KEPPARIT ja KEPRUILU

Meillä on kuopuksen kanssa toinenkin yhteinen harrastus Turripukujen lisäksi. Puuliiteristä löytyy talli keppihepoille. Tällä hetkellä siellä on 3 tammaa ja 1 ruuna. Näiden parissa on askarreltu yhdessä tovi jos toinenkin. Sen lisäksi, että itse hepat tahdään alusta asti itse, niille tehdään loimia, riimuja ja suitsia. Tyttö tekee kaavat ja suunnitelmat ja yhdessä toteutetaan. 

Kolme tammaa ja yksi ruuna karsinoissaan, vasemmalta lukien Sylvi, Siru, Hegla ja Tofu.

Ihan ekat keppiheppamme olivat tosi isoja, pää oli lähes oikean hepan pään kokoinen. Kuopukseni totesi, että ne olisivat aivan liian suuria keppihepoiksi ja niinpä ensimmäisistä hepoista tuli sohvatyynyjä. Siihen tarkoitukseen ne ovat oikein hyviä. 

 

Enpä olis arvannutkaan kuinka mukavia nämä ovat sohvatyynynä. Asettuvat hyvin niskan taakse jos ottaa päiväunoset tai lukee kirjaa selällään maaten. Kyljellä pötkötellessä olkapää  sujahtaa hepan kaulakuoppaan ja vatsallaan lukiessa se on hyvä nojatyyny. Luulenpa että kävisivät vaikka imetystyynyiksi.

Keppihepan teko alkaa tarvikkeiden kasaamisesta - käydään yhdessä kangaskaupassa ja pengotaan palalaareja. Hankitaan myös sopivan väristä neulelankaa harjaksi, vanua täytteeksi ja tekonahkaa silmiksi ja sieraimiksi. Sitten kuopus piirtää pään sivukappale-kaavat, minä mittaan keskikappaleen pituuden ja teen kaavat myös korville. Kaavojen asettelu on tarkkaa, sillä nukan suunta pitää huomioida, jotta karva kaatuu oikeaan suuntaan.

Ommellessa on monta tiukkaa mutkaa vastassa ja kohdistamisessa on omat haasteensa, mutta kun keskikappale on ommeltu sivukappaleisiin ja korvapalat ommeltu kaksinkertaisiksi onkin loppu käsinompelua ja viimeistelyä. Meidän kaikilla hepoilla on suut (niihin saa hyvin suitset), ja tyttöni on tarkkana täyttämisvaiheessa, ettei suu jää pullottamaan, myös poskissa täytyy olla oikea muoto, sopivasti pyöreyttä/lihaksikkuutta.

Tässä heppakaksoset juuri syntymässä. Ne ovat jo saaneet harjat, ja toiselle etsitään silmän paikkaa paperille piirretyllä mallilla. 

Kun täytteet on saatu paikoilleen ja pää muotonsa, ommellaan korvat oikeille paikoilleen, tytär näyttää täsmälleen mihin korvat tulevat ja myös korvien asennon. Sitten onkin se suurin työ - harjan ompelu. Käytän isoa parsinneulaa ja ompelen aina pari lankaa paikoilleen ja solmin tuikasti kiinni. Sitten tyttäreni tekee tummennokset tussilla turpaan ja silmien ympärille. Jos turvassa on vaalea piirto, siihen tulee luonnollisesti vähän vaaleanpunaista väriä, niinkuin oikeillakin hepoilla. Lopuksi asennetaan keppi paikoilleen. Keppi on sopivaan mittaan sahattu harjanvarsi, jonka hepan pään sisälle tulevaan päähän sidotaan narulla kangastuppo pehmukkeeksi, jottei se törrötä tai riko kangasta. Keppi sidotaan tiukasti  ja siististi juuttinarulla paikoilleen. Ja sitten heppa on valmis kepruiluihin.

Toinen kaksosista sai otsaansa piirron.

Silmän kiilto on tärkeä juttu.

Tämä varsa sai mahtavan paksun harjan. Sitä on kiva letitellä ja punoa.

TALLIN KEPPARIT OVAT SAANEET NIMET JA LUONTEEN :)

Ensimmäinen valmiiksi asti tehty heppamme on pullea ja pomsa, ja sielukas SYLVI, suomenhevos-tamma. Ikää sillä on 7 v (leikisti) ja se on luonteeltaan rauhallinen ja säyseä. Sylvi on tuntiratsu. 

Sympaattinen ja hellyttävä ulkonäkö saa hymyn huulille. Se näyttää katsovan aina suoraan syvälle silmiin.

Kaverukset HEGLA ja TOFU. Hegla on norjan vuonohevonen, se on hyvä este ja maastoratsu. TOFU on nuori ruuna, hannowerinhevonen,  josta koulutetaan kouluratsua.

SIRU on 5-vuotias arabi-hannowerinhevosen risteytys. Oikea kaunokainen. 



Nämä ovat juuri niitä juttuja, joita suunnitellessa tuntuu että kamalan isotöistä ja aikaavievää touhua, ja niinhän se onkin. Ei oikein jaksaisi ja muutakin tekemistä olisi. Mutta kun pääsee alkuun se on mukavaa ja palkitsevaa; Hei, me luotiin yhdessä jotain konkreettista. Ihanaa seurata tyttären ja tämän kavereiden puuhailuja keppiheppojen parissa - esteradat, ruokintapaikat, tallin siivoaminen ja järjestely... Tosin, nyt ei ole kuopuskaan pitkään aikaan näitä harrastanut - kesällä viimeksi - taitaa olla puutetta samanhenkisistä kavereista. Onneksi oikeilla hepoilla ratsastaminen ja niiden hoito on kuvioissa, toivottavasti pitkään. 
Tytär ei ole kuitenkaan valmis luopumaan näistä, tai edes siirtämään ullakolle säilytykseen. Ne saavat majailla liiterin seinustalla edelleen. Tätä kuvaussessiota toteuttaessamme tyttöni huomasi, että pitää siivota talli joulukuntoon.
Muistot jää niin kaukasi aikaa kuin elämme meille molemmille, vaikka tekoprosessi on vienyt jälkeen päin ajatellen vain muutaman hetken. Aika kiva ajatusleikki on sekin, että näillä saattavat leikkiä vielä tulevat lastenlapset, kenties heidänkin lapsensa. Oih! Ajatuskin saa onnen läikkymään :) <3

MAITOSAIPPUA

Pari päivää sitten tekemäni ensimmäinen maitosaippua näyttää onnistuneen hyvin, vaikka ensialkuun näytti pahalta...

Maitosaippuan teossa on omat niksinsä. Proteiini- ja hiilihydraattipitoinen maito palaa herkästi joutuessaan kosketuksiin lipeän kanssa. Siksi maito pitää jäädyttää hileiseksi ennen lipeän lisäämistä ja lipeärakeet täytyy lisätä hyvin hitaasti. No, mulla ei maltti siihen riittänyt vaan lisäsin lipeän turhan nopeasti jääkylmään maitoon. Tein tämän vaiheen ulkona ja kova pakkanen ja vielä kovempi viima vaikutti siihen, ettei kärsivällisyys riittänyt moiseen hidasteluun, piti päästä sisälle lämpimään. Lisäsin kuitenkin omalla mitta-asteikollani lipeän aika hitaasti. Maito juoksettui täysin - hera oli palamisesta johtuen väriltään punertavanruskeaa ja proteiinipitoinen maitokokkeli lillui nesteen pinnalla paksuna kerroksena. Ajattelin jo tehdä uuden lipeä-maitoseoksen, mutta olin kuitenkin lukenut Saara Kuhan Saippuakirjasta (teosta voisi sanoa suomalaisten saippuantekijöiden raamatuksi, aivan huippu perusteos) että jouksettuminen ei haittaa ja päätin ottaa riskin ja jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. En valitettavasti ottanut kuvaa tässä vaiheessa, joten siitä ei ole dokumenttia, mutta voin vakuuttaa, että maito näytti arveluttavalta ja olin varautunut ruskeaan saippuaan. Varasin erilaisia silikonimuotteja ja tein valintani siinä vaiheessa kun näin lopullisen saippuamassan värin.

Ohje Saara Kuhan Saippuakirjasta, nimeltään "Mainio saippua", tein tupla-annoksen, tässä saippuassa on 5% ylirasvoitus:

200 g kookosrasvaa

200 g kaakaovoita

600 g oliiviöljyä

320 g luomu-kevytmaitoa

138 g lipeää

lisäksi laitoin

1,5 rkl kaoliinisavea (vesitilkkaan liuotettuna)

3 tl titaanioksidia (vesitilkkaan liuotettuna)

1,5 tl kulta-micaa (oliiviöljytilkkaan liuotettuna)

20 ml Lumi-tuoksuöljyä

Kaoliinisavea laitoin koska se tekee vaahdosta liukkaan ja tiiviin jolloin se soveltuu hyvin sheivaukseen tai parranajoon. Titaanioksidilla halusin taata sen, että saippuoista tulee vaaleita ja kulta-micalla oli tarkoitus tehdä swril-kuviointia.

Kilon rasva-erästä riitti kolmeen muottiin.  Värjäsin pienen osan massasta kulta-micalla, ja lisäsin sitä halkomuottiin valkoisen massan päälle. Pyörittelin lusikalla kuvioita ja hups, koko lusikka tippui saippuamassan uumeniin. Kaivelin sen pois ja johtuneeko siitä vai mistä, ettei minkäänlaista swril-kuviointia tullut saippuan sisälle. Pinnalla sentään on muutama kulta-kiemura. Kiikutin muotit ulos pakkassäähän jähmettymään. Maitosaippuassa kannattaa välttää geelivaihetta jos haluaa säilyttää vaalean värin, eli saippuan ei anneta lämmetä. Lempeäminen ja geelautuminen tapahtuu varmimmin isoissa muoteissa (mm. halkomuotti, maitotölkki- tai pringlestuubi-muotti) ja siksi poistin halkomuotistani lämpöä eristävän puukotelon. Myös ruskea, kuumentunut ja geelautunut maitosaippua olisi käyttökelpoista, mutta itse miellän maitosaippuan valkoiseksi.

Pidin muotteja muutaman tunnin kuistilla pakkassäässä ja vein ne sitten jääkaappiin. Illalla saippuat olivat jo niin jähmeitä, että päästelin ne muoteistaan. Ihmettelen edelleen, mihin kulta-mica swrillaukset katosivat, sillä kaikki saippuat näyttävät saman värisiltä, luunvalkeilta. Väri on ihan ok, vaikka toivoin vitivalkeaa lopputulosta. Nämä saattavat hieman vaaleta kypsyessän.

Ihana kirpparilöytö! SPR:n Kontista bongasin söpön pienen lasikiekon, joka soveltuu saippua-astiaksi loistavasti. Oletan, että se on kastehelmi-kynttilämansetti. 

FURSUIT, TURRIPUKU

Kuopukseni on perehynyt perusteellisesti fursuiteihin ja keppareihin, ja värvännyt äitiparkansa toteuttamaan haasteellisia suunnitelmiansa. Tai yhdessähän niitä on tehty. 

Tässä aluksi Turriwikistä lainattua tietoutta asiaan liittyen, sillä oletan, ettei kovinkaan moni tiedä turri-hommista mitään.

wiki.finfur.net/index.php/Fursuit

Rakentaminen ja tyylimallit[muokkaa]

Turriasuja on hyvin eri tyylisiä, osa on maskottimaisia ja osa pyrkii realistisuuteen. Puvut voidaan toiminallisuutensa puolesta jakaa toisaalta hyvin käyttöä kestäviin, monipuolisen fyysisen toimnnan, kuten tanssin, mahdollistaviin, toisaalta taas elokuvalavasteiden tyylisiin, jopa taideteoksia lähenteleviin pukuihin, jotka on tarkoitettu pääasiassa vähemmän aktiiviseen oleskeluun. Puvut ovat yleensä toisten harrastajien tilaustyönä toteuttamia tai itse koottuja. Yleisiä tehosteita asuissa ovat liikkuvat suut ja katsojaa "seuraavat" silmät. Jotkut lisäominaisuudet, kuten pukuun rakennetut tuulettimet, voivat olla pelkästään käyttömukavuutta lisääviä. Useimiten puvun alla käytetään niinsanottua alusvaatteita, jotka sitovat itseensä kosteuden ja pitää ihon kuivana ja viileänä.

Turripuku ja fursoona[muokkaa]

Turripuku on usein henkilökohtainen ja kuvaa puvun omistavan turriharrastajan fursoonaa. Puku voi olla myös oma "hahmonsa", eikä välttämättä ole tekemisissä itse puvun omistavan kantajan fursoonan kanssa: tämä on yleistä varsinkin kun pukuja on monia - tällöin jokaiseen pukuun voi liittyä oma "persoonallisuutensa".

Käyttö[muokkaa]

Turriasuja käytetään yleisimmin erilaisissa turritapahtumissa sekä muissa järjestettävissä pienemmissä kokoontumisissa. Osa turriasuilijoista pitää eläinpukua yllään myös osana elämäntapaansa, pukua pidetään päällä lähes päivittäin jokaisessa päivän askareessa.

Etiketti[muokkaa]

Eläinasuilijoille on kehitetty oma etiketti eli käyttäytymis- ja toimintasäännöt, jota tulisi noudattaa itse esiintyessä ja esiintyjiä kohdatessa. Etiketti on turriyhteisön itsensä luoma. Virallisten tapahtumien yhteydessä esiintymiseen liittyvät käyttäytymisssäännöt on yleensä saatavilla etukäteen tapahtuman verkkosivuilta, mutta tietyt perussäännöt pätevät oikeastaan aina.

Etiketin taustalla on asun tuomia rajoitteita: Tiiviissä karvapuvussa valtaosa puvun käyttäjän aisteista on poissa käytöstä tai vajavaisia. Tuntoaisti on heikompi, näköalue kapeampi ja ympäröivä äänimaailma heikompi. Tämän vuoksi kaikkea ympärillä tapahtuvaa ei tiedosta normaaliin tapaa. Puvun sisältä ei välttämättä myöskään voi kunnolla puhua.

Etiketissä annetaan esiintyjille ohjeita ja vinkkejä esityksessä toimimiseen sekä tapahtumissa että esimerkiksi kaupungilla liikkuessa.

Esiintyjien kohtaamiseen liittyvä etiketti auttaa ymmärtämään, milloin esiintyjiä voi lähestyä, miten kohtaamisissa tulisi toimia ja miten esiintyjiä voi kenties auttaa. Eläinasuilu on fyysisesti raskasta, eikä esittäjä välttämättä ole joka hetki valmis kohtaamisiin toisten kanssa. Virallisissa turritapahtumissa onkin usein esittäjille varattu tila, headless lounge, jossa he voivat levätä.

NÄIN ME SE TEHTIIN

Tytöllä oli selvä visio siitä, miltä lopputuloksen tulee näyttää. Taitavana piirtäjänä hän hahmotteli useita malleja eri suunnista. Mietittiin muotoja ja värejä, ja porukalla pohdittiin toteuttamiskeinoja ja vaihtoehtoja. Hahmosta tulisi susikoira, nimeltään Jack ja sillä on oma persoonallisuus. 

Kävimme ostamassa tyttelin kanssa pinon eripaksuisia vaahtomuovi-paloja sekä tekoturkista.  Katselimme yhdessä useita opas-filmejä YouTubesta ja ei kun tekemään. Voi sitä silpun ja pölyn määrää! Siksi teimme suurimman osan hommasta ulkona.

Kuumaliimaa kului pötkökaupalla. Tästä lähdettiin liikkeelle, karkea luonnos alla olevissa kuvissa. Tuli lievä epätoivo, eihän tämmöisestä räpellyksestä voi tulla mitään...

Mutta mehän ei helpolla luovuteta, kun on tätä suunniteltu hartaudella ja orientoiduttu koitokseen. 
Tyttösemme oli niin innoissaan kaikenaikaa, posket hehkuen ja silmät loistaen joka vaiheessa mukana. Vaikka äidillä meinasi usko loppua ja pinna palaa, niin tyttelin into auttoi paneutumaan tekemiseen aina uudelleen. Silmät ja nenä täynnä vaahtomuovia jatkoimme sinnikkäästi kohti päämäärää. Mahtavan silppumäärän ja liimaamisen jälkeen alkoi hahmottua Jack-susikoira. 

Päähineen sisälle on tehty trikoosta huppu, koska vaahtomuovi suoraan kasvoja vasten ei tunnu miellyttävältä. 

Seuraavaksi piti tehdä kaavat. Puolet päästä teipattiin tarkasti muotojen mukaan. Teippaukseen piirretään kaavat ja jokaiselle kaavapalalle annetaan oma nimi, ja valokuvataan muistin ja hahmottamisen tueksi.

Kaavat leikataan viivoja myöten ja tehdään niin paljon hakkeja sopiviin kohtiin että kaavan saa levyksi. Vielä sopivista kohdin kaavan osat paloiksi, niin että saadaan leikattua kappaleet molemminpuoleisina (myös toinen puoli kasvoista, peilikuvana).


Leikataan kaavat  tekoturkiksista - tarkkana nukan suunnasta ja varovasti, jotta nukka pysyy ehjänä. Myös tässä vaiheessa nenä ja silmät täynnä tekoturkiksen nukkaa ja pölyä. Pakko oli käydä välillä pesemässä kasvoja, pölistelemässä vaatteita ulkona ja imuroimassa lattiaa, pöytää, tuoleja...

Neitomme rakensi Jackille silmät kovetetusta harsokankaasta (en muista oikeaa nimeä). Kangas oli aluksi valkeaa, mutta tytteli väritti silmään pupillit ja iirikset tussilla. Muut osat silmästä hän rakensi valkoisesta ohuesta, pehmeästä muovilevystä.

Fimomassasta hampaat, vaaleanpunaisesta kankaasta kieli ja mustasta, ohuesta muovilevystä kitalaki suuhun. Kuono on päällystetty ohuella mustalla trikoolla. Fursuit-päähine päässä voi syödä, ja juoda pillillä sillä suussa on aukko. Syöminen näyttää kyllä hieman oudolta, sillä käsi pitää työntää kokonaan päähineen suuhun, jotta ylettyy omaan suuhunsa :D

Tyttö teki tummennokset silmien ja kuonon ympärille tussilla, sekä tiplukat viiksikarvoille.

Ja pitihän se tehdä vielä tassut. Anturat tekonahasta, ja vaikka kuvissa ei oikein näy, joka varpaassa on musta fimomassasta tehty kynsi.

Nyt tyttelimme mankuu seuraavan fursuitin tekemistä. APUA!!!

NYT TWERKATAAN JA SHEIKATAAN :D

Leikkasin eilen tekemäni saippuat ja näkemäni pisti pomppimaan ja taputtamaan käsiäni yhteen. Joo, olin liian malttamaton ja saippuat olivat leikattavaksi vielä turhan pehmeitä, mutta yritin olla oikein oikein varovainen. 

Mineraalivärit saippuassa

Mineraalivärit olivat pysyneet hyvin erillään ja saippuat näyttävät mainiolta. Uskon, että käytössä ne kaunistuvat entisestään kun kulmat pyötistyvät ja saippuasta tulee siloinen. Piti kuvata suunnasta ja toisesta, pyöritellä, ihmetellä ja ihastella. Tangeriinin tuoksu sopii näihin oikein hyvin. Kilon rasva/öljyerä täytti kaksi lyhennettyä maitotölkkimuottia hyvin, eli erästä tulee n. 12 saippuaa.

Tässä ensimmäinen, pienempi halko leikattuna.

Näyttäisi, että tässä olisi lintu.

Tässä marmoria.

Tämä on hauska. Musta läiskä näyttää tyrkityltä kummitukselta. Nään siinä aivan selvästi pelästyneet silmät.

Ja tässä on selvästi vasemmalla halloween-kurpitsa.

Ei oo paha tämäkään.

Savi-hiili kasvosaippua

8% ylirasvoituksella tehty kasvosaippua, jossa on paljon sheavoita ja nesteenä kauramaitoa. Tehoaineina lisäksi kaoliinisavi ja kosmetiikkaan soveltuva hiilijauhe. Ajatuksena puhdistava ja hoitava, teini-ihollekin soveltuva kasvosaippua, joka käy mm. meikin poistoon. Tässäkin kilon erä - osan laitoin silikoniseen halkomuottiin, loput Pringles-tuubiin.

Tällä kertaa olen oikein tyytyväinen.

Nyt nämä saavat kypsyä, käytössä sitten näkee vastaavatko aiottua käyttötarkoitusta.

Käyttökokemus - päivitystä 15.7.-17: 
Hyvä oli käytössä. Tosin, vaikka saippuassa on 8% ylirasvoitus, kuivattaa se jonkinverran kasvojen herkkää ihoa ja kasvot kaipaavat pian pesun jälkeen rasvausta. Ainakin oma mimosan hipiäni. Itse pesen näillä kasvosaippuoillani myös silmämeikit. Olen kehitellyt tekniikan, jossa osaan pitää silmät siten kiinni, ettei saippuaa mene silmiin, mutta ripsaritkin tulee pestyä tehokkaasti.

SUIHKU- JA KASVOSAIPPUAA

Taas piti kokeilla uusia juttuja; mineraalivärien ja hiilijauheen käyttöä saippuassa. 

Luin aikaisemmin että mineraaliväreillä saa pienellä määrällä selkeitä, hehkuvia värejä jotka kestävät hyvin saippuoissa. Näitä samoja värejä kokeilin aiemmin mineraalimeikkivoiteen teossa. Tällä kertaa käytin mustaa rautaoksidia, vihreän värin antavaa kromioksidia, valkoista titaanioksidia ja lisäksi kulta-micaa. Yllätyin iloisesti siitä, että värit todella olivat puhtaita ja kirkkaita swril-kuvioidussa suihkusaippuassa, ainakin nyt kun saippuat ovat kovettumassa muoteissaan. Kasvosaippuaan käytin hiilijauhetta, jolla toivoin saavani pikimustia swril-kuvioita - ei tullut pikimustaa, ennemminkin tummanharmaata.

Suihkusaippua swril-tekniikalla

Tein kilon satsin (1 kilo rasvoja) ylellistä siuhkusaippuaa 5%:n ylirasvoituksella. Saippuan resepti, Saara Kuhan "Saippuakirja":sta:

200 g kookosrasvaa

100 g kaakaovoita

300 g palmuöljyä (luomu)

350 g oliiviöljyä

50 g risiiniöljyä

400 g vettä

138 g lipeää

värijauheet           

25 ml Tangeriini-tuoksuöljyä

Tällä reseptillä tulee hyvin vaahtoava ja oikein ihana saippua. (kts. saippuanteko-ohje "saippuan valmistus vaihe vaiheelta" - sivultani).

Tuoksuöljyn lisäsin kun massa oli kiisselivaiheessa. Tangeriini-tuoksu on makea ja sitruksinen. Tämä tuoksuöljy käyttäytyy hyvin saippuassa, ei jäsähdytä eikä värjää ja pysyy melko hyvin. Esim. kukkaistuoksut jäsähdyttävät saippuamassan lähes välittömästi. Se tarkoittaa sitä, että saippuoitumisprosessi kiihtyy ja massa kovettuu - massaa ei tahdo saada muottiin ja hienostuneiden swirl-kuvioiden aikaansaaminen on mahdotonta. Jotkut tuoksut värjäävät voimakkaasti, mm. vanilja värjää ruskeaksi, vaikka väri ei heti massassa näy, se muuttuu kypsymisen (4-6 vko) aikana. Joskus tämä ominaisuus on toivottu ja näin voi halutessaan tehdä kaksiväristä saippuaa, lisäämällä vain osaan massasta värjäävää tuoksuöljyä. Sitten on myös niitä tuoksuja, jotka haihtuvat muutamassa viikossa - kerran laitoin reilun määrän kurkku-tuoksuöljyä avokadoöljysaippuaani. Tuoksu hävisi tyystin jo parissa päivässä :(

Rauta-, kromioksidin sekä kulta-mica jauheet sekoitin kunkin omaan kippoon oliiviöljytilkkaan ja titaanioksidin pieneen vesimäärään. Saippuamassan jaoin neljään osaan; noin puolet massasta värjäsin titaanioksidilla ja lopun puolikkaan jaoin kolmeen yhtäsuureen osaan, jotka värjäsin kulta-micalla ja oksideilla. Valutin värjätyt massat vuorotellen pienen määrän kerrallaan kallellaan olevaan maitotölkkivuokaan (muotti nojasi toisesta päästään kirjapinoa vasten) ja lopuksi pyörittelin kuvioita, pari kiekura-kierrosta puutikulla muotin pohjaa myöten. Nyt saippua-halot pötköttävät muoteissaan kovettumassa huomiseen saakka. Mielenkiinnolla odotan, miltä leikatut saippuapalat näyttävät.

Ainakin tässä vaiheessa näyttää tosi hyvältä

  

Swril-kuvioitu kasvosaippua

Kasvosaippuan tehoaineina käytin hiilijauhetta ja kaoliinisavea. Tavoitteena on saada hyvin puhdistava saippua teini-iholle. Tällä kertaa tein reseptin itse, soapcalc-ohjelman avulla. Tuo ohjelma on englanninkielinen ja todella kätevä kun sitä oppii käyttämään. Ohjelma sisältää lipeälaskurin. Voin valita saippualle ylirasvoitusprosentin (kasvosaippuoille valitsen yl. 8-10%, käsi/suihkusaippuoille 5% ja palashampoolle 3%). Syötän laskuriin kokonaisrasvamäärän grammoina ja haluamani rasvat/öljyt prosenttiosuuksina - soapcalc laskee eri rasvojen painon sekä nesteen ja lipeän määrän. Ohjelma ilmoittaa mm. kovuuden, puhdistavuuden, vaahtoavuuden yms. viitearvojen avulla. Se ilmoittaa myös, jos oma kehittelemä resepti ei toimi, sillä kovien ja pehmeiden rasvojen kuuluu olla balanssissa jotta saippua on hyvä käytännössä. Laskuriin ei kannata aivan aina luottaa, esim. puhtaalle oliiviöljysaippualle se ilmoittaa saippuan olevan liian pehmeää eikä puhdistavuutta/vaahtoavuutta ole riittävästi. Oliiviöljy-saippua toimii mainiosti, se vaatii vaan huomattavasti pidemmän kypsymisajan - vuoden, tai jopa 2 vuotta - ennen kuin se on parhaimmillaan.

Kasvosaippuan resepti:
400 g oliiviöljyä
280 g kookosrasvaa
270 g sheavoita
50 g risiiniöljyä
134 g lipeää
380 g kauramaitoa
1 tl hiilijauhetta - liotetaan pieneen oliiviöljymäärään
1 rkl kaoliinisavea - liotetaan veteen
3 tl titaanioksidia - liotetaan veteen
Baby powder - ja eucalyptus/minttu tuoksuöljyä yht. 30 ml

Erotin massasta n 1/3 ja värjäsin hiilijauheella. Loppu-massaan lisäsin veteen liotetun kaoliinisaven ja titaanioksidin. Kauramaito teki massasta jälleen puuterin värisen valkaisevasta titaanioksidista huolimatta. Kypsymisen myötä väri saattaa vaalentua, tai sitten ei...

Huomenna pois muotista ja paloiksi

 HUOMISTA JÄNNITYKSELLÄ ODOTELLESSA :)