MAITOSAIPPUA

Pari päivää sitten tekemäni ensimmäinen maitosaippua näyttää onnistuneen hyvin, vaikka ensialkuun näytti pahalta...

Maitosaippuan teossa on omat niksinsä. Proteiini- ja hiilihydraattipitoinen maito palaa herkästi joutuessaan kosketuksiin lipeän kanssa. Siksi maito pitää jäädyttää hileiseksi ennen lipeän lisäämistä ja lipeärakeet täytyy lisätä hyvin hitaasti. No, mulla ei maltti siihen riittänyt vaan lisäsin lipeän turhan nopeasti jääkylmään maitoon. Tein tämän vaiheen ulkona ja kova pakkanen ja vielä kovempi viima vaikutti siihen, ettei kärsivällisyys riittänyt moiseen hidasteluun, piti päästä sisälle lämpimään. Lisäsin kuitenkin omalla mitta-asteikollani lipeän aika hitaasti. Maito juoksettui täysin - hera oli palamisesta johtuen väriltään punertavanruskeaa ja proteiinipitoinen maitokokkeli lillui nesteen pinnalla paksuna kerroksena. Ajattelin jo tehdä uuden lipeä-maitoseoksen, mutta olin kuitenkin lukenut Saara Kuhan Saippuakirjasta (teosta voisi sanoa suomalaisten saippuantekijöiden raamatuksi, aivan huippu perusteos) että jouksettuminen ei haittaa ja päätin ottaa riskin ja jatkaa alkuperäisen suunnitelman mukaisesti. En valitettavasti ottanut kuvaa tässä vaiheessa, joten siitä ei ole dokumenttia, mutta voin vakuuttaa, että maito näytti arveluttavalta ja olin varautunut ruskeaan saippuaan. Varasin erilaisia silikonimuotteja ja tein valintani siinä vaiheessa kun näin lopullisen saippuamassan värin.

Ohje Saara Kuhan Saippuakirjasta, nimeltään "Mainio saippua", tein tupla-annoksen, tässä saippuassa on 5% ylirasvoitus:

200 g kookosrasvaa

200 g kaakaovoita

600 g oliiviöljyä

320 g luomu-kevytmaitoa

138 g lipeää

lisäksi laitoin

1,5 rkl kaoliinisavea (vesitilkkaan liuotettuna)

3 tl titaanioksidia (vesitilkkaan liuotettuna)

1,5 tl kulta-micaa (oliiviöljytilkkaan liuotettuna)

20 ml Lumi-tuoksuöljyä

Kaoliinisavea laitoin koska se tekee vaahdosta liukkaan ja tiiviin jolloin se soveltuu hyvin sheivaukseen tai parranajoon. Titaanioksidilla halusin taata sen, että saippuoista tulee vaaleita ja kulta-micalla oli tarkoitus tehdä swril-kuviointia.

Kilon rasva-erästä riitti kolmeen muottiin.  Värjäsin pienen osan massasta kulta-micalla, ja lisäsin sitä halkomuottiin valkoisen massan päälle. Pyörittelin lusikalla kuvioita ja hups, koko lusikka tippui saippuamassan uumeniin. Kaivelin sen pois ja johtuneeko siitä vai mistä, ettei minkäänlaista swril-kuviointia tullut saippuan sisälle. Pinnalla sentään on muutama kulta-kiemura. Kiikutin muotit ulos pakkassäähän jähmettymään. Maitosaippuassa kannattaa välttää geelivaihetta jos haluaa säilyttää vaalean värin, eli saippuan ei anneta lämmetä. Lempeäminen ja geelautuminen tapahtuu varmimmin isoissa muoteissa (mm. halkomuotti, maitotölkki- tai pringlestuubi-muotti) ja siksi poistin halkomuotistani lämpöä eristävän puukotelon. Myös ruskea, kuumentunut ja geelautunut maitosaippua olisi käyttökelpoista, mutta itse miellän maitosaippuan valkoiseksi.

Pidin muotteja muutaman tunnin kuistilla pakkassäässä ja vein ne sitten jääkaappiin. Illalla saippuat olivat jo niin jähmeitä, että päästelin ne muoteistaan. Ihmettelen edelleen, mihin kulta-mica swrillaukset katosivat, sillä kaikki saippuat näyttävät saman värisiltä, luunvalkeilta. Väri on ihan ok, vaikka toivoin vitivalkeaa lopputulosta. Nämä saattavat hieman vaaleta kypsyessän.

Ihana kirpparilöytö! SPR:n Kontista bongasin söpön pienen lasikiekon, joka soveltuu saippua-astiaksi loistavasti. Oletan, että se on kastehelmi-kynttilämansetti. 

SUIHKU- JA KASVOSAIPPUAA

Taas piti kokeilla uusia juttuja; mineraalivärien ja hiilijauheen käyttöä saippuassa. 

Luin aikaisemmin että mineraaliväreillä saa pienellä määrällä selkeitä, hehkuvia värejä jotka kestävät hyvin saippuoissa. Näitä samoja värejä kokeilin aiemmin mineraalimeikkivoiteen teossa. Tällä kertaa käytin mustaa rautaoksidia, vihreän värin antavaa kromioksidia, valkoista titaanioksidia ja lisäksi kulta-micaa. Yllätyin iloisesti siitä, että värit todella olivat puhtaita ja kirkkaita swril-kuvioidussa suihkusaippuassa, ainakin nyt kun saippuat ovat kovettumassa muoteissaan. Kasvosaippuaan käytin hiilijauhetta, jolla toivoin saavani pikimustia swril-kuvioita - ei tullut pikimustaa, ennemminkin tummanharmaata.

Suihkusaippua swril-tekniikalla

Tein kilon satsin (1 kilo rasvoja) ylellistä siuhkusaippuaa 5%:n ylirasvoituksella. Saippuan resepti, Saara Kuhan "Saippuakirja":sta:

200 g kookosrasvaa

100 g kaakaovoita

300 g palmuöljyä (luomu)

350 g oliiviöljyä

50 g risiiniöljyä

400 g vettä

138 g lipeää

värijauheet           

25 ml Tangeriini-tuoksuöljyä

Tällä reseptillä tulee hyvin vaahtoava ja oikein ihana saippua. (kts. saippuanteko-ohje "saippuan valmistus vaihe vaiheelta" - sivultani).

Tuoksuöljyn lisäsin kun massa oli kiisselivaiheessa. Tangeriini-tuoksu on makea ja sitruksinen. Tämä tuoksuöljy käyttäytyy hyvin saippuassa, ei jäsähdytä eikä värjää ja pysyy melko hyvin. Esim. kukkaistuoksut jäsähdyttävät saippuamassan lähes välittömästi. Se tarkoittaa sitä, että saippuoitumisprosessi kiihtyy ja massa kovettuu - massaa ei tahdo saada muottiin ja hienostuneiden swirl-kuvioiden aikaansaaminen on mahdotonta. Jotkut tuoksut värjäävät voimakkaasti, mm. vanilja värjää ruskeaksi, vaikka väri ei heti massassa näy, se muuttuu kypsymisen (4-6 vko) aikana. Joskus tämä ominaisuus on toivottu ja näin voi halutessaan tehdä kaksiväristä saippuaa, lisäämällä vain osaan massasta värjäävää tuoksuöljyä. Sitten on myös niitä tuoksuja, jotka haihtuvat muutamassa viikossa - kerran laitoin reilun määrän kurkku-tuoksuöljyä avokadoöljysaippuaani. Tuoksu hävisi tyystin jo parissa päivässä :(

Rauta-, kromioksidin sekä kulta-mica jauheet sekoitin kunkin omaan kippoon oliiviöljytilkkaan ja titaanioksidin pieneen vesimäärään. Saippuamassan jaoin neljään osaan; noin puolet massasta värjäsin titaanioksidilla ja lopun puolikkaan jaoin kolmeen yhtäsuureen osaan, jotka värjäsin kulta-micalla ja oksideilla. Valutin värjätyt massat vuorotellen pienen määrän kerrallaan kallellaan olevaan maitotölkkivuokaan (muotti nojasi toisesta päästään kirjapinoa vasten) ja lopuksi pyörittelin kuvioita, pari kiekura-kierrosta puutikulla muotin pohjaa myöten. Nyt saippua-halot pötköttävät muoteissaan kovettumassa huomiseen saakka. Mielenkiinnolla odotan, miltä leikatut saippuapalat näyttävät.

Ainakin tässä vaiheessa näyttää tosi hyvältä

  

Swril-kuvioitu kasvosaippua

Kasvosaippuan tehoaineina käytin hiilijauhetta ja kaoliinisavea. Tavoitteena on saada hyvin puhdistava saippua teini-iholle. Tällä kertaa tein reseptin itse, soapcalc-ohjelman avulla. Tuo ohjelma on englanninkielinen ja todella kätevä kun sitä oppii käyttämään. Ohjelma sisältää lipeälaskurin. Voin valita saippualle ylirasvoitusprosentin (kasvosaippuoille valitsen yl. 8-10%, käsi/suihkusaippuoille 5% ja palashampoolle 3%). Syötän laskuriin kokonaisrasvamäärän grammoina ja haluamani rasvat/öljyt prosenttiosuuksina - soapcalc laskee eri rasvojen painon sekä nesteen ja lipeän määrän. Ohjelma ilmoittaa mm. kovuuden, puhdistavuuden, vaahtoavuuden yms. viitearvojen avulla. Se ilmoittaa myös, jos oma kehittelemä resepti ei toimi, sillä kovien ja pehmeiden rasvojen kuuluu olla balanssissa jotta saippua on hyvä käytännössä. Laskuriin ei kannata aivan aina luottaa, esim. puhtaalle oliiviöljysaippualle se ilmoittaa saippuan olevan liian pehmeää eikä puhdistavuutta/vaahtoavuutta ole riittävästi. Oliiviöljy-saippua toimii mainiosti, se vaatii vaan huomattavasti pidemmän kypsymisajan - vuoden, tai jopa 2 vuotta - ennen kuin se on parhaimmillaan.

Kasvosaippuan resepti:
400 g oliiviöljyä
280 g kookosrasvaa
270 g sheavoita
50 g risiiniöljyä
134 g lipeää
380 g kauramaitoa
1 tl hiilijauhetta - liotetaan pieneen oliiviöljymäärään
1 rkl kaoliinisavea - liotetaan veteen
3 tl titaanioksidia - liotetaan veteen
Baby powder - ja eucalyptus/minttu tuoksuöljyä yht. 30 ml

Erotin massasta n 1/3 ja värjäsin hiilijauheella. Loppu-massaan lisäsin veteen liotetun kaoliinisaven ja titaanioksidin. Kauramaito teki massasta jälleen puuterin värisen valkaisevasta titaanioksidista huolimatta. Kypsymisen myötä väri saattaa vaalentua, tai sitten ei...

Huomenna pois muotista ja paloiksi

 HUOMISTA JÄNNITYKSELLÄ ODOTELLESSA :)

Saippuan tekeminen vaihe vaiheelta

Saippuan tekeminen ei ole  vaikeaa. Tosin tuotos voi mennä helposti pilalle mitä moninaisimmista syistä. Esim. jotkut väri- tai tuoksuaineet voivat kiihdyttää saippuoitumisprosessia ja massa jäsähtää, l. kovettuu liian aikaisin, eikä silloin saa aikaan kovin kaunista lopputulosta. Alla olevassa kuvasarjassa olen tehnyt palashampoota, jonka ylirasvoitus on 3%. Tämä on täysin naturelli versio, ainoa erikoisuus on, että nesteenä veden sijasta olen käyttänyt kamomillateetä.

 1. Kaikki ainekset mitataan tarkasti. Lipeän käsittelyssä täytyy olla varovainen. Suojalasit  ja -hansikkaat ovat tarpeen. Tein puolen kilon erän (=500 g rasvoja/öljyjä) saippuamassaa. Siitä saa 6-8 kpl "normi" palashampoita.
Lipeän määrä on tässä reseptissä 74 g. Taaraan l. nollaan vaa'an sen jälkeen kun olen laittanut mitta-astian vaa'an päälle, sitten mittaan lipeärakeet grammalleen.
Lipeän olen ostanut Laitilan vahavalimolta. Rakeet ovat täyttä lipeää, vaikka etiketissä lukee 98,5%, loput prosentit tulevat kosteudesta, jota lipeä sitoo ilmasta.
Jotkut käyttävät viemärirakeita, ne ovat ilmeisesti täysin samaa ainetta, natriumhydroksidia. Itse en ole uskalautunut käyttämään sitä, koska en ole varma (eli en ole ottanut selvää), sisältääkö viemärirakeet jotain muita aineosia.

 2. Mittaan nesteen, tässä kylmää kamomillateetä. Nesteen määrä on 2-3 x lipeän määrä. Aikaismmin olen käyttänyt nesteenä mm. nokkosenkeitinvettä, kauramaitoa, kahvia ja tietenkin vettä. 
Jos tahtoo tehdä maitosaippuaa, kannataa sen valmistukseen perehtyä, sillä siinä on omat niksinsä.

 3. Lisään lipeärakeet nesteeseen. Ei koskaan toisinpäin, siis nestettä lipeärakeiden päälle, sillä silloin  seos voi poksahdella, räiskyä ja kuohua. Kukaan ei halua olla lähelläkään räiskyvää lipeäliuosta. Lisäksi nesteen täytyy olla kylmää. Kerran laitoin lipeää kuumaan nesteeseen ja seurauksena oli, että lipeäliuos kuohui yli astian reunan. Onneksi olin ulkona, ja käsissä suojakäsineet. Lipeänesteen kanssa kosketuksissa ollut pöydän pinta meni pilalle :(

Lipeä liukenee nesteeseen, liuos kuumenee voimakkaasti ja nesteestä nousee myrkyllistä höyryä. Sitä ei kannata hengittää! Tämän takia teen lipeäliuoksen aina ulkona. 
Koska nyt nesteenä on kamomillateetä, neste muuttui tässä vaiheessa kauniin keltaiseksi. Veteen sekoitettuna väri ei muutu, on vain hetken aikaa sameampi, kunnes taas kirkastuu. Ei tämä kaunis keltainenkaan pysynyt, vaan neste kirkastui ja valmis massa oli hyvin vaaleaa.

4. Mittaan rasvat ja öljyt. 
200 g kookosrasvaa
200 g oliiviöljyä
100 g risiiniöljyä 

Kookosrasva sulatetaan.
Sula kookosrasva ja öljyt yhdistetään.
Annetaan jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

5. Lipeäliuos lisätään rasvoihin siivilän läpi, jottei seokseen pääse sulamatonta lipeää. Siivilä on vain varotoimi.

6. Lipeäloiuos ja rasvat/öljyt sekoitetaan sauvavatkaimella. Massaan ei ole tarkoitus vatkata ilmaa, joten sekoitellaan pohjaa myöten, välillä voi hämmennellä ihan rauhallisesti varmistaen koostumusta. Sekoitetaan niin kauan että liuoksesta tulee kiisselimistä. Ei kannata sekoittaa liikaa, silloin massa alkaa jo jähmettyä eikä sitä tahdo saada enää muottiin. Kiisselin pintaan tulee jäädä hento kuvio "trace", kun sauvavatkaimen nostaa ylös.

7. Saippuamassa muottiin. Kiisselimäisen massan päälle voi muotoilla halutessaan pintakuvioit.










8. Sitten on vuorossa jälkien siivous ja tiskaus.

9. Kun massa on kovettunut, poistetaan saippua muotista. Tämä on ollut muotissa vajaan vuorokauden. Jos muotti on koukeroinen, pidän sitä pakastimessa pari tuntia ennen kun päästelen saippuat muotista pois. Saippuapalat eivät silloin lohkeile tai painu kasaan muotista irrottelun vuoksi.  Tätä halkoa en pitänyt pakastimessa ja saippua lähti muotista ihan sovinnolla.

10. Paloitellaan sopivan kokoiseksi.
Tässä laitan saippualeimasimella kuvioita saippuan pintaan.

Nämä ovat valmiita käytettäväksi 4 - 6 vko:n kuluttua.

KESÄN TEKELEITÄ


Viime kesänä tein useita kotikosmetiikka-kokeiluja. Tavoitteenani nimenomaan vähentää synteettisiä aineita ja mm. kyseenalaisen palmurasvan käyttöä, sitä kun käytetään kosmetiikkateollisuudessa lähes kaikkialla. Toki palmuöljyä viljellään myös eettisten periaatteiden, kestävän kehityksen mukaan, mutta hinta on aivan toinen kuin peruspalmuöljyn, sen jota työnnetään kaikkiin eineksiin ja kosmetiikkaan, ja jonka viljelysmaiden tieltä raivataan sademetsät pois. 

Tässä muutama viime kesän tuotos esiteltynä.





Taempana ananas-kookossaippuat. Niissä tavanomainen 5 % ylirasvoitus. Ne onkin jo käytetty pois, kun jaoin niitä ympäriinsä ystäville ja tuoksuivat niiiin herkullisille.

Ananas-kookossaippuan resepti:
150 g kookosrasvaa
350 g oliiviöljyä (halvin saatavilla oleva käy mainiosti)
71g lipeää
150 g vettä
10 ml anans- ja kookos-tuoksuöljyä
1 tl titaanioksidia, valkoinen väri
muutama tippa kelt. nestemm. saippuaväriä n 1/3 massasta



Kukat ja nopat ovat kehäkukka-kasvosaippuaa.  Niissä 8%:n ylirasvoitus. Näitäkin olen jakanut ystäville ja sukulaisille. Tuollainen kukka on mulla käytössä joka ilta, kun pesen meikit pois. Ja se kestää ja kestää... Olen käyttänyt samaa palaa jo 3 kk, ja vielä on yli puolet jäljellä. Toimii todella hyvin, mutta kun tein uuden erän kasvosaippuaa, olen kärsimätön ja haluaisin jo päästä uuden saippuapalan kimppuun. Koska mielstäni mitään ei saa heittää hukkaan turhanpäiten, niin käytän tätä mainiota saippuaa varmasti vielä toiset 3 kk.  Huoh.  Ripsarit pesen vielä itsetehdyllä geelimäisellä silmämeikinpoisto-aineella. Siitä voin kirjoitella joskus möhemmin.







Salvojen tekeminen on erityisen helppoa, näihin luen myös vedettömät huulirasvat, joita olen tehnyt useita erilaisia. Olen kerännyt ja kuivannut kasveja muutaman vuoden ajan teeaineksiksi ja viherjauheeksi, paljon myös erilaisten kukkien terälehtiä. Tämä kasvien keräily eli "hortoilu" on toinen rakas harrastukseni ja nyt päätin yhdistää kaksi rakastani salvojen teossa.  Hortoilusta kerron myöhemmin lisää.

Vedetöntä voikukka- ja mesiangervosalvaa. 
Kuvan takaosassa olevat öljypurkit ovat valmiita kukkauutoksia. Voikukkasalva on tarkoitettu ihottumien hoitoon. Uutin ensin vaaleaan seesamiöljyyn kuivattuja voikukan terälehtiä eli haudutin terälehdillä täytettyä yöjyastiaa vesihauteessa pari tuntia. Sitten siiviöinti lävikön ja harsokankaan läpi, lisukkeeksi vain mehiläisvahaa ja purkkiin.  Väri on kullankeltainen. Salva on kiinteää, mutta sulaa hieman ihon lämmöstä. Vedettömyyden vuoksi säilyy pitkään ilman säilöntäaineita.
Mesiangervosalva on tehty samalla lailla, rypsiöljyyn. Mesiangervot sisätävät luonnostaan salisyylihappoa ja siten lievittävät tulehdusta. Salvan olin ajatellut käytettäväksi kipeille lihaksille. Mesiangervosalva tuoksuu hyvälle, kuten kukatkin, hunajaiselta. 
Voikukkasalvakin varmaan tuoksuisi, jos olisin hoksannut käyttää miedon tuoksuista öljyä. Seesamiöljy tuoksuu aika voimakkaalle - vaikka käytin vaaleaa öljyä. Tumma seesamiöljyhän on jo mauste sinänsä itämaisissa ruoissa, mutten arvannut että myös vaalean tuoksu on melko voimakas. En siis pidä voikukkasalvaani kovin onnistuneena.
Käytän hyvin vähän vedettömiä salvoja, joten muutama purkki nököttää edelleen laatikossa, osan annoin jälleen kavereille.  Pitänee käyttää vaikka huulirasvana, niitäkin tosin on ennestään aikalailla...
Resepti on helppo:
100 g öljyuutosta
15 g mehiläisvahaa (kosmetiikkalaatu)
Sulatetaan mehiläisvaha vesihauteessa, lisätään öljyyn, purkitetaan ja annetaan jähmettyä - siinäpä se

Vartalovoidepalat ovat myös vedettömiä, nämä halkaisijaltaan n 3 cm. Näitä olen käyttänyt kuiville säärille ja käsivarsille. Vaikken muutoin vedettömistä salvoista juuri välitä, näitä on ollut kiva käyttää. Varmaan raikkaan tuoksun vuoksi.
Resepti:
50 g kaakaovoita
30 g karitevoita
20 g aprikoosinsiemenöljyä
10 g mehiläisvahaa
sitruunan ja appelsiinin eteerisiä öljyjä

Viilentävä voide hyttysenpuremiin. Itse olen hyvin allerginen itikoille. Pistoista seuraa valtavat pahkurat jotka ovat aiemmin vaivanneet kuukausia. Tämä salva on lievittänyt oireita. Antihistamiinikin varmasti auttaisi, mutta jotenkin olen mieltänyt sen avuksi vain allergiseen nuhaan ja silmien kutinaan. Niistä vaivoista en onneksi kärsi. No, ehkä ensi kesänä otan myös napit käyttöön itikkakauden ajaksi.
Pohjana salvalle on jälleen kookosrasva ja karitevoi ja lisänä pikkuisen hunajaa. 
Tätä salvaa olen syksyn mittaan käyttänyt myös huulirasvana. Positiivisena vaikutuksena olen huomannut, että huulet tulevat täyteläisemmiksi. Johtunee varmasti raikkaista eteerisistä öljyistä jotka ovat eukalyptuksen, sitruunan ja piparmintun eteeriset öljyt.



Toinen tapa käyttää kuivattuja kasveja kotikosmetiikassa on alkoholiin uuttaminen. Valmistusprosessi kestää pari viikkoa, joten kärsivällisyyttä tarvitaan. Alkoholi-uute on tujua tavaraa, eikä sitä käytetä kuin tipottain/penslaamalla.

Ratamouutos tekeytymässä. Pilkoin ja musersin pestyjä ratamonlehtiä Juuri-viinaan, se on vähän alle 40%:sta. Viinaan uutettaessa kannattaa käyttää mahdollisimman vahvaa viinaa. Mielellään 60% tai yli. Mutta tämä toimii kyllä ihan hyvin. Annetaan kasvimurskan muhia pari viikkoa ja siivilöidään kasvinosat pois. Uutos on tummanvihreää ja haisee pahalle (Juuri-viinan vuoksi). Käytetään näppylöille, paikallisesti, vanutupolla tai pumpulipuikolla töpötellen. Lievittää tehokkaasti näppylöiden aiheuttamaa kipua ja tulehdusta, ja kuivattaa niin kuin alkoholi aina.

Hammastahnan fluorin tarpeellisuudesta/myrkyllisyydestä on paljon kirjoitettu. Itse olen käyttänyt lähes koko ikäni fluori-hammastahnaa. Reikiä on ollut paljon ja paikattukin on niin, että omaan pahimmanaatuisen hammaslääkärifobian. Kouluiässä meillä kävi hammashoitaja kerran viikossa luokassa jakamassa jokaiselle fluoriliuosta, jota purskuttelimme rivissä tarkkaan kellon mukaan 2 min. Suu oli sen jälkeen aivan turta ja puuduksissa ja makuaisti kadoksissa pari tuntia. Joten tuntuu, ettei kai se voi olla hyväksi... en tiedä sitten. 

Itsetehtyä hammastahnaa olen käyttänyt reilun vuoden ajan, eikä reiät ole lisääntyneet, pienet reiänalut ovat ennallaan, kuten ovat olleet pari vuosikymmentä.  Hammastahnalle ei ole tarkkaa reseptiä, vaan sekoittelen aineksiet vähän fiiliksellä. Perustana on kookosrasva, lisäksi soodaa, suolaa, xylitolia ja piparmintun eteeristä öljyä. Kuvan astiassa on vastatehty hammastahna ja se on vielä pehmeää - sulatan kookosrasvan ennen muiden aineiden sekoittamista, tämä jähmettyy kovaksi hetken päästä. Hammasharjalle laitan pienellä lusikalla sopivan nokareen ja harjaan tavalliseen tapaan. Tahna sulaa suussa. Mutta koska kookosrasva kovettuu aina viileässä, en koskaan sylje tahnaa viemäriin vaan aina roskikseen. 
Tykkään täsä tahnasta, vaikka se suolaiselle maistuukin - muu perhe ei ole suostunut tätä käyttämään, vaan käyttävät tavallista Pepsodenttia tms.

Olen saippuahippi

Se on nimi, jonka teini-ikäiset lapseni antoivat minulle, kun innostuin kotikosmetiikasta noin vuosi sitten. Itse pidän saippuahippi-nimitystä arvossa ja kannan sitä ylpeydellä. 

Noin vuosi sitten tapahtui herääminen, joka johti myös tekoihin. Olin jo kauan pohdiskellut, ajatuksen tasolla, millaista kemikaalikuormaa ihmiset ja ympäristö kantavat jo pelkästään henkilökohtaisella kosmetiikan käytöllä. Onko mitään keinoja, millä tuota kuormaa voidaan keventää - muutakin kuin kosmetiikan käytön lopettaminen ja muuttuminen metsäläiseksi. Alkoi surffailu netissä ja kirjastossa, ja tottatosiaan - tapahtui ahaa-elämys; se on mahdollista! Siispä olen tehnyt itse voiteeni, saippuani, hammastahnani, deo-sticit yms. 

Juu, aluksi tapahtui muutama surkea epäonnistuminen, ja sain aikaisesi käyttökelvottomiakin tuotoksia. Lisää perehtymistä aiheeseen ja jo alkoi tulla käyttökelpoista tavaraa. Nyttemmin, itseäni, perheenjäseniäni ja ystäviäni koekaniineina käyttäen olen saanut aikaan muutaman oikein hyvän tuotteen, omilla resepteillä. Eikä se niin kauhean vaikeaa ole, tarvitaan hieman vaivannäköä, kärsivällisyyttä, tarkka gramma-vaaka, muutama raaka-aine ja aikaa. 

Tässä hassu, monen kommelluksen saippua. Aluksi tein avokadoöljy-spiruliinasaippuaa, jossa oli kirkkaansinisiä glyserinisaippuakiteitä (valmista glyseriini-saippuamassaa), se näytti ihan kauhelta. Niinpä poistin glyseriinikiteet, pyörittelin vielä pehmeistä saippuapaloista pikkupallukoita ja tein uuden valkoisen perussaippuamassan (kookosrasva, oliiviöljy, lipeä ja vesi) ja pudottelin pallukat maitotölkkimuottiin valuttamani massan päälle. Tuli oikein ihana saippua, jota käytän itse nyt suihkusaippuana. On hellävarainen, pesee ja vaahtoaa hyvin. Ja nyt käytössä kuluneena se on kaunistunut entisestään. Suihkussa käydessäni ihastelen saippuaa ja saan siitä suurta iloa. Samalla tekniikalla aion tehdä saippuoita lisää. Eli erehdyksestä voi seurata jotain parempaa kuin alkuperäisestä aikomuksesta.

Manteliöljysaippua, joka nyt nököttää vessan lavuaarin reunalla. Käytän päivittäin useita kertoja. Kuviot tehty kulta-micaa käyttäen - mica-värit ovat jauhemmaisia, helppokäyttöisiä väriaineita. Kaikki kimalteleva kosmetiikka sisältää mica-värejä.

SYKSYN SAIPPUAT KYPSYMÄSSÄ

Nämä olen tehnyt syyskuussa -16. Annetaan kypsyä 4-6 vko:a Sitten ne ovat valmiita käytettäväksi. Vasemmalla ylellinen makadamiapähkinäöljy-saippua, keskellä vielä ylellisempi jojobaöljy-saippua kasvoille (korvaa kasvoveden ja puhdistusmaidon) ja oikealla rassaajan saippua joka puhdistaa tehokkaasti. Kahvinporojen ansiosta se vie käsistä myös  pahat hajut.

Joululahjat on kohta tehty. Itse pidän tästä kaurasaippuasta oikein paljon. Nesteenä käytin kauramaitoa ja lisukkeena jauhettuja kaurahiutaleita, jotka tuovat hieman kuorivuutta. Mitää keinotekoista väriainetta en ole laittanut. Väri on tullut prosessin myötä ja olen siihen tyytyväinen. Lisäsin tuoksuksi perinteistä Baby Powder-tuoksua. Tuoksuu puhtaalle ja raikkaalle.