tiistai 22. elokuuta 2017

MÄKIKUISMAA MIELIALAA KOHENTAMAAN


Mäkikuisma on erityisen hieno rohdos. Ihmeellisen ihanan luontoäidin tarjoama lääke lievän ja keskivaikean masennuksen hoitoon; kun olo on alakuloinen, masentunut, levoton, ärtynyt, hermostunut eikä mikään huvita. Sitä voi käyttää myös esim. työuupumumuksesta, stressistä ja vaihdevuosista johtuvaan alakuloon ja kaamosmasennukseen sekä erilaisiin jännitystiloihin. Mäkikuismalla on masennustiloja ehkäisevä, tuskaa lievittävä ja rauhoittava vaikutus.
Vaikka itselläni ei ole koskaan diagnosoitu mitään edelläolevista, niin olen joskus kovin uupunut ja stressaantunut, kukapa ei olisi.  Ja vaikka olen perusluonteeltani positiivinen ja aktiivinen toimija, on elämässäni ollut myös surun ja ahdistuksen aiheita/aikoja - joo, tiedän; ihan kaikilla on. Mulla niitä on kuitenkin ollut ehkä hiukan keskivertoa enemmän (niin kai suurin osa ihmisistä ajattelee...😏) Vaihdevuodetkin tulevat väistämättä viimeistään muutaman vuoden päästä.  Joten mäkikiusmauute tulee todelliseen tarpeeseen.
Netistä löytyy runsainmitoin mäkikuisma-valmisteita myyviä luontaistuotekauppoja. On tabltteja ja kapseleita, öljyä, teetä ja tinktuuraa. Mielialaa kohottavan vaikutuksen lisäksi sillä on lukuisia muitakin rohdosvaikutuksia. Mäkikuisma on vanha lääkeyrtti, joka on perinteisesti ollut verenkierron elvyttäjä, närästyksen helpottaja, virtsanerityksen lisääjä ja kihdin sekä reuman hoitoaine. Olen poiminut tietoa eri lähteistä ja tähän lainasin muutamaa, joissa kerrotaan tästä rohdoksesta melko kattavasti.



RavintolisäWiki:

Vaikutus ja käyttö


Rohdokseksi kerätään kukkimisen aikaan maanpäällinen verso. Kuisma vaikuttaa ahdistusta ja masennusta lievittävästi. Sillä on tavallisiin masennuslääkkeisiin verrattuna etuna se, että sillä on vähemmän sivuvaikutuksia. Viite: Linde K et al. Cochrane Database Syst Rev 2008: (4):CD000448. Vuodesta 1995 se on ollut Saksassa eniten määrätty masennuslääke. 
Kuisma saattaa vaikuttaa fibromyalgiaan eli pehmytkudoskipuihin pitämällä serotoniinitasot korkealla ja vähentämällä kipuja. Se lisää myös sapeneritystä, estää tulehduksia, edistää hermosäikeiden uusiutumista.
Mäkikuismaöljy (johannisöljy) ulkoisesti käytettynä hoitaa hermovaurioita, iskiaskipuja, auringon polttamaa ihoa, suu- ja nielutulehduksia, hyönteisten pistoja, nopeuttaa haavojen paranemista ja lievittää kutinaa.
Mäkikuismakylvyllä hoidetaan jännityksiä ja hermostuneisuutta, sekä edistetään arpikudosten ja hermotuksen paranemista.
Murskattuja lehtiä ja kukkia voidaan laittaa hyvin puhdistettuun vammakohtaan hoitamaan haavoja ja kipuja. Peräpukamista johtuviin kipuihin voi saada helpotusta mäkikuismaa sisältävällä voiteella.
Annostus: Vatsaa rauhoittava tee, nautitaan silloin tällöin aterian jälkeen kupillinen teetä 1 tl alla olevasta seoksesta kupilliseen ja haudutetaan 10 min
25g mäkikuismaa
25g sitruunamelissan lehtiä
25g siankärsämöä





--------------------------------------------------------------------------------------------------------
Seuraava artikkeli on lainattu Duodecimin (Suomen lääkäriseuran lääketieteellinen aikakauskirja) julkaisusta

Mäkikuisma

Lääkkeet mielen hoidossa
27.11.2015
Matti O. Huttunen
Tienvierustojen tavallisen kasvin mäkikuisman (lat. Hypericum perforatum; engl. St. John´s wort) kukista ja lehdistä valmistettua uutetta on käytetty kansanlääkinnässä yli 2 000 vuoden ajan. Uutetta on käytetty mitä moninaisimpien vaivojen ja oireiden hoitoon, mutta yleisimmin sillä on hoidettu haavoja, palovammoja, lihaskipuja, masennusta ja unettomuutta. Kiintoisa tuore havainto on uutteen kyky tappaa viruksia ja myös HI-viruksia.
Kuten luonnonyrtit yleensäkin mäkikuismavalmisteet koostuvat monista aineosista. Mäkikuismauutteen vaikuttavana aineena pidetään uutteen sisältämiä hyperisiiniä ja pseudohyperisiiniä.
Mäkikuisman masennusta lievittävä teho on osoitettu yli 20 kontrolloidussa tutkimuksessa, joissa uute oli lumelääkettä tehokkaampi ja yhtä tehokas kuin suhteellisen pienet annokset trisyklisiä masennuslääkkeitä lievän ja keskivaikean depression hoidossa. Tutkimuksia on osin kritisoitu käytettyjen diagnostisten kriteereiden ja verrokkilääkkeenä käytettyjen masennuslääkkeiden vähäisten annosten vuoksi.
Mäkikuismauutteen tavallinen annos on 300–1 800 mg jaettuna kolmeen vuorokausiannokseen. Aloitusannos on yleensä 300–600 mg/vrk. Vaikuttavat aineet imeytyvät nopeasti, ja niiden puoliintumisaika elimistössä on noin 24 tuntia.
Mäkikuismauute on yleisesti ottaen hyvin siedetty. Sen käytön yhteydessä on kuitenkin raportoitu haittavaikutuksina vatsavaivoja, huimausta, suun kuivumista, väsymystä, huimausta, levottomuutta ja ummetusta. Ehkä tärkein mäkikuismauutteen mahdollinen haittavaikutus on fotosensitiivisyys ja herkkyys auringonvalolle, minkä vuoksi etenkin vaaleaihoisia on varoitettava liiallisesta auringonvalosta. Fotosensitiivisyys on kuitenkin lievää ja häviää muutamassa päivässä uutteenoton lopettamisen jälkeen.
Kirjallisuudessa on kuvattu muutamia tapauksia, joissa mäkikuismauute on voinut aiheuttaa hankalia haittavaikutuksia joko yksin tai yhdessä muiden lääkkeiden kanssa. Eräällä potilaalla ilmeni voimakasta väsymystä paroksetiinin ja mäkikuismauutteen yhteiskäytön yhteydessä. Eräiden tapausselostusten valossa mäkikuismauute saattaa laukaista hypomania- tai maniajakson niille altteilla potilailla. Kirjallisuudessa on kuvattu myös kaksi potilastapausta, joissa potilaalle kehittyi serotoniinioireyhtymä joko mäkikuismauutteesta tai uutteen ja tratsodonin yhteiskäytön seurauksena. Sokeritautia sairastavalle iäkkäälle potilaalle kehittyi suolistontukos, kun lääkitykseen liitettiin mäkikuismauute. Toiselle potilaalle kehittyi fotosensitiivisen reaktion yhteydessä akuutti neuropaattinen kiputila. Tällaiset haittavaikutukset ovat kuitenkin hyvin harvinaisia mäkikuismauutteen käytön yhteydessä.
Mäkikuismauutteella voi olla hankaliakin interaktioita muiden lääkkeiden kanssa. Se voi laskea monien lääkkeiden (mm. kalsiumkanavan salpaajat, raskauden ehkäisyvalmisteet, monet antibiootit, glukokortikoidit) pitoisuutta. Yhtä lailla näiden lääkkeiden pitoisuus plasmassa voi nousta merkittävästi. Mäkikuismauutteen on raportoitu myös pienentävän digoksiinin pitoisuutta plasmassa.
Mäkikuismauutteen toksisuus yliannosten yhteydessä on hyvin vähäinen.




Yllätyksekseni LuontoPortissa , joka on erittäin kattava ja perusteellinen kasvien tunnistamisopas Mäkikiusman kerrotaan olevan lievästi myrkyllinen:

"Mäkikuisma on (ollut) monipuolinen hyötykasvi – mm. viinan maustamisessa, tosin särmäkuismaa lienee myös käytetty, sillä lajeja tuskin osattiin aina erottaa toisistaan. Kuismien tunnetuin tehoaine on hyperikiini, jota kasvit valmistavat suojakseen kasvinsyöjiä vastaan. Sen esiasteet ovat punaisia ja violetteja väriaineita, joita on uutettu kangasväreiksi etenkin juurakosta, mutta myös nupuista.  Särmäkuismaa on käytetty lääkekasvina. Mäkikuisma on särmäkuismaa myrkyllisempi, joten sitä ei kannata rohdoksi keräillä. Suomessa mäkikuisma on (melko vähäisestä) myrkyllisyydestään huolimatta harmiton – sen sijaan ihmisen mukana muun muassa Australiaan, Uuteen Seelantiin ja Pohjois-Amerikkaan levittyään se on uusilla kotiseuduillaan luokiteltu monin paikoin harmilliseksi vieraslajiksi. "



Kun löysin mäkikuismaa melko runsaasti pellonpientareelta ja pienen kärrypolun reunalta, päätin kerätä sitä ja valmistaa tinktuuraa. Ajattelin, että alkoholiin uutettuna tehoaineet uuttuvat tehokkaimmin kasvinosista. Siispä suuntasin askeleeni kohti Alkoa ja ostin pari pikkupulloa 60% vodkaa (200 ml/pullo, kun isoimmissa sitä ei myydä).  Jos löydän mäkikuismaa vielä reilusti lisää, raaskin tehdä siitä myös teetä.

Mielenkiinnolla odotan, onko rohdoksella itseeni jotakin vaikutusta. Toki en voi tarkasti tietää tinktuurani hyperisiini/pseudohyperisiini-pitoisuutta, mutta annostelen sitä maltillisesti, ja jos haittavaikutuksia ilmenee, vähennän annosta. Uutoksen vaikutus pitäisi ilmetä parissa viikossa. Kokeilen rohdosta ensin itseeni ja jos se vaikuttaa hyvältä, annan sitä myös eräälle rakkaalle ihmiselle, jolla on taipumusta alakuloon ja ahdistuneisuuteen. 

Tinktuuran annostus: 
15-30 tippaa, 2-3 x vrk:ssa, vesilasiin sekoitettuna.


Mäkikiusmassa vaikuttavaa ainetta on niin nupuissa, kukissa kuin siemenkodissa.

Taas käynnistyi kasvikuivuri. Kukat ja lehdet kuivahtivat melko nopeasti.

Kukat pääsivät viina-kylpyyn. Olen ravistellut ka hälskytellyt purkkia päivittäin. Mäkikuisma saa tekeytyä purkissa pari viikkoa. Sitten siivilöin nesteen harsokankaan läpi ja annostelen rohtoa tipoittain.

Uutos on jo parin päivän päästä syvänpunaista. Ja maistuu yrttiviinalta.

Kaamosmasennusta vastaan minulla on myös tämä tehokas kirkasvalolamppu.

Kunhan olen käyttänyt rohdosta jokusen aikaa, raportoin tänne, mikä oli vaikutus. Toivotaan parasta 💪


Päivitys 12.11.17:

Nyt olen käyttänyt mäkikuismatinktuuraa yli kolmen  kuukauden ajan säännöllisesti, n 15 tippaa aamuin illoin. Ja kyllä se vaikuttaa. 
Olen rennompi ja rohkeampi, hymy ja nauru on herkemmässä kuin aiemmin. 

Ensi kesänä pitää kerätä mäkikiusmaa tosi, tosi paljon. Tiedän nimittäin monta ihmistä, joille tästä voisi olla apua.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti