🐩    KERATIINISHAMPOO L.

KOIRANKARVASHAMPOO

Silkkisaippua on oikea glamourtuote. Se on hellävaraista ja kosteuttavaa ja silkin tuntee vaahdossa. Pieni 2 cm x 2 cm:n pala riittää mainiosti puolen kilon satsiin.  Hienot ominaisuudet ovat keratiinin ansiota. Vaikka kuitu sulaa lipeään, keratiini ei häviä mihinkään. Keratiini vaikuttaa suotuisasti hiuksiin, kynsiin, ihoon ja niveliin. Se vahvistaa hiuksia, vähentää niiden katkeilua mm. pestessä ja harjatessa sekä antaa niille kiiltoa. Keratiinia on runsaasti myös kynsissä ja se tekee niistä vahvemmat ja se suojaa hiuksia ja kynsiä ympäristön haitoilta.

Pohdin mielessäni jo saippuanvalmistajan alkutaipaleella, että jos kerta silkki parantaa saippuan ominaisuuksia, kuinkahan mahtaa toimia bishon frisemme pehmeät, hentoiset karvat. Materiaalia on yllinkyllin, joka trimmauksen yhteydessä sheivataan Vappu neitosestamme pieni pussillinen vitivalkoista, silkkistä karvaa. Minusta ajatus tuntui mielenkiintoiselta ja mielekkäältä.  Useimmille ihmisille taitaisi kuitenkin olla liikaa tieto siitä, että saippuassa on käytetty koirankarvaa. 

Pari viikkoa sitten huomasin mielenkiintoisen viestiketjun FB:n Saippua-sivustolla. Siellä keskusteltiin siitä, kuinka saksassa saippuanharrastajat ovat käyttäneet eri eläinten hienojakoisia karvoja palashampoota tehdessään. Rohkaistuin kokeilemaan.

Karva on ihanan pehmeää. Trimmausta ennen hauvelimme pestään huolellisesti, turkki kuivataan ja sitten trimmerillä suristellaan turkki lyhyeksi.

kuvasta puuttuu kookosrasva ja saippuaväri

Ohje:
75 g hamppuöljy
100 g risiiniöljy
175 g kookosrasva
150 g oliiviöljy
125 g nokkosenkeitinvesi
73 g lipeä
karvatukko
20 ml laventelin eteeristä öljyä
sininen saippuaväri

Palashampoossa on 3%:n ylirasvoitus

 Nokkosenkeitinvesi reagoi lipeän kanssa ja nesteen väri muuttui läpikuultavan oranssikisi. Kun lipeärakeet olivat täysin liuenneet, heitin astiaan käteensopivan karvatukon. Hämmentelin hieman ja annoin jäädä tekeytymään öljyjen mittaaamisen ja kookosrasvan sulattamisen ajaksi. Karva ei liennut aivan täysin nesteeseen, siivilöin lipeäliuoksen huolellisesti kun yhdistin sen rasvoihin.

 Risiini-, hamppu- ja oliiviöljy kerrostuivat hauskasti mitta-astiaa. Mittasin kaikki raaka-aineet grammavaa`alla. Taarasin vaa`an välillä.

 Sininen saippuaväri on erittäin riittoisaa. Laitoin sitä tosi vähän. Pieni hipaisu väriaineeseen ja käsi värjäytyi myös hanskan alta. Kummallista 😳 
Kuinka käynee kun pesee hiukset, varsinkin vaaleat, jos vaahtokin on kovin sinistä. Tuleeko vihreät hiukset? Vai taittaako se kellertävien hiusten värin hopeanvaaleaksi kuten mustikka hoitoaineeseen sekoitettuna.

 Väri  tosiaan oli niiiiin riittoisaa, että massa näytti aikalailla epäilyttävältä. Ajattelin lannistuneena että laitoin väriä aivan liikaa ja tulipa kerrassaan rumia, mutta parissa päivässä väri muuttui syvän liilaksi. Käyneekö niin, että saippuan kypsyessä väri vielä haalenee ja lopputulos on aito sininen. 
Laventelin eteeristä öljyä laitoin myös reilusti, saippua tuoksuu ihanalle.

Tässä shampoo parin päivän ikäisenä. Huljuttelin palaa hanan alla ja totesin, että voimakkaasta väristä huolimatta tässä vaiheessa vaahto ei juurikaan sinerrä. 

Osan massasta jätin värjäämättä ja tein swril-saippuoita pringles-tuubiin. Vaaleat juovat ovat ns. glyseriinijokia. Niistä ei ole muuta kuin ulkonäköhaittaa, jos sitäkään. En mahda mitään sille, että nään tässä shampoopalassa dinosauruksen sikiön.