KESÄN HORTOILUA

🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱🌱

Kolmas rakas harrastuksen kotikosmetiikan ja ompelun lisäksi on villivihannesten kerääminen ja säilöminen. Tätä harrastusta voi kutsua monella nimellä mutta mun suosikki on hortoilu. 

Raija ja Jouko Kivimetsä ovat uranuurtajia tällä alalla suomessa, he ovat kirjottaneet kirjoja, kurssittaneet ja opettaneet suomalaisia hortan saloihin (espanjaksi horta = villivihannes). Keittiömestari  Sami Tallberg on tuonut tätä ilosanomaa suuremman yleisön tietoisuuteen, kuten myös villivihannes asiantuntija Heikki Ruusunen. Villivihannekset ja "hippi-hortoilu" on trendikästä, ja se on hyvä se! Itse innostuin hortoilusta jo lähes kymmenen vuotta sitten, silloin siitä ei vielä ollut muotia ja aiheutin ihmetystä, silmien pyörittelyä ja päänpudistuksia kaveripiirissäni. Olin jonkin sortin hörhö. Nuukuuteen ja niukkuuteen pakosti oppineena perheenäitinä (iso perhe ja iso talolaina yhdistettynä pieniin tuloihin) saimme kivasti särpimen jatketta luonnon antimista. Kun asiaan perehtyi tarkemmin, mikä aarreaitta omalta tontilta ja lähimetsiköstä löytyikään. Voi onnea ja autuutta! Superfoodia, hyvää ja kaunista ja täysin ilmaista! Toki marjoja ja sieniä kerätään loppukesällä ja syksyllä, mutta tämä horta-kausi jatkuu kevään alusta lumen tuloon saakka. Onnekseni myös ukkokultani on ollut innostunut asiasta alusta saakka. Hänen ansiostaan syömme kotona paljon herkullista kasvisruokaa, myös villivihanneksia.  

Ravintola-alan ihmisenä mieheni on hankkinut minulle väyliä lisätienesteille. Parina vuotena olen kerännyt villivihanneksia myytäväksi - sitä ennen kävin kahden päivän kurssin, joka päteivöittää muutaman yleisimmän villivihanneksen "kauppa-kerääjäksi". Dokumenttina siitä minulla on pieni passi, jota voin tarvittaessa näyttää viranomaisille. 

Tänä vuonna kesälomani alkoi kesäkuun alussa ja viikon pituisella päivittäisellä villivihannesten keräämisellä ja myyntikuntoon käsittelemisellä. Keräsin 15 kg hortaa 1200 hlö.n tapahtumaa varten. Saatte uskoa, että se on paljon! Tapahtumassa oli villivihanneksia niin alku-, pää- kuin jälkiruoassakin. Keräsin horsmanversoja, suolaheinää, käenkaalia, nokkosta, voikukkaa, siankärsämöä, vuohenputkea... ja syötäviä kukkia koristeeksi; mm. puna-ailikkia, voikukkia, orvokkeja. Kasvit olivat vielä pieniä sieviä versoja ja maku parhaimmillaan.

Puna-ailikki on kaunis ja herkullinen. Kukintakausi on pitkä. Meden täyttämät kukat ovat makeita. Makea tuoksu ja maku säilyy myös kuivatessa sitä tee-aineksiksi.

Tuon urakan jälkeen meni lähes kuukausi, etten jaksanut ajatellakaan hortoilua, mutta tulihan se into lopulta takaisin, kun näin suosikkipaikkani täydessä kukkaloistossaan. Tosiaan, minulla on yksi mainio vakiopaikka. Se on syrjässä, hiekkatien päässä oleva hiekkakumpare-alue, jossa kasvaa lähes kaikkia niittykasveja. Keräsin itselleni kukkia rohdos- ja teeainksiksi. Kuivasin pihasauniota, siankärsämön kukkia, apilaa, ja puna-ailikkia.

Sitten tuli uusi työtilaus; tänään keräsin kaksi sylillistä syötäviä kukkia erääseen toiseen suureen tapahtumaan. Tällä kertaa keräsin päivänkakkaroita, puna-, alsike- ja valkoapilaa, vuohenputkea, niittysuolaheinän kukintoja, siankärsämöä, horsmaa ja saunakukkaa. Sekä kilokaupalla nokkosta. 

Aa että, mie tykkään näistä 💓 Puna-apila on makea ja sisältää paljon proteiinia sekä kasvi-estrogeenia. Sopii oikein hyvin naisihmiselle.
Olen säilönyt puna-apilan terälehtiä pakastamalla - käytän sitä sitten talvella mm. salaatteihin ja smootieihin. Lisäksi olen kuivannut kokonaisia kukintoja rohdos- ja teeaineksiksi.

Lempipaikassani kasvaa runsaasti myös kaunista, mutta myrkyllisyyden takia hyödytöntä lupiinia. 

IHANA IHASTUTTAVA PIHASAUNIO

Sain ystävältäni valtavan määrän aromikasta nappulakukkaa. Kolme isoa paperikassillista rehevää, luomumansikkapellon "rikkaruohoa".  Pihasaunio on ehdottomasti yksi suosikeistani. 

Rohdoksena pihasaunio vastaa kuuluisampaa sisarkasviaan kamomillasauniota. Se auttaa lähes kaikkiin vaivoihin :) 

Teenä rauhoittaa ärtynyttä vatsaa, auttaa univaikeuksiin, rauhoittaa mielialaa, helpottaa kuukautiskipuja ja vauvan koliikkia (pari teelusikallista) 

Höyryhengitettynä flunssaan, yskään, ontelotulehduksiin 

Suuvetenä ientulehdukseen 

Ulkoisesti ihon hoitoon, pikkuhaavoihin, ihottumaan, auringonpolttamalle iholle, peräpukamiin, ruusufinniin ja akneen. 

Siitä voi olla apua nivelkivuissa ja hermostoperäisissä kivuissa. 

- Lähteenä käytetty Henriette Kress "Käytännön lääkekasvit 2"-

Käsittelen villivihannekset lähes aina siten, että liotan niitä pari tuntia kylmässä vedessä. Poikkeuksena kuivattavat kukat. 

Kylmässä kylvyssä kasvit puhdistuvat ja ötökät nousevat pinnalle. Sitten kuivailen enimmän kosteuden pois pyyhkeillä. Säilöin osan pihasaunioista laittamalla ne varsineen päivineen vakuumiin ja pakastamalla tuoreeltaan. Siitä saa mm. mainiota siirappia, joka on huippuhyvä makupari mansikan kanssa.

Osan kuivasin, aion juoda talven aikana litroittain pihasaunioteetä, ajattelin hauduttaa tätä myös kasvo- ja suuvedeksi. 

 Kuivaamista ennen nypin/leikkasin saksilla lehdet ja kukat irti varsista.

Kasvikuivurin hankin vuosia sitten alennusmyynnistä, taisi maksaa vähän alle 40€. Erittäin kannattva ostos. Ajoittain kuivuri töhöttää päiväkausia lähes taukoamatta. Hyvin on kestänyt kovaa käyttöä.

Kuivattu pihasaunio tuoksuu ja maistuu voimakkaasti. Olen nyt juonut pari litraa uutta saunioteetä ja se on hyvää. Välillä pureskelen pari kuivaa kukkaa, se raikastaa tehokkaasti hengitystä.

 
Jos haluaa käyttää villivihanneksia tuoreeltaan ja on tullut kerättyä enemmän kuin yhdellä kerralla voi käyttää, vihannekset pysyvät tuoreina helposti viikon, kun käärii ne kylmävesi-liotuksen jälkeen kostean pyyhkeen sisään, laittaa käärön pussiin ja kylmään. Meillä on onneksi kellari johon mahtuu kerralla enemmän - myös ne myytävät villivihannekset.
Pihasaunio kestää pyyhekäärössä tuoreena oikein hyvin, mutta esim. vuohenputki on paljon arempi.

Nokkosta kerätessä leikkasin saksilla vahingossa hanskaan pienen palkeenkielen. Onneksi en leikannut palaa sormesta😏. Vaan pääsivätpä nokkoset pistelemään pienestä reiästä ja sormeen ilmestyi kirveleviä ja kutiavia vesirakkuloita. Tähänkin auttaisi varmaan pihasauniohaude. Pihalta löytyi kyllä reilusti vesiheinää, vesiheinämurskaa ihottuma-alueelle ja jopa helpotti.

                        🐩    KERATIINISHAMPOO L.

KOIRANKARVASHAMPOO

Silkkisaippua on oikea glamourtuote. Se on hellävaraista ja kosteuttavaa ja silkin tuntee vaahdossa. Pieni 2 cm x 2 cm:n pala riittää mainiosti puolen kilon satsiin.  Hienot ominaisuudet ovat keratiinin ansiota. Vaikka kuitu sulaa lipeään, keratiini ei häviä mihinkään. Keratiini vaikuttaa suotuisasti hiuksiin, kynsiin, ihoon ja niveliin. Se vahvistaa hiuksia, vähentää niiden katkeilua mm. pestessä ja harjatessa sekä antaa niille kiiltoa. Keratiinia on runsaasti myös kynsissä ja se tekee niistä vahvemmat ja se suojaa hiuksia ja kynsiä ympäristön haitoilta.

Pohdin mielessäni jo saippuanvalmistajan alkutaipaleella, että jos kerta silkki parantaa saippuan ominaisuuksia, kuinkahan mahtaa toimia bishon frisemme pehmeät, hentoiset karvat. Materiaalia on yllinkyllin, joka trimmauksen yhteydessä sheivataan Vappu neitosestamme pieni pussillinen vitivalkoista, silkkistä karvaa. Minusta ajatus tuntui mielenkiintoiselta ja mielekkäältä.  Useimmille ihmisille taitaisi kuitenkin olla liikaa tieto siitä, että saippuassa on käytetty koirankarvaa. 

Pari viikkoa sitten huomasin mielenkiintoisen viestiketjun FB:n Saippua-sivustolla. Siellä keskusteltiin siitä, kuinka saksassa saippuanharrastajat ovat käyttäneet eri eläinten hienojakoisia karvoja palashampoota tehdessään. Rohkaistuin kokeilemaan.

Karva on ihanan pehmeää. Trimmausta ennen hauvelimme pestään huolellisesti, turkki kuivataan ja sitten trimmerillä suristellaan turkki lyhyeksi.

kuvasta puuttuu kookosrasva ja saippuaväri

Ohje:
75 g hamppuöljy
100 g risiiniöljy
175 g kookosrasva
150 g oliiviöljy
125 g nokkosenkeitinvesi
73 g lipeä
karvatukko
20 ml laventelin eteeristä öljyä
sininen saippuaväri

Palashampoossa on 3%:n ylirasvoitus

 Nokkosenkeitinvesi reagoi lipeän kanssa ja nesteen väri muuttui läpikuultavan oranssikisi. Kun lipeärakeet olivat täysin liuenneet, heitin astiaan käteensopivan karvatukon. Hämmentelin hieman ja annoin jäädä tekeytymään öljyjen mittaaamisen ja kookosrasvan sulattamisen ajaksi. Karva ei liennut aivan täysin nesteeseen, siivilöin lipeäliuoksen huolellisesti kun yhdistin sen rasvoihin.

 Risiini-, hamppu- ja oliiviöljy kerrostuivat hauskasti mitta-astiaa. Mittasin kaikki raaka-aineet grammavaa`alla. Taarasin vaa`an välillä.

 Sininen saippuaväri on erittäin riittoisaa. Laitoin sitä tosi vähän. Pieni hipaisu väriaineeseen ja käsi värjäytyi myös hanskan alta. Kummallista 😳 
Kuinka käynee kun pesee hiukset, varsinkin vaaleat, jos vaahtokin on kovin sinistä. Tuleeko vihreät hiukset? Vai taittaako se kellertävien hiusten värin hopeanvaaleaksi kuten mustikka hoitoaineeseen sekoitettuna.

 Väri  tosiaan oli niiiiin riittoisaa, että massa näytti aikalailla epäilyttävältä. Ajattelin lannistuneena että laitoin väriä aivan liikaa ja tulipa kerrassaan rumia, mutta parissa päivässä väri muuttui syvän liilaksi. Käyneekö niin, että saippuan kypsyessä väri vielä haalenee ja lopputulos on aito sininen. 
Laventelin eteeristä öljyä laitoin myös reilusti, saippua tuoksuu ihanalle.

Tässä shampoo parin päivän ikäisenä. Huljuttelin palaa hanan alla ja totesin, että voimakkaasta väristä huolimatta tässä vaiheessa vaahto ei juurikaan sinerrä. 

Osan massasta jätin värjäämättä ja tein swril-saippuoita pringles-tuubiin. Vaaleat juovat ovat ns. glyseriinijokia. Niistä ei ole muuta kuin ulkonäköhaittaa, jos sitäkään. En mahda mitään sille, että nään tässä shampoopalassa dinosauruksen sikiön.