tiistai 22. elokuuta 2017

MÄKIKUISMAA MIELIALAA KOHENTAMAAN


Mäkikuisma on erityisen hieno rohdos. Ihmeellisen ihanan luontoäidin tarjoama lääke lievän ja keskivaikean masennuksen hoitoon; kun olo on alakuloinen, masentunut, levoton, ärtynyt, hermostunut eikä mikään huvita. Sitä voi käyttää myös esim. työuupumumuksesta, stressistä ja vaihdevuosista johtuvaan alakuloon ja kaamosmasennukseen sekä erilaisiin jännitystiloihin. Mäkikuismalla on masennustiloja ehkäisevä, tuskaa lievittävä ja rauhoittava vaikutus.
Vaikka itselläni ei ole koskaan diagnosoitu mitään edelläolevista, niin olen joskus kovin uupunut ja stressaantunut, kukapa ei olisi.  Ja vaikka olen perusluonteeltani positiivinen ja aktiivinen toimija, on elämässäni ollut myös surun ja ahdistuksen aiheita/aikoja - joo, tiedän; ihan kaikilla on. Mulla niitä on kuitenkin ollut ehkä hiukan keskivertoa enemmän (niin kai suurin osa ihmisistä ajattelee...😏) Vaihdevuodetkin tulevat väistämättä viimeistään muutaman vuoden päästä.  Joten mäkikiusmauute tulee todelliseen tarpeeseen.
Netistä löytyy runsainmitoin mäkikuisma-valmisteita myyviä luontaistuotekauppoja. On tabltteja ja kapseleita, öljyä, teetä ja tinktuuraa. Mielialaa kohottavan vaikutuksen lisäksi sillä on lukuisia muitakin rohdosvaikutuksia. Mäkikuisma on vanha lääkeyrtti, joka on perinteisesti ollut verenkierron elvyttäjä, närästyksen helpottaja, virtsanerityksen lisääjä ja kihdin sekä reuman hoitoaine. Olen poiminut tietoa eri lähteistä ja tähän lainasin muutamaa, joissa kerrotaan tästä rohdoksesta melko kattavasti.



RavintolisäWiki:

Vaikutus ja käyttö


Rohdokseksi kerätään kukkimisen aikaan maanpäällinen verso. Kuisma vaikuttaa ahdistusta ja masennusta lievittävästi. Sillä on tavallisiin masennuslääkkeisiin verrattuna etuna se, että sillä on vähemmän sivuvaikutuksia. Viite: Linde K et al. Cochrane Database Syst Rev 2008: (4):CD000448. Vuodesta 1995 se on ollut Saksassa eniten määrätty masennuslääke. 
Kuisma saattaa vaikuttaa fibromyalgiaan eli pehmytkudoskipuihin pitämällä serotoniinitasot korkealla ja vähentämällä kipuja. Se lisää myös sapeneritystä, estää tulehduksia, edistää hermosäikeiden uusiutumista.
Mäkikuismaöljy (johannisöljy) ulkoisesti käytettynä hoitaa hermovaurioita, iskiaskipuja, auringon polttamaa ihoa, suu- ja nielutulehduksia, hyönteisten pistoja, nopeuttaa haavojen paranemista ja lievittää kutinaa.
Mäkikuismakylvyllä hoidetaan jännityksiä ja hermostuneisuutta, sekä edistetään arpikudosten ja hermotuksen paranemista.
Murskattuja lehtiä ja kukkia voidaan laittaa hyvin puhdistettuun vammakohtaan hoitamaan haavoja ja kipuja. Peräpukamista johtuviin kipuihin voi saada helpotusta mäkikuismaa sisältävällä voiteella.
Annostus: Vatsaa rauhoittava tee, nautitaan silloin tällöin aterian jälkeen kupillinen teetä 1 tl alla olevasta seoksesta kupilliseen ja haudutetaan 10 min
25g mäkikuismaa
25g sitruunamelissan lehtiä
25g siankärsämöä





--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Seuraava artikkeli on lainattu Duodecimin (Suomen lääkäriseuran lääketieteellinen aikakauskirja) julkaisusta

Mäkikuisma

Lääkkeet mielen hoidossa
27.11.2015
Matti O. Huttunen
Tienvierustojen tavallisen kasvin mäkikuisman (lat. Hypericum perforatum; engl. St. John´s wort) kukista ja lehdistä valmistettua uutetta on käytetty kansanlääkinnässä yli 2 000 vuoden ajan. Uutetta on käytetty mitä moninaisimpien vaivojen ja oireiden hoitoon, mutta yleisimmin sillä on hoidettu haavoja, palovammoja, lihaskipuja, masennusta ja unettomuutta. Kiintoisa tuore havainto on uutteen kyky tappaa viruksia ja myös HI-viruksia.
Kuten luonnonyrtit yleensäkin mäkikuismavalmisteet koostuvat monista aineosista. Mäkikuismauutteen vaikuttavana aineena pidetään uutteen sisältämiä hyperisiiniä ja pseudohyperisiiniä.
Mäkikuisman masennusta lievittävä teho on osoitettu yli 20 kontrolloidussa tutkimuksessa, joissa uute oli lumelääkettä tehokkaampi ja yhtä tehokas kuin suhteellisen pienet annokset trisyklisiä masennuslääkkeitä lievän ja keskivaikean depression hoidossa. Tutkimuksia on osin kritisoitu käytettyjen diagnostisten kriteereiden ja verrokkilääkkeenä käytettyjen masennuslääkkeiden vähäisten annosten vuoksi.
Mäkikuismauutteen tavallinen annos on 300–1 800 mg jaettuna kolmeen vuorokausiannokseen. Aloitusannos on yleensä 300–600 mg/vrk. Vaikuttavat aineet imeytyvät nopeasti, ja niiden puoliintumisaika elimistössä on noin 24 tuntia.
Mäkikuismauute on yleisesti ottaen hyvin siedetty. Sen käytön yhteydessä on kuitenkin raportoitu haittavaikutuksina vatsavaivoja, huimausta, suun kuivumista, väsymystä, huimausta, levottomuutta ja ummetusta. Ehkä tärkein mäkikuismauutteen mahdollinen haittavaikutus on fotosensitiivisyys ja herkkyys auringonvalolle, minkä vuoksi etenkin vaaleaihoisia on varoitettava liiallisesta auringonvalosta. Fotosensitiivisyys on kuitenkin lievää ja häviää muutamassa päivässä uutteenoton lopettamisen jälkeen.
Kirjallisuudessa on kuvattu muutamia tapauksia, joissa mäkikuismauute on voinut aiheuttaa hankalia haittavaikutuksia joko yksin tai yhdessä muiden lääkkeiden kanssa. Eräällä potilaalla ilmeni voimakasta väsymystä paroksetiinin ja mäkikuismauutteen yhteiskäytön yhteydessä. Eräiden tapausselostusten valossa mäkikuismauute saattaa laukaista hypomania- tai maniajakson niille altteilla potilailla. Kirjallisuudessa on kuvattu myös kaksi potilastapausta, joissa potilaalle kehittyi serotoniinioireyhtymä joko mäkikuismauutteesta tai uutteen ja tratsodonin yhteiskäytön seurauksena. Sokeritautia sairastavalle iäkkäälle potilaalle kehittyi suolistontukos, kun lääkitykseen liitettiin mäkikuismauute. Toiselle potilaalle kehittyi fotosensitiivisen reaktion yhteydessä akuutti neuropaattinen kiputila. Tällaiset haittavaikutukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia mäkikuismauutteen käytön yhteydessä.
Mäkikuismauutteella voi olla hankaliakin interaktioita muiden lääkkeiden kanssa. Se voi laskea monien lääkkeiden (mm. kalsiumkanavan salpaajat, raskauden ehkäisyvalmisteet, monet antibiootit, glukokortikoidit) pitoisuutta. Yhtä lailla näiden lääkkeiden pitoisuus plasmassa voi nousta merkittävästi. Mäkikuismauutteen on raportoitu myös pienentävän digoksiinin pitoisuutta plasmassa.
Mäkikuismauutteen toksisuus yliannosten yhteydessä on hyvin vähäinen.




Yllätyksekseni LuontoPortissa , joka on erittäin kattava ja perusteellinen kasvien tunnistamisopas Mäkikiusman kerrotaan olevan lievästi myrkyllinen:

"Mäkikuisma on (ollut) monipuolinen hyötykasvi – mm. viinan maustamisessa, tosin särmäkuismaa lienee myös käytetty, sillä lajeja tuskin osattiin aina erottaa toisistaan. Kuismien tunnetuin tehoaine on hyperikiini, jota kasvit valmistavat suojakseen kasvinsyöjiä vastaan. Sen esiasteet ovat punaisia ja violetteja väriaineita, joita on uutettu kangasväreiksi etenkin juurakosta, mutta myös nupuista.  Särmäkuismaa on käytetty lääkekasvina. Mäkikuisma on särmäkuismaa myrkyllisempi, joten sitä ei kannata rohdoksi keräillä. Suomessa mäkikuisma on (melko vähäisestä) myrkyllisyydestään huolimatta harmiton – sen sijaan ihmisen mukana muun muassa Australiaan, Uuteen Seelantiin ja Pohjois-Amerikkaan levittyään se on uusilla kotiseuduillaan luokiteltu monin paikoin harmilliseksi vieraslajiksi. "



Kun löysin mäkikuismaa melko runsaasti pellonpientareelta ja pienen kärrypolun reunalta, päätin kerätä sitä ja valmistaa tinktuuraa. Ajattelin, että alkoholiin uutettuna tehoaineet uuttuvat tehokkaimmin kasvinosista. Siispä suuntasin askeleeni kohti Alkoa ja ostin pari pikkupulloa 60% vodkaa (200 ml/pullo, kun isoimmissa sitä ei myydä).  Jos löydän mäkikuismaa vielä reilusti lisää, raaskin tehdä siitä myös teetä.

Mielenkiinnolla odotan, onko rohdoksella itseeni jotakin vaikutusta. Toki en voi tarkasti tietää tinktuurani hyperisiini/pseudohyperisiini-pitoisuutta, mutta annostelen sitä maltillisesti, ja jos haittavaikutuksia ilmenee, vähennän annosta. Uutoksen vaikutus pitäisi ilmetä parissa viikossa. Kokeilen rohdosta ensin itseeni ja jos se vaikuttaa hyvältä, annan sitä myös eräälle rakkaalle ihmiselle, jolla on taipumusta alakuloon ja ahdistuneisuuteen. 

Tinktuuran annostus: 
15-30 tippaa, 2-3 x vrk:ssa, vesilasiin sekoitettuna.


Mäkikiusmassa vaikuttavaa ainetta on niin nupuissa, kukissa kuin siemenkodissa.

Taas käynnistyi kasvikuivuri. Kukat ja lehdet kuivahtivat melko nopeasti.

Kukat pääsivät viina-kylpyyn. Olen ravistellut ka hälskytellyt purkkia päivittäin. Mäkikuisma saa tekeytyä purkissa pari viikkoa. Sitten siivilöin nesteen harsokankaan läpi ja annostelen rohtoa tipoittain.

Uutos on jo parin päivän päästä syvänpunaista. Ja maistuu yrttiviinalta.

Kaamosmasennusta vastaan minulla on myös tämä tehokas kirkasvalolamppu.

Kunhan olen käyttänyt rohdosta jokusen aikaa, raportoin tänne, mikä oli vaikutus. Toivotaan parasta 💪



lauantai 15. heinäkuuta 2017

KESÄN HORTOILUA

🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱

Kolmas rakas harrastuksen kotikosmetiikan ja ompelun lisäksi on villivihannesten kerääminen ja säilöminen. Tätä harrastusta voi kutsua monella nimellä mutta mun suosikki on hortoilu. 

Raija ja Jouko Kivimetsä ovat uranuurtajia tällä alalla suomessa, he ovat kirjottaneet kirjoja, kurssittaneet ja opettaneet suomalaisia hortan saloihin (espanjaksi horta = villivihannes). Keittiömestari  Sami Tallberg on tuonut tätä ilosanomaa suuremman yleisön tietoisuuteen, kuten myös villivihannes asiantuntija Heikki Ruusunen. Villivihannekset ja "hippi-hortoilu" on trendikästä, ja se on hyvä se! Itse innostuin hortoilusta jo lähes kymmenen vuotta sitten, silloin siitä ei vielä ollut muotia ja aiheutin ihmetystä, silmien pyörittelyä ja päänpudistuksia kaveripiirissäni. Olin jonkin sortin hörhö. Nuukuuteen ja niukkuuteen pakosti oppineena perheenäitinä (iso perhe ja iso talolaina yhdistettynä pieniin tuloihin) saimme kivasti särpimen jatketta luonnon antimista. Kun asiaan perehtyi tarkemmin, mikä aarreaitta omalta tontilta ja lähimetsiköstä löytyikään. Voi onnea ja autuutta! Superfoodia, hyvää ja kaunista ja täysin ilmaista! Toki marjoja ja sieniä kerätään loppukesällä ja syksyllä, mutta tämä horta-kausi jatkuu kevään alusta lumen tuloon saakka. Onnekseni myös ukkokultani on ollut innostunut asiasta alusta saakka. Hänen ansiostaan syömme kotona paljon herkullista kasvisruokaa, myös villivihanneksia.  

Ravintola-alan ihmisenä mieheni on hankkinut minulle väyliä lisätienesteille. Parina vuotena olen kerännyt villivihanneksia myytäväksi - sitä ennen kävin kahden päivän kurssin, joka päteivöittää muutaman yleisimmän villivihanneksen "kauppa-kerääjäksi". Dokumenttina siitä minulla on pieni passi, jota voin tarvittaessa näyttää viranomaisille. 

Tänä vuonna kesälomani alkoi kesäkuun alussa ja viikon pituisella päivittäisellä villivihannesten keräämisellä ja myyntikuntoon käsittelemisellä. Keräsin 15 kg hortaa 1200 hlö.n tapahtumaa varten. Saatte uskoa, että se on paljon! Tapahtumassa oli villivihanneksia niin alku-, pää- kuin jälkiruoassakin. Keräsin horsmanversoja, suolaheinää, käenkaalia, nokkosta, voikukkaa, siankärsämöä, vuohenputkea... ja syötäviä kukkia koristeeksi; mm. puna-ailikkia, voikukkia, orvokkeja. Kasvit olivat vielä pieniä sieviä versoja ja maku parhaimmillaan.

Puna-ailikki on kaunis ja herkullinen. Kukintakausi on pitkä. Meden täyttämät kukat ovat makeita. Makea tuoksu ja maku säilyy myös kuivatessa sitä tee-aineksiksi.
Tuon urakan jälkeen meni lähes kuukausi, etten jaksanut ajatellakaan hortoilua, mutta tulihan se into lopulta takaisin, kun näin suosikkipaikkani täydessä kukkaloistossaan. Tosiaan, minulla on yksi mainio vakiopaikka. Se on syrjässä, hiekkatien päässä oleva hiekkakumpare-alue, jossa kasvaa lähes kaikkia niittykasveja. Keräsin itselleni kukkia rohdos- ja teeainksiksi. Kuivasin pihasauniota, siankärsämön kukkia, apilaa, ja puna-ailikkia.

Sitten tuli uusi työtilaus; tänään keräsin kaksi sylillistä syötäviä kukkia erääseen toiseen suureen tapahtumaan. Tällä kertaa keräsin päivänkakkaroita, puna-, alsike- ja valkoapilaa, vuohenputkea, niittysuolaheinän kukintoja, siankärsämöä, horsmaa ja saunakukkaa. Sekä kilokaupalla nokkosta. 

Aa että, mie tykkään näistä 💓 Puna-apila on makea ja sisältää paljon proteiinia sekä kasvi-estrogeenia. Sopii oikein hyvin naisihmiselle.
Olen säilönyt puna-apilan terälehtiä pakastamalla - käytän sitä sitten talvella mm. salaatteihin ja smootieihin. Lisäksi olen kuivannut kokonaisia kukintoja rohdos- ja teeaineksiksi.




Lempipaikassani kasvaa runsaasti myös kaunista, mutta myrkyllisyyden takia hyödytöntä lupiinia. 






IHANA IHASTUTTAVA PIHASAUNIO

Sain ystävältäni valtavan määrän aromikasta nappulakukkaa. Kolme isoa paperikassillista rehevää, luomumansikkapellon "rikkaruohoa".  Pihasaunio on ehdottomasti yksi suosikeistani. 

Rohdoksena pihasaunio vastaa kuuluisampaa sisarkasviaan kamomillasauniota. Se auttaa lähes kaikkiin vaivoihin :) 
Teenä rauhoittaa ärtynyttä vatsaa, auttaa univaikeuksiin, rauhoittaa mielialaa, helpottaa kuukautiskipuja ja vauvan koliikkia (pari teelusikallista) 
Höyryhengitettynä flunssaan, yskään, ontelotulehduksiin 
Suuvetenä ientulehdukseen 
Ulkoisesti ihon hoitoon, pikkuhaavoihin, ihottumaan, auringonpolttamalle iholle, peräpukamiin, ruusufinniin ja akneen. 
Siitä voi olla apua nivelkivuissa ja hermostoperäisissä kivuissa. 
- Lähteenä käytetty Henriette Kress "Käytännön lääkekasvit 2"-




Käsittelen villivihannekset lähes aina siten, että liotan niitä pari tuntia kylmässä vedessä. Poikkeuksena kuivattavat kukat. 
Kylmässä kylvyssä kasvit puhdistuvat ja ötökät nousevat pinnalle. Sitten kuivailen enimmän kosteuden pois pyyhkeillä. Säilöin osan pihasaunioista laittamalla ne varsineen päivineen vakuumiin ja pakastamalla tuoreeltaan. Siitä saa mm. mainiota siirappia, joka on huippuhyvä makupari mansikan kanssa.






Osan kuivasin, aion juoda talven aikana litroittain pihasaunioteetä, ajattelin hauduttaa tätä myös kasvo- ja suuvedeksi. 

 Kuivaamista ennen nypin/leikkasin saksilla lehdet ja kukat irti varsista.



Kasvikuivurin hankin vuosia sitten alennusmyynnistä, taisi maksaa vähän alle 40€. Erittäin kannattva ostos. Ajoittain kuivuri töhöttää päiväkausia lähes taukoamatta. Hyvin on kestänyt kovaa käyttöä.



Kuivattu pihasaunio tuoksuu ja maistuu voimakkaasti. Olen nyt juonut pari litraa uutta saunioteetä ja se on hyvää. Välillä pureskelen pari kuivaa kukkaa, se raikastaa tehokkaasti hengitystä.

 
Jos haluaa käyttää villivihanneksia tuoreeltaan ja on tullut kerättyä enemmän kuin yhdellä kerralla voi käyttää, vihannekset pysyvät tuoreina helposti viikon, kun käärii ne kylmävesi-liotuksen jälkeen kostean pyyhkeen sisään, laittaa käärön pussiin ja kylmään. Meillä on onneksi kellari johon mahtuu kerralla enemmän - myös ne myytävät villivihannekset.
Pihasaunio kestää pyyhekäärössä tuoreena oikein hyvin, mutta esim. vuohenputki on paljon arempi.





Nokkosta kerätessä leikkasin saksilla vahingossa hanskaan pienen palkeenkielen. Onneksi en leikannut palaa sormesta😏. Vaan pääsivätpä nokkoset pistelemään pienestä reiästä ja sormeen ilmestyi kirveleviä ja kutiavia vesirakkuloita. Tähänkin auttaisi varmaan pihasauniohaude. Pihalta löytyi kyllä reilusti vesiheinää, vesiheinämurskaa ihottuma-alueelle ja jopa helpotti.

maanantai 10. heinäkuuta 2017



                        🐩    KERATIINISHAMPOO L.

KOIRANKARVASHAMPOO

Silkkisaippua on oikea glamourtuote. Se on hellävaraista ja kosteuttavaa ja silkin tuntee vaahdossa. Pieni 2 cm x 2 cm:n pala riittää mainiosti puolen kilon satsiin.  Hienot ominaisuudet ovat keratiinin ansiota. Vaikka kuitu sulaa lipeään, keratiini ei häviä mihinkään. Keratiini vaikuttaa suotuisasti hiuksiin, kynsiin, ihoon ja niveliin. Se vahvistaa hiuksia, vähentää niiden katkeilua mm. pestessä ja harjatessa sekä antaa niille kiiltoa. Keratiinia on runsaasti myös kynsissä ja se tekee niistä vahvemmat ja se suojaa hiuksia ja kynsiä ympäristön haitoilta.
Pohdin mielessäni jo saippuanvalmistajan alkutaipaleella, että jos kerta silkki parantaa saippuan ominaisuuksia, kuinkahan mahtaa toimia bishon frisemme pehmeät, hentoiset karvat. Materiaalia on yllinkyllin, joka trimmauksen yhteydessä sheivataan Vappu neitosestamme pieni pussillinen vitivalkoista, silkkistä karvaa. Minusta ajatus tuntui mielenkiintoiselta ja mielekkäältä.  Useimmille ihmisille taitaisi kuitenkin olla liikaa tieto siitä, että saippuassa on käytetty koirankarvaa. 
Pari viikkoa sitten huomasin mielenkiintoisen viestiketjun FB:n Saippua-sivustolla. Siellä keskusteltiin siitä, kuinka saksassa saippuanharrastajat ovat käyttäneet eri eläinten hienojakoisia karvoja palashampoota tehdessään. Rohkaistuin kokeilemaan.


Karva on ihanan pehmeää. Trimmausta ennen hauvelimme pestään huolellisesti, turkki kuivataan ja sitten trimmerillä suristellaan turkki lyhyeksi.
kuvasta puuttuu kookosrasva ja saippuaväri



Ohje:
75 g hamppuöljy
100 g risiiniöljy
175 g kookosrasva
150 g oliiviöljy
125 g nokkosenkeitinvesi
73 g lipeä
karvatukko
20 ml laventelin eteeristä öljyä
sininen saippuaväri

Palashampoossa on 3%:n ylirasvoitus



 Nokkosenkeitinvesi reagoi lipeän kanssa ja nesteen väri muuttui läpikuultavan oranssikisi. Kun lipeärakeet olivat täysin liuenneet, heitin astiaan käteensopivan karvatukon. Hämmentelin hieman ja annoin jäädä tekeytymään öljyjen mittaaamisen ja kookosrasvan sulattamisen ajaksi. Karva ei liennut aivan täysin nesteeseen, siivilöin lipeäliuoksen huolellisesti kun yhdistin sen rasvoihin.
 Risiini-, hamppu- ja oliiviöljy kerrostuivat hauskasti mitta-astiaa. Mittasin kaikki raaka-aineet grammavaa`alla. Taarasin vaa`an välillä.
 Sininen saippuaväri on erittäin riittoisaa. Laitoin sitä tosi vähän. Pieni hipaisu väriaineeseen ja käsi värjäytyi myös hanskan alta. Kummallista 😳 
Kuinka käynee kun pesee hiukset, varsinkin vaaleat, jos vaahtokin on kovin sinistä. Tuleeko vihreät hiukset? Vai taittaako se kellertävien hiusten värin hopeanvaaleaksi kuten mustikka hoitoaineeseen sekoitettuna.
 Väri  tosiaan oli niiiiin riittoisaa, että massa näytti aikalailla epäilyttävältä. Ajattelin lannistuneena että laitoin väriä aivan liikaa ja tulipa kerrassaan rumia, mutta parissa päivässä väri muuttui syvän liilaksi. Käyneekö niin, että saippuan kypsyessä väri vielä haalenee ja lopputulos on aito sininen. 
Laventelin eteeristä öljyä laitoin myös reilusti, saippua tuoksuu ihanalle.










Tässä shampoo parin päivän ikäisenä. Huljuttelin palaa hanan alla ja totesin, että voimakkaasta väristä huolimatta tässä vaiheessa vaahto ei juurikaan sinerrä. 



Osan massasta jätin värjäämättä ja tein swril-saippuoita pringles-tuubiin. Vaaleat juovat ovat ns. glyseriinijokia. Niistä ei ole muuta kuin ulkonäköhaittaa, jos sitäkään. En mahda mitään sille, että nään tässä shampoopalassa dinosauruksen sikiön.

perjantai 19. toukokuuta 2017

PYYKINPESUAINE



Meidän perheessä pestään paljon pyykkiä. 7 kg:n kone pyörähtää käyntiin keskimäärin kerran päivässä. Niinpä meillä menee paljon myös pyykinpesuainetta. Pesuaine on toiminut hyvin, pyykistä on tullut puhdasta ja kone on toiminut moitteettomasti. Mutta omaatuntoa nakertaa se, että pesuaine siältää paljon aineita jotka kuormittavat luontoa. Käyttämämme aine on tavallista värilliselle pyykille tarkoitettua pesuainetta ja siitä löytyy niin zeoliittia, polykarboksylaatteja kuin fosfaattia yms. 




Zeoliittia käytetään pesuaineissa vedenpehmentimenä. Se on epäorgaanista, hienojakoista, synteettisesti valmistettua savenkaltaista ainetta, joka voi kertyä pesukoneeseen ja huuhtoutua huonosti tekstiileistä, jos pyykkiä ei pestä oikein. Jos pesuaine ei huuhtoudu täysin vaatteista, pyykkiin jää vaaleita rantuja, ja zeoliitti menee tekstiilien kuitujen sisään linkousvaiheessa, minkä jälkeen sitä on erittäin hankala saada pois vaatteista. Jos zeoliittia kertyy koneeseen, pesukone haisee tunkkaiselta, putket tukkeutuvat ja laakerit kuluvat.

Fosfaattia käytettiin pitkään pyykinpesuaineissa vedenpehmentäjänä. Sen käyttöä vähennettiin yleisesti jo 1990-luvulla ympäristösyistä, koska fosfori on yksi ympäristöä kuormittavista ravinteista ja osaltaan vaikuttaa vesistöjen rehevöitymiseen.

Eräät pyykinpesuaineen ainesosat ehkäisevät tekstiilien harmaantumista estämällä irronnutta likaa laskeutumasta takaisin vaatteelle. Harmaantumisen estäjinä toimivat mm. CMC eli karboksimetyyliselluloosa ja polymeerit, kuten polykarboksylaatit. Osa harmaantumisen estäjistä hajoaa biologisesti. CMC on huonosti biohajoava.



PYYKKISAIPPUA


Valmistin pyykinpesusaippuaa, jonka respti on hyvin yksinkertainen. Rasvana käytin pelkästään kookosrasvaa eikä saippuaan tullut laisinkaan ylirasvoitusta. Rasvan lisäksi saippuaan tuli vain vettä ja lipeää. Valmiin saippuan raastoin pienellä terällä ja lisäsin saippuaraasteen painon verran soodaa. Soodaa on suositeltu useissa lähteissä käytettäväksi pyykinpesuaineen "jatkeena", sillä se puhdistaa pesuainejäämiä ja raikastaa pesukoneen rummun. Raasteseos on vitivalkeaa, ilmavaa ja siinä on aavistuksenomainen raikas tuoksu, vaikkei tuoksuaineita ole lisätty.

Resepti:
500 g kookosrasvaa
n. 200 g vettä
91 g lipeää
-> saippuoitumisen ja raastamisen jälkeen
500 g ruokasoodaa

Kookosrasva sulamassa
Lipeä mitataan grammalleen


Massa kovettuu nopeasti ja nyt kun olen tehnyt pyykinpesuainetta kahdesti, on massa kuumentunut kummallakin kerralla halkomuotissa niin että se on lohkeillut ja heiman kuuma saippuamassa on tursunnut halkeamasta. Ensimmäisellä kerralla näin kaiken omin silmin. Kun massa lepäsi halkomuotissa näin sen kovettuneeseen pintaan syntyvän kapean repeämän josta alkoi pursuta pieni kankea saippuapötkö, aivan kuin vaseliinia olisi puristettu tuubista. Pötkö nousi pystysuoraan ylös, kaartui kiekuralle kysymysmerkiksi ja kaatui saippuahalon päälle. Se näytti suorastaan huvittavalta. Tässä vaiheessa otin pätkän videota kännykälleni ja kiikutin muotin kiireenvilkkaa ulos. Poistin puisen, lämpöä eristävän tukimuotin silikonisen päältä. Kun saippua näytti rauhoittuneen, vein sen jääkaappiin jatkamaan kovettumistaan. Muutaman tunnin päästä saippua olikin jo täysin kovettunut.

Saippuan ylikuumeneminen
video




Saippuaa oli helppo raastaa, sillä se oli lähes kivikovaa




















Valmistamani pyykinpesuaine on toiminut oikein hyvin. Tuosta reseptin satsista riittää pesuainetta n. 20-30 koneelliseen (huom! 7 kg:n kone). Pyykki pn puhdistunut ja kone toimii ongelmitta. 
Toki saippuakin on hieman ongelmallinen pyykinpesuaine. Teknokemian yhdistyksen sivuilta löytyy pesuainesanasto - sivu, jossa kerrottiin:

"Ennen synteettisiä tensidejä pesuaktiivisena aineena käytettiin saippuaa, jota valmistetaan kasvi- tai eläinrasvoista lipeän avulla. Saippua on erittäin herkkä veden kovuudelle ja muodostaa helposti kalkkisaippuaa, mikä on saippuan suurin heikkous. Siksi saippuan tilalle pesuaineisiin ovat  tulleet synteettiset tensidit. Nykyisin pesuaineisiin lisätyn pitkäketjuisen saippuan tehtävä on lähinnä toimia vaahdonestoaineena." (Tenokemian yhdistys RY)

Ajattelen, että soodan käyttö ennaltaehkäisee tai minimoi saippuan aiheuttamat mahdolliset  kalkkijäämät. Koneen kunnossa pysymisen vuoksi pesen noin joka kymmenennen koneellisen tavallisella pyykinpesuaineella. Ehkäpä näillä toimilla rasitamme luontoa hitusen vähemmän kuin entisellä tyylillä.


Somat tiskisaippuat
Tein samalla pyykkisaippuan ohjeella astianpesuainetta sillä erotuksella, että lisäsin massaan appelsiinin- ja greipin eteeristä öljyä. Siitä johtuen saippuakukissa on hento kellertävä väri, ja ihana tuoksu. Yksittäismuoteissa saippua ei ylikuumentunut, vaikka selkeästi lämpeni.
Saippuan asettelin tiskialtaan reunalle vettä läpäisevän saippua-alustalle ja alustan lasikippoon ja siitä sitten märällä tiskiharjalla hankaamalla ja vaahdottamalla otan pesuainetta käsin pestäville yksittäisille astioille. Suurimman osan tiskeistä pesemme koneessa.

torstai 19. tammikuuta 2017


MANTELIÖLJYSAIPPUAA 


KASVOILLE








Kaapista löytyi 3 pulloa pian ylipäiväyksen menevää manteliöljyä, joten täytyi keksiä niille pikaisesti käyttöä. Lisäksi sieltä löytyi vino pino mica-väri pussukoita, jotka nekin olisi hyvä käyttää joskus pois. Kehittelin sitten soapcalc-laskurin avulla kasvosaippuan, jossa on runsas ylirasvoitus. Manteliöljy on nestemmäistä, kirkasta ja tuoksutonta, hellävaraista iholle. Risiiniöljyä laitoin vaahtoavuutta lisäämään. Kookosrasvan ja palmuöljyn tarkoituksena oli saada saippuaan kovuutta ja vaahtoavuutta.
Tälläkertaa en hakenut naturellia vaikutelmaa, vaan käytin kaappien ylijäämiä pois. Niinpä saippuassa on reilusti sekä väriä että tuoksua.

KAURA-MANTELIÖLJY KASVOSAIPPUA 

20% YLIRASVOITUKSELLA

500 g manteliöljyä
100 g risiiniöljyä
200 g kookosrasvaa
200 g munkinpaistorasvaa
115 g lipeää
380 g kauramaitoa
sinistä ja oranssia mica-väriä oliiviöljytilkkaan sekoitettuna
sinkkioksidia ja kaoliinisavea vesitilkkaan sekoitettuna
20 ml Baby powder-tuoksuöljyä







Lempimuoteikseni ovat muodostuneet silikoninen halkomuotti ja springlestuubit. Minulla on parikymmentä erilaista silikonimuottia, mutta swirlaukset näkyvät parhaiten, kun saippuasta saa leikkauspinnat näkyville.




Värivalinnat eivät nyt menneet ihan nappiin. Saippua näyttää valmiiksi vanhalta ja tunkkaisilta, lisäksi Baby powder on perinteinen vanhanajan saippuan tuoksu. Halusin saippuan pohjaväriksi valkoisen, mutta koska nesteenä on kauramaitoa, sinkki- tai titaanioksidia olisi pitänyt olla paljonpaljon enemmän. Tai no, oikeastaan luulen että nuo valkoiset homeen näköiset alueet ovat  kaoliinisavea ja sinkkioksidia, joka on jostain syystä "kokkaroitunut".  Saippua lämpeni muoteissa ja varmaan geeliytyi hieman, vaikka pyrin sitä välttämään viemällä muotit aluksi ulos lumihankeen muutamaksi tunniksi.  Saippuamassan geeliytyessä sinkki- ja titaanioksidi ei asetu toivotunmukaiseksi tasaiseksi vaaleaksi väriksi vaan menee rumiksi juoviksi. 


Saippua oli taas, minulle tuttuun tapaan, liian pehmeää leikattavaksi. Paloissa on paljon pieniä ilmakuplia. No, tämmöistähän tämä on; asioita pitää välillä opetella yrityksen ja erehdyksen kautta. Kunhan saippua tuosta kovenee sipistelen sitä vielä, ehkä saan siitä huolitellumman näköisen. Toivottavasti saippua vaalenee kypsyessään.

maanantai 2. tammikuuta 2017

SUSHIA: MAKIA, NIGIRIÄ, 

SASHIMIA JA 

TAMAGOYAKIA


Olen aikoinani osannut katsoa osani hyvin puolison valinnan suhteen :) Rakas aviomieheni on kokki, joten olen saanut nauttia hyvästä ruoasta, meillä on ollut yhtäköyttä-yhdistys jo reilut 28 vuotta. Siis 28 vuotta asuttu saman katon alla!!! Miten on mahdollista että aika kuluu niin nopeasti...  
Uuttavuotta olemme ottaneet vastaan sushin kera jo 2000 luvun alusta lähtien useimpina vuosina, jo silloin kun se ei vielä ollut nykyisen kaltainen nakkien ja perunasalaatin haastaja. 

Voiko olla kauniimpaa ruokaa <3 Tosin olemme syöneet sushia vääräoppisesti, laittamalla wasabia ja inkivääriä kalan päälle ja uittamalla suupaloja liiassa soijassa. 




Linkittämässäni videossa japanilainen kokki kertoo, kuinka sushia tulisi syödä oikeaoppisesti.


Sushiriisin maustaminen: Riisiviinietikkaa, sokeria ja suolaa sekä kunnon tuuletus samanaikaisesti. Minä sain tuuletella riisiä hiustenkuivaajalla (viileä puhallus).

Makirulla syntymässä. Nori merilevälevyn sisään käärittiin sushiriisiä ja lohen mätiä. Lisäksi tehtiin surimi- ja lohi/kasvistäytteisiä sekä seesaminsemenillä kuorrutettua makia.













Tällä kertaa kasviksina avokadoa, kurkkua, porkkanaa ja kevätsipulia.

Nigirit


Tamagoyakia sushin päällä. Tamagoyaki on japanilaista munakasrullaa, johon on käytetty mausteksi soijakastiketta, sokeria ja suolaa. Sen paistaminen on oma taiteenlajinsa. Linkki valmistamisesta löytyy tästä.

Sashimit: tonnikalaa, kuvan yläosassa vaemmalla olevien pinta paistettu nopeasti, ylhäällä oikealla on täysin raakaa, sitten vielä lohta, surimia, lohen mätiä. Lisäksi munakasrullaa ja kasviksia.




Tässä aloitusannokseni (pahoittelen kuvan laatua, taisi jo kuola valua suusta ja oli turhan kiire valokuvatessa, parempia otoksia ei löytynyt), ruokajuomana vettä ja prosecco kuoharia.