TÄSTÄ SYYSTÄ OLEN "KOTIKEMISTI"

Omaan erittäin hankalan ongelmaihon. Välillä ilmaantuu kipeitä hormooninäppylöitä ja välillä iho hilseilee kuivuuttaan, tai oikeastaan nämä tapahtuvat samanaikaisesti; kyse on siis pintakuivasta,  näppyläisestä ihosta. Aaargh!!! Varsinaiset ongelmat taisivat alkaa ensimmäisen raskauden myötä. 

Olen hoitanut ihoani mitä moninaisimmilla tuotteilla ja lääkkeillä. Käytössä on ollut milloin apteekin kosmetiikkaa, milloin halpis-rasvat/meikit, milloin hienot kalliit merkkikosmetiikan tuotteet. Välillä olen syönyt pitkiä antibiootti-kuureja jne. Eipä juuri apua ole mistään ollut, tai no, antibiooteilla iho on parempi, mutta vointi muutoin huonompi. Iho-ongelmien syyt lienee hormoneissa, ruokavaliossa, stressissä, kuona-aineissa... tai vaikka kuun asennossa - ihoni reagoi kaikkeen.  Itse uskon, että myös gluteeni ja hyvien rasvojen riittämättömyys aiheuttavat ongelmia, sekä paljon puhuttu sokerin aiheuttama matala-asteinen tulehdusreaktio elimistössä. Ruokavaliotani olen pikkuhiljaa muuttanut siten, että vältän sokeria ja vehnää sekä maitoa. Olen lisännyt proteiinia ja hyviä rasvoja. Täytyy myöntää, että aika-ajoin otan hiilari-överit syömällä esim. sipsejä tai pastaa/riisiä oikein kunnolla. Karkit, pullat ja leivokset  olen lähestulkoon jättänyt (joskus, harvoin syön karkin asemasta muutaman taatelipallukan). Paino on tippunut hissukseen 8 kg,  vielä saisi tippua saman verran lisää. Lisäksi olo on luonnollisesti parempi :)

Kun aloin tehdä kotikosmetiikkaa, iho-ongelmat eivät suinkaan lakanneet siihen. Ei taikaiskua tai ihmeparanemista, mutta ehkä vaivat ovat vähän lievempiä ja ajoittain iho on oikein hyvänäkin. Kotikemistin homma vaan on niin kivaa, kaikki siihen liittyvä suunnittelusta toteutukseen ja tietenkin valmiiden tuotosten käyttöön tuntuu mukavalta. Lisäksi, ainakin kuvittelen että olen lähempänä luontoa, tämä on ekologisempaa ja taloudellisempaa. Muutama tuttu on antanut hyvää palautetta lahjoittamistani tekeleistä, joten ei tämä huono harrastus ole ollenkaan. Suosittelen kaikille.

HELPPO KUORIVA KASVONAAMIO

Tämän yksinkertaisempaa voi tuskin ollakaan. Tarvitaan vähän hunajaa ja kanelia, sotketaan tahnaksi ja levitetään kasvoille. Annetaan vaikuttaa 5-15 min ja huuhdellaan lämpimällä vedellä pois. Hunaja on antiseptinen ja kosteuttava. Kaneli muuttuu seoksessa rakeiseksi ja kuorii ihoa. 
Tuoksuu aivan ihanalle, eikä haittaa jos vaikka menee vähän suuhunkin.
Kanelin sijasta toimisi varmaan myös kahvinporot.

ITUSIA

Sillointällöin kasvattelen ituja, lähinnä sinimailasta ja mung-papuja. Sinimailanen vaan on semmoinen pirulainen, että vaikka kuinka yritän kasvattaa sitä kohtuulleisen määrän kerrallaan, niin aina sitä tuntuu tulevan lopulta puoli kuutiota. Hyväähän se on, mutta kiirettä pitää että ennättää syödä ennenkuin menee pahaksi. Tässäkin otin alunalkaen 2 rkl siemeniä kasvatettavaksi, mutta lopulta sitä oli varmaan 5 litraa. Tässä idut ovat uunipelleille leviteltynä väriä saamassa.  Auringonvalo antaa lehtivihreän pienille sirkkalehdille. Sitten idut purkkiin ja jääkaappiin. Huuhdellaan päivittäin, niin säilyvät kauemmin. Meillä syödäänkin lähipäivinä ituja salaatissa, wokissa ja ihan sellaisenaan.

Saa jälleen työkaverit ihmetellä, että mitä se nyt taas toi evääksi :)

TÄÄ ON HYVÄÄ

Tein ensimmäistä kertaa chian-siemenvanukasta, sillä olen kuullut että se antaa kylläisen olon pitkäksi aikaa. Joo, toki jotkut nyt ajattelevat, että :
  "pitäisi ennemmin syödä kotimaisia marjoja,  jotka ovat ravintoarvoiltaan todettu todelliseksi superfoodiksi. Kaukaa tuodut siemenet ja jauheet ovat  epäegologisia ja kalliita  jne.  jne. "
Lähiruoan kannattajana tunnenkin pienoisen pistoksen sydämessäni, mutta tällä periaatteella söisimme aika yksipuolisesti tässä maailmankolkassa, edelleen  lähinnä kaskinauriita ja puuroa. Ei olisi perunaa, ei riisiä, ei pippuria, ei suolaa (ainakaan täällä sisämaassa) ei hedelmiä - ainoastaan omppuja elo-syyskuussa... Marjoja ja sieniä toki olisi. Ne on kyllä kieltämättä parasta lähi-luomu-superruokaa ja niitä meillä syödäänkin paljon (lapset eivät syö sieniä kuin taitavasti ruokaan piillotettuna). Annan nyt tämän "maalimanhapatuksen" itselleni anteeksi ja aion käyttää chian siemeniä myös jatkossa. Ja ei tämä aivan poskettoman kallista ollut; 250 g pussi maksoi 3 €, joten kilohinnaksi tulee 12 €. Siemenet sisältävät runsaasti kalsiumia, magnesiumia, rautaa, antioksidantteja, ravintokuitua ja omega 3 - rasvoja. Lisäksi ne ovat runsas-proteiinisia. Suositus on, että siemeniä tulisi syödä korkeintaan 15 g/pv. 
Aikaisemmin olen käyttänyt siemeniä näkkärin valmistuksessa. Vaihtelun ja kokeilunhalun vuoksi tein pienen vanukas-satsin, reseptin googletin netistä:

4 rkl chiansiemeniä
3,5 dl kauramaitoa (tai soijamaitoa/kookoskermaa/maitoa/tuoremehua...)
1 tl hunajaa

Sekoitetaan ainekset. Siemenet turpoavat 15 minuutissa ja ne turpoavat ainakin 12 kertaiseksi. Vanukasta pitää sekoitella turpoamisen aikana pariin otteeseen, sillä muuten siemenet paakkuuntuvat. Tästä saa myös mainiota suklaavanukasta lisäämällä tummaa kaakaojauhetta/raaka-kaakaota. Kehon muokkaajat voivat tehdä tästä vielä superimpaa lisäämällä proteiinijauhetta.
Todella helppoa. Jotkut eivät pidä sammakonkutumaisesta koostumuksesta, mutta minun mielestäni se on ihana. Aion syödä tätä aamupalaksi marjojen kanssa.

Piti tietenkin mitata, miten paljon 15 g chian-siemeniä on. Se on n. 2 rkl, eli lähes 2 dl valmista vanukasta.

SIEMENIÄ SALAATTIIN

Pidän myös kovasti auringonkukan ja kurpitsan paahdetuista ja suolatuista siemenistä. Lisään niitä salaatteihin, ruokiin ja jopa leivän päälle. Näistä saa runsaasti proteiinia ja hyviä rasvoja. Paahtaminen antaa siemenille herkullisen maun.

HA HA HA - HALLOWEEN SAIPPUA

Tein viimekesänä kanervankukkasaippuoita. Värjäsin massan öljyyn uuttamallani värimataran juurella ja lisäsin puolen kilon erään pari kourallista kuivattuja viimevuotisia kanervankukkia. Muottiin laitettaessa massa näytti erehdyttävästi jauhelihakastikkeelta, ja arvelin että mitähän tästä oikein tulee. Massan kovettuessa väri vaaleni ja lopulta saippuat olivat lähes ihon värisiä. Kun poistin palat muoteista, puolipallot muistuttivat kiusallisesti ihan tisuja ...  Painelin saippuoitten pintaan leimasimella tekstit ja tilanne korjaantui hieman.  Ajattelin että tästähän tuli mainio suihku/käsienpesusaipua. Kyllä, saippua on sopivan kova, vaahtoaa hyvin ja pesee tehokkaasti.

Mutta, mutta... Saippuassa kanervankukat menenettivät täysin värinsä, kuten yleensä kaikki kasvinosat. Valmismassa-saippuoissa värit pysyvät, mutta itse tehdyssä eivät, lipeän vaikutuksesta. Ja kun kukat alkoivat tulla esille saippuan kuluessa, ne muistuttivat ihan pieniä ötököitä, kuoriaisia ja hämähäkkejä. Mulla ei hermo moista kestänyt, vaan heitin saippuat mäkeen...

TALVI ON JO OVELLA

Sääennusteessa luvattiin lunta ja räntää tulevalle viikolle. Ollaan siinä vaiheessa vuotta, että lumen tulon voi jo haistaa. Hämäryys ja rauha on ihanaa - seurata luonnon levolle käymistä ja poltella kynttilöitä. Mieli käy sentimentaaliseksi. Tekisi mieli halata maan kamaraa ja sanoa: "Lepää rauhassa ja kerää voimia kevääseen saakka." Luonnon ihanuus, vuoden kierto ja uuden elämän viriäminen keväällä on aina yhtä ihmeellistä. Kun ryhdyin keräämään villivihanneksia muutama vuosi sitten, luonnon arvostus on noussut entisestään. Luonto on äärettömän rikas myös täällä pohjolassa ja tarjoaa meille kaiken tarvitsemamme, jos vain osaamma ottaa sen vastaan. Vaivannäköä ja muutaman hikipisaran se kyllä vaatii. Luonnossa liikkuminen ja sen antimien kerääminen on henkinen elämys. Me urbaanit city-ihmiset olemme vieraantuneet siitä kovin kauas. 

Toisaalta, talven tulon ihanuus on kaukana silloin kun sotken pyörällä räntäsateessa puoli seitsemältä jyrkkää ylämäkeä työmaalle... Pientä lohtua tuo se, että joulu on vääjäämättä tulossa.

Jouluhulluna ihmisenä alan varovasti jo virittäytyä tunnelmaan led-valosarjoja asennellen. Tyttäreni kanssa teimme eilen soodataikinasta joulukoristeita.

Soodataikinan ohje:

1 dl maissijauhoja

2 dl ruokasoodaa

1,25 dl vettä
Sekoitetaan aineet keskenään kattilassa, tässä vaiheessa taikina on kovaa. Lämmitetään liedellä miedolla lämmöllä kokoajan hämmennellen, taikina muuttuu nestemmäiseksi. Kun maissitärkkelys alkaa kypsyä, taikina muuttuu jälleen kiinteäksi. Otetaan kattila pois liedetä ja peitetään taikina kostealla liinalla. Kun massa on jäähtynyt voidaan ryhtyä leipomaan. Soodataikina on haurasta ja kuivuu nopeasti.  Työskentelyn aikana huomasimme, että taikinaa kannattaa ottaa kerrallaan vain yhtä koristetta varten pieni möykky. Kaulitaan n 0.5 cm paksuksi levyksi ja tehdään muottien avulla halutunlaisia koristeitaja muotin ympäriltä taikinan rippeet välittömästi takaisin kostean liinan alle.  Taikinan pintaan voi painaa kuvioita esim pitsliinalla tai kuvioidulla lasipinnalla, ja sitten pieni reikä ripustuslenkkiä varten. Aikamoinen sotku saatiin aikaiseksi, ja lähes kaikki näyttämisen kelpoiset koristeet on lautasella nähtävillä, eli ei kovin montaa valmista koristetta. Parasta tietenkin oli yhteinen hetki tyttöseni kanssa <3

Mun namut. Näitä olen tehnyt pitkin vuotta silloin tällöin, mutta jouluun nää sopii erittäin hyvin. Sisältää kuivattuja taateleita, kuivahedelmiä, kurpitsan- ja auringonkukan siemeniä, manteleita ja tällä kertaa myös maca-jauhetta. Kaikki sekaisin kutterilla. Pyöritellään palloiksi ja lopuksi pyöritellään kookoshiutaleissa.
Säilyy hyvänä ainakin viikon, todennäköisesti kauemminkin, mutta ei ole kokemuksia pidemmästä säilytyksestä :)

Perheen kuopus, neljä vuotias bichon frise tyttönen, Vappu nimeltään. Nimensä se on saanut syntymäpäivänsä mukaan , synttärit on vappuaattona, lisäksi se on sievä blondi, kuten Vappu Pimiä.  Tämä neito osoittaa rakkautta uskollisesti, vaikka koko muu maailma potkisi päähän. Kuten näkyy, se on seurakoira; kiipeää aina syliin kun se vaan on mahdollista, touhottaa ja räksyttää vieraille, ja "söpistelee" saadakseen herkkupaloja.
Rotu on valittu siksi, että se soveltuu yleensä allergiakotiin, siitä ei irtoa karvankarvaa ja se on seurallinen ja kiltti. Valkoinen turkki vaatii pesua ja trimmausta säännöllisesti.

Lähes 90-vuotiaassa talovanhuksessamme on 3 pönttista ja 2 leivinuunia. Juuri tämä on ihanaa syksyssä, tulen loimotus ja lempeä lämpö.

             

UUDEN SUUNNITTELUA...

21.10.-16

Mietintämyssy päässä:

Alan henkisesti valmistautua itselleni ihan uudenlaisen kotikosmetiikan tekoon. Olen astumassa tuntemattomalle maaperälle. Kyse on värikosmetiikasta; värivoiteet, puuterit, huulipunat, hightlightit, contourit, kajalit, ripsivärit yms. Näiden valmistuksesta ei edes netistä löydy kovin paljoa materiaalia, tai sitten en ole osannut etsiä oikeilla hakusanoilla.

Materiaalit eivät ole ihan halpoja, ja jos homma menee mönkään, niinkuin monesti alkuun opetellessa menee jollei ole moukan tuuria, on sama kuin heittelisin euroja hukkaan. Pitää malttaa tehdä pieniä eriä ja olla maltillinen, kumpikaan ei ole minulle luonteenomaista... Kun olen edelleen se himphamppu ja huithapeli ( ja lisäksi vielä hompsantuusa) niin, ja suurperheen äiti.

Hankkimiani materiaaleja:

Sinkki-, ja titaanioksidi

Musta rautaoksidi

Keltainen rautaoksidi

Punainen rautaoksidi

Ultramariini (sininen)

Vihreä kromioksidi

Mica-värit; kulta, kultakerma, hopea, yönmusta, hohtava pohjamica ja matta pohjamica

Kaoliinisavi, bentoniittisavi

Arrow-juuri-jauho

 

Värivoiteen pohjana olen ajatellut käyttää itse tekemääni emulsiovoidetta.  Peittävyyttä antaa sinkki- tai titaanioksidi. Keltaisen, punaisen ja vihreän (ja tarvittaessa ihan pikkuriikkisen mustaa/sinistä) seoksesta haen ihon sävyä. Oletan, että huulipunan pohjana toimii hyvin huulirasva, jossa on kohtalaisen paljon mehiläisvahaa, se tekee punasta todennäköisesti kovan ja kestävän.
Tämä on vasta arvailua ja päättelyä, kohta suoritan "empiiristä tutkimusta" l. nään köytännössä kuinka käy. Hehhheh, tunnen itseni tutkijaksi (ja ehkä myös hutkijaksi)...

Tarvitsisin vielä yhden työvälineen, hyvän pienen keraamisen huhmareen tai pienen kahvimyllyn oksidien hienontamista varten, muuten värivoide tekee raitoja iholle. Huhmaretta ei tahdo löytyä mistään kaupunkimme kivijalkakaupasta, ei edes apteekista. Nettikaupoista löytyisi joitakin aika passeleita, mutta hinta hipoo viittäkymppiä, kääk. Ehkä ei vielä tässä vaiheessa välttämätön hankinta. Olen päättänyt että morttelin virkaa saa toimittaa lusikka ja lautanen.



22.10.-16
... JA SITTEN TOSITOIMIIN

Tässä ensimmäinen mineraali-meikkivoiteeni. Räpellykseksihän se sitten meni, mutta lopputulos on kai ok, aika näyttää.

Laitoin pienelle lautaselle kasan matta pohja-micaa, keltaista rautaoksidia ja ihan vähän punaista rautaoksidia ja vihreää kromioksidia. Sekoitin ja musertelin jauhoseosta lusikalla lautasen pintaa vasten.

Sitten lisäsin jauheen tekemääni emulsiovoiteeseen.
Kuten arvata saattaa, tuli keltaista. Ja kun kokeilin voidetta iholle löytyi runsaasti punaisesta rautaoksidista jääneitä hippusia. Väri ei ollut sinne päinkään ja naama raidallinen kuin seepralla, sillä erotuksella että raidat olivat punaisia ja vihreitä. 
Kyllä se pieni kahvimylly tosiaan olisi tarpeellinen. 

Ei kun homma uusiksi, voide lautaselle, hiertämistä ja sotkemista. Tässä vaiheessa 15 vuotias tyttäreni riensi apuun ja yhdessä sekoittelimme ja pohdimme, mitä lisätään ja kuinka toimitaan. Runsaasti sekaan sinkkioksidia ja vihreää kromioksidia neutraloimaan punaisuutta ja jälleen sekoittamista ja hiertämistä. Paras työväline oli pieni muovinen spaatteli, jolla kromi- ja rautaoksidipaakut sai hienonnettua.

Vielä sekaan reilusti emulsiovoidetta, koska voide oli paksua, kuivaa ja liiankin peittävää.
Nyt purkki nököttää meikkauspeilin edustalla käyttöä varten.

Tässä kokeilen voidetta käsivarteen. Valaistus on huono, sillä päivä hämärtyi jo ja yritän kohdistaa epäsuorasti sähkövaloa iholle. 

Nyt on tämä kokeiltu, ehkä en ihan heti kokeile uudestaan. 
Ennen seuraavaa kokoeilua pitää hankkia se pieni kahvimylly tms. tai sitten tyydyn ostamaan meikkivoiteeni kaupasta ja käytän oksidit saippuan värjäämiseen, johon ne soveltuvat oikein hyvin.

Saippuan tekeminen vaihe vaiheelta

Saippuan tekeminen ei ole  vaikeaa. Tosin tuotos voi mennä helposti pilalle mitä moninaisimmista syistä. Esim. jotkut väri- tai tuoksuaineet voivat kiihdyttää saippuoitumisprosessia ja massa jäsähtää, l. kovettuu liian aikaisin, eikä silloin saa aikaan kovin kaunista lopputulosta. Alla olevassa kuvasarjassa olen tehnyt palashampoota, jonka ylirasvoitus on 3%. Tämä on täysin naturelli versio, ainoa erikoisuus on, että nesteenä veden sijasta olen käyttänyt kamomillateetä.

 1. Kaikki ainekset mitataan tarkasti. Lipeän käsittelyssä täytyy olla varovainen. Suojalasit  ja -hansikkaat ovat tarpeen. Tein puolen kilon erän (=500 g rasvoja/öljyjä) saippuamassaa. Siitä saa 6-8 kpl "normi" palashampoita.
Lipeän määrä on tässä reseptissä 74 g. Taaraan l. nollaan vaa'an sen jälkeen kun olen laittanut mitta-astian vaa'an päälle, sitten mittaan lipeärakeet grammalleen.
Lipeän olen ostanut Laitilan vahavalimolta. Rakeet ovat täyttä lipeää, vaikka etiketissä lukee 98,5%, loput prosentit tulevat kosteudesta, jota lipeä sitoo ilmasta.
Jotkut käyttävät viemärirakeita, ne ovat ilmeisesti täysin samaa ainetta, natriumhydroksidia. Itse en ole uskalautunut käyttämään sitä, koska en ole varma (eli en ole ottanut selvää), sisältääkö viemärirakeet jotain muita aineosia.

 2. Mittaan nesteen, tässä kylmää kamomillateetä. Nesteen määrä on 2-3 x lipeän määrä. Aikaismmin olen käyttänyt nesteenä mm. nokkosenkeitinvettä, kauramaitoa, kahvia ja tietenkin vettä. 
Jos tahtoo tehdä maitosaippuaa, kannataa sen valmistukseen perehtyä, sillä siinä on omat niksinsä.

 3. Lisään lipeärakeet nesteeseen. Ei koskaan toisinpäin, siis nestettä lipeärakeiden päälle, sillä silloin  seos voi poksahdella, räiskyä ja kuohua. Kukaan ei halua olla lähelläkään räiskyvää lipeäliuosta. Lisäksi nesteen täytyy olla kylmää. Kerran laitoin lipeää kuumaan nesteeseen ja seurauksena oli, että lipeäliuos kuohui yli astian reunan. Onneksi olin ulkona, ja käsissä suojakäsineet. Lipeänesteen kanssa kosketuksissa ollut pöydän pinta meni pilalle :(

Lipeä liukenee nesteeseen, liuos kuumenee voimakkaasti ja nesteestä nousee myrkyllistä höyryä. Sitä ei kannata hengittää! Tämän takia teen lipeäliuoksen aina ulkona. 
Koska nyt nesteenä on kamomillateetä, neste muuttui tässä vaiheessa kauniin keltaiseksi. Veteen sekoitettuna väri ei muutu, on vain hetken aikaa sameampi, kunnes taas kirkastuu. Ei tämä kaunis keltainenkaan pysynyt, vaan neste kirkastui ja valmis massa oli hyvin vaaleaa.

4. Mittaan rasvat ja öljyt. 
200 g kookosrasvaa
200 g oliiviöljyä
100 g risiiniöljyä 

Kookosrasva sulatetaan.
Sula kookosrasva ja öljyt yhdistetään.
Annetaan jäähtyä huoneenlämpöiseksi.

5. Lipeäliuos lisätään rasvoihin siivilän läpi, jottei seokseen pääse sulamatonta lipeää. Siivilä on vain varotoimi.

6. Lipeäloiuos ja rasvat/öljyt sekoitetaan sauvavatkaimella. Massaan ei ole tarkoitus vatkata ilmaa, joten sekoitellaan pohjaa myöten, välillä voi hämmennellä ihan rauhallisesti varmistaen koostumusta. Sekoitetaan niin kauan että liuoksesta tulee kiisselimistä. Ei kannata sekoittaa liikaa, silloin massa alkaa jo jähmettyä eikä sitä tahdo saada enää muottiin. Kiisselin pintaan tulee jäädä hento kuvio "trace", kun sauvavatkaimen nostaa ylös.

7. Saippuamassa muottiin. Kiisselimäisen massan päälle voi muotoilla halutessaan pintakuvioit.










8. Sitten on vuorossa jälkien siivous ja tiskaus.

9. Kun massa on kovettunut, poistetaan saippua muotista. Tämä on ollut muotissa vajaan vuorokauden. Jos muotti on koukeroinen, pidän sitä pakastimessa pari tuntia ennen kun päästelen saippuat muotista pois. Saippuapalat eivät silloin lohkeile tai painu kasaan muotista irrottelun vuoksi.  Tätä halkoa en pitänyt pakastimessa ja saippua lähti muotista ihan sovinnolla.

10. Paloitellaan sopivan kokoiseksi.
Tässä laitan saippualeimasimella kuvioita saippuan pintaan.

Nämä ovat valmiita käytettäväksi 4 - 6 vko:n kuluttua.

DEOSTICK

Itsetehty dödö käy freetoxaajan pirtaan erityisen hyvin. Tämä pitää tehokkaasti hien hajun loitolla. Hikoilua se ei estä, sillä se ei sisällä alumiinia joka tukkii ihohuokoset ja hikirauhaset.

Meillä tekemiäni deostickejä käyttää koko perhe, joka päivä.

Tytöt ovat saaneet itse valita mieleisensä tuoksut tuoksukokoelmasta, joka sisältää kymmenkunta eteeristä öljyä ja parikymmentä erilaista kosmetiikkalaatuista tuoksuöljyä. Miehelleni ja armeijaa käyvälle pojalleni olen valinnut raikkaita ja miehisiä tuoksuja. 

Deostickin tekeminen ei ole tenisesti ollenkaan vaikeaa. Sulatellaan taas vain kaikki vesihauteessa ja laitetaan keitos hylsyyn. Tätä ei saa pilattua kuin huonosti valituilla tuoksuilla. 

 Deostickin resepti:

17 g kaakaovoita (tuoksutonta)
17 g kookosrasvaa
17 g karitevoita
17 g mehiläisvahaa
20 g arrow-juurijauhoa
10 g ruokasoodaa
2 kpl maitohappobakteeri-kapselia
muutama tippa E-vitamiiniöljyä
eteerisiä öljyjä/tuoksuöljyjä maun mukaan

Mehiläisvaha ja rasvat sulatetaan vesihauteessa, lisätään jauheet ja sekoitetaan hyvin, seoksesta tulee tasaista ja tässä vaiheessa juoksevaa. Massan jäähtyessä 30 asteiseksi lisätään E-vitamiini, eteeriset öljyt/tuoksuöljyt. Sula massa kannattaa laittaa kiireenvilkkaan hylsyyn, sillä jäähtyessään se jähmettyy nopeasti. 
Arrow-juurijauhetta pitäisi löytyä hyvin varustelluista ruokakaupoista. Sitä käytetään keskieuroopassa kastikkeiden suurustukseen aivan kuten meillä maissi- tai perunatärkkelystä. Jotkut käyttävätkin dödöissään arrowin sijasta peruna tai maissijauhoa. Itse en ole vielä kokeillut, koska olen kuulut väittettävän että ne tahraavat vaatteet.  

Valmistan kerrallaan reseptin mukaisesti ainakin kaksinkertaisen määrän ja saan silloin n 3-4 kpl isoja deostickeja. Hylsyjä voi tilata purnukoita ja kotikosmetiikka raaka-aineita myyvistä nettikaupoista tai käyttää vanhaa tyhjää hylsyä. Niitä voi siis käyttää uudelleen niin kauan kun purkki toimii. Toki massan voi laittaa vaikka kannellisen lasipurkkiin, mutta nuo hylsyt ovat mielestäni niin käteviä, että käytän mieluummin niitä.  Deostickin koostumus on kiinteä ja hyvin iholle levittyvä. Tämä on  toimivuudessaan täysin verrattavissa kaupallisiin versioihin, tietenkin ilman mitään myrkkyjä, barabeeneja, silikoneja, tehotuotettua palmuöljyä tai eläinperäisiä aineita.

Meidän taloudessa dödö on hittituote ja mamma kokee jälleen suurta tyydytystä, kun teinit käyttää tätä mukisematta ja vielä tiedottavat aina, kun dödö alkaa olla lopussa "äiti, kohta loppuu dödö, tee lisää". Jei!

KAAKAOVOISAIPPUAA HÖYSTETTYNÄ GLYSERIINISAIPPUALLA

Kaapin perukoilla on kuukausia lojunut pari valmis-saippuamassa mötikkää, jotka halusin käyttää pois tilaa viemästä. Siitä se ajatus sitten lähti.

Näistä tuli aika vinkeitä. Ensin sulatin, värjäsin ja hajusin valmista glyseriinisaippuamassaa ja laitoin silikonimuottien pohjalle. Tuoksuöljyä hurahti reilummanpuoleisesti ja koko koti tuoksui kukkasille. Käytin juurin niitä tuoksuja, jotka muutoin takuuvarmasti jäsähdyttäisivät itse tehdyn saippuamassan. 
Sitten tein oman saippuamassani jota valkaisin titaanioksidilla, tähän satsiin en lisännyt enää tuoksua. Massassa oli mukana kaakaovoita, joka tekee saippuasta kovan ja käytössä pitkään kestävän (jos kaakaovoita on liikaa, saippuasta tulee liiankin kova ja helposti lohkeileva). Lorottelin massan kovettuneiden glyseriinisaippuoiden päälle ja annoin jähmettyä. Lisäksi tein naturelleja pieniä sydän-matkasaippuoita.

Glyseriinisaippua on siitä hieno tuote, että sen käyttö on äärimmäisen helppoa ja se näyttää hyvältä, läpikuultavalta, värit ja tuoksut korostuvat. Sen kanssa askartelu on hauskaa myös lasten kanssa. Sula massa on aika kuumaa ja varovainen pitää olla. Glyseriinisaippua ei myöskään kuivata ihoa. 





Ketuissa ja hiutaleissa on valmismassaa kumpikin kerros, valkoinen on vuohenmaitosaippuaa. Nämä tuntuvat  teollisilta. Söpöjä ovat ja virheettömiä, mutta ei voi oikein itse tehdyksi sanoa, kun ainoa itse tehty on massan sulatus ja     muottiin valutus.
Sellaisen silmiin, joka tykkää luonnonmukaisesta nämä näyttävät muovisilta. Itsekin tykkään enemmän niistä "oikeen näkösistä" saippuoista. Makunsa kullakin.

VOI RÄHMÄ, AINA EI MEE NIIKU STRÖMSÖSSÄ...

Muutama viikko sitten tekemäni "ihana" hamppu-käsivoide juoksettui. Öljyt ja vesi erottuivat ja ei näytä kovin hyvältä ei :( Tämän valmistuksessa kävi niin, että unohdin aluksi laittaa öljyfaasiin BTMS-emulsiorakeet. Sulatin ne vähän myöhässä ja lisäsin keskeneräiseen voiteeseen. Aluksi voide näytti aivan erinomaiselta, mutta nyt... joopajoo.
Mitä tästä opimme?  Ei oikaista tai sävelletä missään kohti vaan kaikki tehdään käsikirjoituksen mukaisesti.
Pahinta on, että annoin jo voidetta parille ystävälleni. Voi taateli!!!!!