lapsille ei kannattane antaa janojuomaksi, vaikka se hyvää onkin. Ajattelin joskus tulevaisuudessa mitata juomani alkoholipitoisuuden, kunhan saan hankittua siihen soveltuvan mittarin.

Juoma valmistetaan tavallisesti suuressa lasiastiassa, itse käytän suuria lasisia säilöntäpurkkeja ja pingotan purkin suulle kuminauhan avulla hupuksi verkkokangasta jotta juomaan ei pääse pölyä/roskia. Viljelmän hoidossa on noudatettava puhtautta homehtumisen estämiseksi.  Pohjalle asetetun scobyn päälle kaadetaan haaleaa, sokeroitua mustaa tai vihreää teetä, tai roobiosta. Runsaan viikon kuluttua osa juomasta voidaan maustaa esim marjoilla ja säilöä jääkaappiin. Osa juomasta jätetään siemeneksi (n pari desiä/iso laskpurkki) scobyn kanssa seuraavaan satsiin.



Kombutsan valmistaminen

Samea vaikutelma johtuu siitä, että scoby on lillunut teessä pari päivää ja alkaa kasvattaa uutta hentoista kerrosta pinnalle.



RESEPTI

  • 2 litraa vettä
  • 4 tl maustamatonta vihreää tai mustaa teetä
  • 200 g sokeria, käytän osittain tavallista taloussokeria, osittain tummaa ruokosokeria
  • Elävä kombutsaviljelmä eli scoby
  • Noin 2 dl scobyn mukana tullutta nestettä
  • Maustamiseen hedelmiä, mehua tai marjoja
  • Suuret lasipurkit
  • "Huputtamiseen" harsokangasta, talouspaperia tms. ja narua tai kuminauhaa
  • Lasipulloja pullotusta varten, mielellään patenttikorkkisisa tai leveäsuisia pulloja


  • Valmistetaan sokeroitu tee.  Tee saa hautua vähintään 15 min. ajan. Jäähdytetään tee kädenlämpöiseksi ja kaadetaan se puhtaisiin lasipurkkeihin. Huuhdellaan scoby ja lisätään purkkeihin. Kaadetaan lisäksi noin desi/teelitra  scobyn mukana tullutta nestettä eli kombutsaa.
  • Pingotetaan harsokankaat purkkien suille naruilla/kuminauhoilla. Laitetaan sitten kombutsa vedottomaan paikkaan tekeytymään.
  • Maistellaan juomaa noin viikon jälkeen. Poistetaan scoby kombutsasta, kun juoma on sopivan hapanta, se muuttuu sitä happamemmaksi, mitä kauemmin käyminen huoneenlämmössä jatkuu. Tarpeeksi hapatuttuaan se muistuttaa hajultaan ja maultaan etikkaa. Itse olen hapattanut juomaa n. viikon ajan.
  • Ottetaan talteen scobyn lisäksi muutama desilitra valmista kombutsaa uutta juoma satsia varten.
  • Pullotus: Lisätään ensin pullojen pohjalle makuaineet; marjoja/mehua/hedelmänpaloja ja halutesasi pieni määrä sokeria (se lisää hiilihappoisuutta l. kuohuvia kuplia). Kaadetaan kombutsa ratin ja siivilän - itse käytän kesto-kahvinsuodatinta - avulla pulloihin. Jätetään pari senttiä tyhjää, sillä pulloon kertyy todennäköisesti painetta hiilihaposta ja juoma kuohuu helposti. Annetaan juoman olla pullotettuna huoneenlämmössä vielä n vuorokausi ja siirretään sen jälkeen jääkaappiin.
  • Juoma on valmista nautittavaksi, mutta kannattaa antaa kombutsan tekeytyä jääkaapissa vielä muutama päivä. Valmis juoma säilyy jääkaapissa avaamattomana useita viikkoja.




Nämä ovat olleet pari päivää jääkaapissa. Maistuu hapokkaalta ja raikkaalta.
Annoin tyttärelleni ja vävypojalleni eka satsista pari pulloa. Heille sattuivat menemään ne tiiviskorkkisimmat ja pienisuisimmat pullot ja kun siellä oli avattu ensimmäinen pullo, ampaisi pari desiä kombutsaa pitkin keittiön seiniä kunnon paineella.
Joutui nuoriso siivoushommiin... 😘
Korkit kannattaa siis avata varovarovasti.















SYKSYN -17 SAIPPUAT


Sain sukulaistytöltä pienen joululahja-saippuatilauksen. Hän halusi saippuaa omaan käyttöönsä ja lahjaksi parille ystävälleen. Toiveissa oli hyvää, raikkaan tuoksuista perus suihkusaippuaa, hellävaraista kasvosaippuaa ja vielä saippuaa atoopikkoystävälle.



ANANASSAIPPUA, 5%:n ylirasvoitus

175 g oliiviöljyä
150 g palmuöljyä
100 g kookosrasvaa
50 g kaakaovoita
25 g risiiniöljyä.
69 g lipeää
160 g vettä

lisukkeet:
ensimmäiseen puolen kilon erään 1,5 tl titaanioksidia ja
toiseen puolen kilon erään 0,5 tl keltaista rautaoksidia ja 20 ml ananas-tuoksuöljyä





Siuhkusaippuaan halusin tehdä selkeän, yksinkertaisen ulkonäön johon valitsin tuoksuksi raikkaan ja makean ananaksen. Väriksi valikoitui valkoinen ja keltainen. Ajattelin että toteutus on niin yksinkertainen, ettei se hevillä epäonnistu. Ja kelpo saippuoita näistä tulikin. Tein samalla reseptillä ensin puolen kilon erän valkoista massaa, valkaisuun käytin titaanioksidia. Kun valkoinen massa oli hieman jähmettynyt halkomuottien pohjalla tein toisen puolen kilon saippuamassa-erän jonka värjäsin keltaisella rautaoksidilla voimakkaan keltaisesi, tähän lisäsin myös tuoksun. Valutin uuden massan varovasti entisen päälle, sillä en halunnut massojen sekoittuvan yhtään.  Pari pienenpientä kiekuraa ilmestyi värien väliin, mutta ei haittaa, ne on vähän koomisia :) Ohjeena käytin vanhaa tuttua, hyväksi todettua Saippuakirjan "Hyvää perussaippuaa" reseptiä. Tällä ohjeella saa hyvin vaahtoavaa, melko kovaa saippuaa.




VAALEANPUNAINEN KASVOSAIPPUA, 8% ylirasvoitus

15 g jojobaöljy
25 g mangovoi
25 g risiiniöljy
25 g manteliöljy
225 g oliiviöljy
125 g kookosrasva
66 g lipeä
190 g kamomillauute

2/3:aan massasta lisäsin 
1,5 rkl vaaleanpunaista savea vesitilkkaan sekoitettuna

1/3:aan massasta lisäsin 
1 tl aktiivihiiltä oliiviöljytilkkaan sekoitettuna
n 20 ml Baby powder tuoksuöljyä




Kasvosaippuasta tein hellävaraista ja hoitavaa.  Tein reseptin itse Soapcalc-ohjelman avulla. Hoitavuutta hain hyvillä öljyvalinnoilla, vaaleanpunaisella savella ja aktivihiilellä. Savella ja hiilijauheella sai aikaiseksi myös puuterimaiset värisävyt ja helpot swirlaukset l. kiekurakuviot. Veden sijaan käytin nesteenä vahvaa kamomillateetä. Muotin virkaa toimitti Pringles-tuubi, josta poistin metallisen pohjan ja teippasin muovikannen tiiviisti putken pohjaksi. Tuubin metallipohja aiheuttaa saippuamassan kanssa suorassa kosketuksissa ollessaan kemiallisen reaktion jossa massa ylikuumenee ja kuohuu, nimim. kokemusta on. Pringlestuubin metalliselta näyttävä sisäosa on päällystetty ohuella muovikalvolla.























Savi ei ole sekoittunut parhaalla mahdollisella tavalla massaan, vaaleanpunainen väri ei ole tasainen, mutta käyttöä se ei haittaa.





TURKOOSI TUOKSUTON SAIPPUA

55 g risiiniöljy
150 g kookosrasva
250 g oliiviöljy
75 g kaakaovoi
71 g lipeä
160 g vesi
1 tl turkoosi mica-väri
1 rkl alkannansiemenjauhe oliiviöljyyn uutettuna



Tämä saippua on tarkoitettu atooppiselle iholle. Alkuperäisessä reseptissäni risiiniöljyn määrä oli 25 g, mutta nyt sitä tuli hieman enemmän yksinertaisesti siksi, että sitä hulahti pullonsuusta enemmän kuin oli aikomus, enkä sitten ryhtynyt poistamaan ylimääräistä, sillä astiassa oli jo oliiviöljy mitattuna ja tuumin, että tulee nyt sitten korkeampi ylirasvoitusprosentti, ei kuivata sitten jo valmiiksi kuivaa ihoa. Positiivinen yllätys oli, että alkannajauhe teki turkoosiin saippuaan pieniä vaaleanpunaisia pilkkuja. Saippua oli kovin pehmeää kun poistin sen seuraavana päivänä muotista, mutta nyt se on onneksi kovettunut hyvin. Pinnalle on muodostunut kerros ns.saippuatuhkaa. Se on kosmeettinen haitta, näyttää mattamaiselta pölykerrokselta saippuan pinnalla,  se lähtee ensimmäisellä huuhtelulla pois.




AIEMMIN SYKSYLLÄ TEHTYJÄ


Alla olevat saippuat on kuvannut Rasmus-poikani. Lähes kaikki muut blogin kuvat olen itse ottanut kännykkäkamerallani, joten kuvissa on melkoinen laatuero.




Esikoispoikani aloitti syksyllä valokuvaajaopinnot Amk-muotoiluinstituutissa Lahdessa. Heillä oli heti opintojen alussa koulutehtävänä perustaa pop-up kauppa ryhmätyönä. Tarkoituksena oli yhdessä ideoiminen ja käytännön toteuttaminen ja sitä kautta ryhmäytyminen. Olin otettu, kun minua pyydettiin valmistamaan erä saippuaa yhden kerran pidettävään pop-up kauppaan. Suomen lainsäädäntö sallii saippuan valmistamisen yksittäisiin myyjäisiin ilman turvatarkastusta. Valmistelin  siis pari pientä erää saippuoita toiveiden mukaan. Opiskelijat tekivät mm. etiketit ja tuoteselosteet luetteloni pohjalta. He jakoivat samalla teitoutta saippuoiden ekologisuudesta; 
- 100%:sen kasvipohjaiset
- biologisesti hajoava
-ei turhaa pakkausmateriaalia, eikä ollenkaan muovia 💪💪💪

Ryhmä oli yhdessä päätynyt seuraavanlaisiin saippuoihin:
1. Musta, kiekon muotoinen salmiakin tuoksuinen saippua
2. Naturelli palashampoo
3. Suolasaippua, raikas eukalyptuksen tuoksu
4. Suomi 100 v - saippua, sinivalkoinen, männyn tuoksuinen


Opiskelijat toivoivat rustiikkisia ja rouheita saippuoita, sellaisia mistä näkee että ovat ehtaa käsityötä eikä koneellisesti tehtyjä. Saamansa pitää, niinkuin allaolevasta mainoskuvasta näkyy 😉


 

Lähes kaikki saippuat tekivät kauppansa ja ne muutamat jotka jäivät myymättä opiskelijat ottivat omaan käyttöönsä. Suurimman suosion saavuttivat salmiakki-kiekko-saippuat, jotka muistuttivat jääkiekkoja. Tuoksunsa ne saivat aniksen eteerisestä öljystä. Niitä pitää tehdä lisää, niistä tykkää pojatkin.

















tiistai 22. elokuuta 2017

MÄKIKUISMAA MIELIALAA KOHENTAMAAN


Mäkikuisma on erityisen hieno rohdos. Ihmeellisen ihanan luontoäidin tarjoama lääke lievän ja keskivaikean masennuksen hoitoon; kun olo on alakuloinen, masentunut, levoton, ärtynyt, hermostunut eikä mikään huvita. Sitä voi käyttää myös esim. työuupumumuksesta, stressistä ja vaihdevuosista johtuvaan alakuloon ja kaamosmasennukseen sekä erilaisiin jännitystiloihin. Mäkikuismalla on masennustiloja ehkäisevä, tuskaa lievittävä ja rauhoittava vaikutus.
Vaikka itselläni ei ole koskaan diagnosoitu mitään edelläolevista, niin olen joskus kovin uupunut ja stressaantunut, kukapa ei olisi.  Ja vaikka olen perusluonteeltani positiivinen ja aktiivinen toimija, on elämässäni ollut myös surun ja ahdistuksen aiheita/aikoja - joo, tiedän; ihan kaikilla on. Mulla niitä on kuitenkin ollut ehkä hiukan keskivertoa enemmän (niin kai suurin osa ihmisistä ajattelee...😏) Vaihdevuodetkin tulevat väistämättä viimeistään muutaman vuoden päästä.  Joten mäkikiusmauute tulee todelliseen tarpeeseen.
Netistä löytyy runsainmitoin mäkikuisma-valmisteita myyviä luontaistuotekauppoja. On tabltteja ja kapseleita, öljyä, teetä ja tinktuuraa. Mielialaa kohottavan vaikutuksen lisäksi sillä on lukuisia muitakin rohdosvaikutuksia. Mäkikuisma on vanha lääkeyrtti, joka on perinteisesti ollut verenkierron elvyttäjä, närästyksen helpottaja, virtsanerityksen lisääjä ja kihdin sekä reuman hoitoaine. Olen poiminut tietoa eri lähteistä ja tähän lainasin muutamaa, joissa kerrotaan tästä rohdoksesta melko kattavasti.



RavintolisäWiki:

Vaikutus ja käyttö


Rohdokseksi kerätään kukkimisen aikaan maanpäällinen verso. Kuisma vaikuttaa ahdistusta ja masennusta lievittävästi. Sillä on tavallisiin masennuslääkkeisiin verrattuna etuna se, että sillä on vähemmän sivuvaikutuksia. Viite: Linde K et al. Cochrane Database Syst Rev 2008: (4):CD000448. Vuodesta 1995 se on ollut Saksassa eniten määrätty masennuslääke. 
Kuisma saattaa vaikuttaa fibromyalgiaan eli pehmytkudoskipuihin pitämällä serotoniinitasot korkealla ja vähentämällä kipuja. Se lisää myös sapeneritystä, estää tulehduksia, edistää hermosäikeiden uusiutumista.
Mäkikuismaöljy (johannisöljy) ulkoisesti käytettynä hoitaa hermovaurioita, iskiaskipuja, auringon polttamaa ihoa, suu- ja nielutulehduksia, hyönteisten pistoja, nopeuttaa haavojen paranemista ja lievittää kutinaa.
Mäkikuismakylvyllä hoidetaan jännityksiä ja hermostuneisuutta, sekä edistetään arpikudosten ja hermotuksen paranemista.
Murskattuja lehtiä ja kukkia voidaan laittaa hyvin puhdistettuun vammakohtaan hoitamaan haavoja ja kipuja. Peräpukamista johtuviin kipuihin voi saada helpotusta mäkikuismaa sisältävällä voiteella.
Annostus: Vatsaa rauhoittava tee, nautitaan silloin tällöin aterian jälkeen kupillinen teetä 1 tl alla olevasta seoksesta kupilliseen ja haudutetaan 10 min
25g mäkikuismaa
25g sitruunamelissan lehtiä
25g siankärsämöä





--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Seuraava artikkeli on lainattu Duodecimin (Suomen lääkäriseuran lääketieteellinen aikakauskirja) julkaisusta

Mäkikuisma

Lääkkeet mielen hoidossa
27.11.2015
Matti O. Huttunen
Tienvierustojen tavallisen kasvin mäkikuisman (lat. Hypericum perforatum; engl. St. John´s wort) kukista ja lehdistä valmistettua uutetta on käytetty kansanlääkinnässä yli 2 000 vuoden ajan. Uutetta on käytetty mitä moninaisimpien vaivojen ja oireiden hoitoon, mutta yleisimmin sillä on hoidettu haavoja, palovammoja, lihaskipuja, masennusta ja unettomuutta. Kiintoisa tuore havainto on uutteen kyky tappaa viruksia ja myös HI-viruksia.
Kuten luonnonyrtit yleensäkin mäkikuismavalmisteet koostuvat monista aineosista. Mäkikuismauutteen vaikuttavana aineena pidetään uutteen sisältämiä hyperisiiniä ja pseudohyperisiiniä.
Mäkikuisman masennusta lievittävä teho on osoitettu yli 20 kontrolloidussa tutkimuksessa, joissa uute oli lumelääkettä tehokkaampi ja yhtä tehokas kuin suhteellisen pienet annokset trisyklisiä masennuslääkkeitä lievän ja keskivaikean depression hoidossa. Tutkimuksia on osin kritisoitu käytettyjen diagnostisten kriteereiden ja verrokkilääkkeenä käytettyjen masennuslääkkeiden vähäisten annosten vuoksi.
Mäkikuismauutteen tavallinen annos on 300–1 800 mg jaettuna kolmeen vuorokausiannokseen. Aloitusannos on yleensä 300–600 mg/vrk. Vaikuttavat aineet imeytyvät nopeasti, ja niiden puoliintumisaika elimistössä on noin 24 tuntia.
Mäkikuismauute on yleisesti ottaen hyvin siedetty. Sen käytön yhteydessä on kuitenkin raportoitu haittavaikutuksina vatsavaivoja, huimausta, suun kuivumista, väsymystä, huimausta, levottomuutta ja ummetusta. Ehkä tärkein mäkikuismauutteen mahdollinen haittavaikutus on fotosensitiivisyys ja herkkyys auringonvalolle, minkä vuoksi etenkin vaaleaihoisia on varoitettava liiallisesta auringonvalosta. Fotosensitiivisyys on kuitenkin lievää ja häviää muutamassa päivässä uutteenoton lopettamisen jälkeen.
Kirjallisuudessa on kuvattu muutamia tapauksia, joissa mäkikuismauute on voinut aiheuttaa hankalia haittavaikutuksia joko yksin tai yhdessä muiden lääkkeiden kanssa. Eräällä potilaalla ilmeni voimakasta väsymystä paroksetiinin ja mäkikuismauutteen yhteiskäytön yhteydessä. Eräiden tapausselostusten valossa mäkikuismauute saattaa laukaista hypomania- tai maniajakson niille altteilla potilailla. Kirjallisuudessa on kuvattu myös kaksi potilastapausta, joissa potilaalle kehittyi serotoniinioireyhtymä joko mäkikuismauutteesta tai uutteen ja tratsodonin yhteiskäytön seurauksena. Sokeritautia sairastavalle iäkkäälle potilaalle kehittyi suolistontukos, kun lääkitykseen liitettiin mäkikuismauute. Toiselle potilaalle kehittyi fotosensitiivisen reaktion yhteydessä akuutti neuropaattinen kiputila. Tällaiset haittavaikutukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia mäkikuismauutteen käytön yhteydessä.
Mäkikuismauutteella voi olla hankaliakin interaktioita muiden lääkkeiden kanssa. Se voi laskea monien lääkkeiden (mm. kalsiumkanavan salpaajat, raskauden ehkäisyvalmisteet, monet antibiootit, glukokortikoidit) pitoisuutta. Yhtä lailla näiden lääkkeiden pitoisuus plasmassa voi nousta merkittävästi. Mäkikuismauutteen on raportoitu myös pienentävän digoksiinin pitoisuutta plasmassa.
Mäkikuismauutteen toksisuus yliannosten yhteydessä on hyvin vähäinen.




Yllätyksekseni LuontoPortissa , joka on erittäin kattava ja perusteellinen kasvien tunnistamisopas Mäkikiusman kerrotaan olevan lievästi myrkyllinen:

"Mäkikuisma on (ollut) monipuolinen hyötykasvi – mm. viinan maustamisessa, tosin särmäkuismaa lienee myös käytetty, sillä lajeja tuskin osattiin aina erottaa toisistaan. Kuismien tunnetuin tehoaine on hyperikiini, jota kasvit valmistavat suojakseen kasvinsyöjiä vastaan. Sen esiasteet ovat punaisia ja violetteja väriaineita, joita on uutettu kangasväreiksi etenkin juurakosta, mutta myös nupuista.  Särmäkuismaa on käytetty lääkekasvina. Mäkikuisma on särmäkuismaa myrkyllisempi, joten sitä ei kannata rohdoksi keräillä. Suomessa mäkikuisma on (melko vähäisestä) myrkyllisyydestään huolimatta harmiton – sen sijaan ihmisen mukana muun muassa Australiaan, Uuteen Seelantiin ja Pohjois-Amerikkaan levittyään se on uusilla kotiseuduillaan luokiteltu monin paikoin harmilliseksi vieraslajiksi. "



Kun löysin mäkikuismaa melko runsaasti pellonpientareelta ja pienen kärrypolun reunalta, päätin kerätä sitä ja valmistaa tinktuuraa. Ajattelin, että alkoholiin uutettuna tehoaineet uuttuvat tehokkaimmin kasvinosista. Siispä suuntasin askeleeni kohti Alkoa ja ostin pari pikkupulloa 60% vodkaa (200 ml/pullo, kun isoimmissa sitä ei myydä).  Jos löydän mäkikuismaa vielä reilusti lisää, raaskin tehdä siitä myös teetä.

Mielenkiinnolla odotan, onko rohdoksella itseeni jotakin vaikutusta. Toki en voi tarkasti tietää tinktuurani hyperisiini/pseudohyperisiini-pitoisuutta, mutta annostelen sitä maltillisesti, ja jos haittavaikutuksia ilmenee, vähennän annosta. Uutoksen vaikutus pitäisi ilmetä parissa viikossa. Kokeilen rohdosta ensin itseeni ja jos se vaikuttaa hyvältä, annan sitä myös eräälle rakkaalle ihmiselle, jolla on taipumusta alakuloon ja ahdistuneisuuteen. 

Tinktuuran annostus: 
15-30 tippaa, 2-3 x vrk:ssa, vesilasiin sekoitettuna.


Mäkikiusmassa vaikuttavaa ainetta on niin nupuissa, kukissa kuin siemenkodissa.

Taas käynnistyi kasvikuivuri. Kukat ja lehdet kuivahtivat melko nopeasti.

Kukat pääsivät viina-kylpyyn. Olen ravistellut ka hälskytellyt purkkia päivittäin. Mäkikuisma saa tekeytyä purkissa pari viikkoa. Sitten siivilöin nesteen harsokankaan läpi ja annostelen rohtoa tipoittain.

Uutos on jo parin päivän päästä syvänpunaista. Ja maistuu yrttiviinalta.

Kaamosmasennusta vastaan minulla on myös tämä tehokas kirkasvalolamppu.

Kunhan olen käyttänyt rohdosta jokusen aikaa, raportoin tänne, mikä oli vaikutus. Toivotaan parasta 💪


Päivitys 12.11.17:

Nyt olen käyttänyt mäkikuismatinktuuraa yli kolmen  kuukauden ajan säännöllisesti, n 15 tippaa aamuin illoin. Ja kyllä se vaikuttaa. 
Olen rennompi ja rohkeampi, hymy ja nauru on herkemmässä kuin aiemmin. 

Ensi kesänä pitää kerätä mäkikiusmaa tosi, tosi paljon. Tiedän nimittäin monta ihmistä, joille tästä voisi olla apua.