KESÄN TEKELEITÄ


Viime kesänä tein useita kotikosmetiikka-kokeiluja. Tavoitteenani nimenomaan vähentää synteettisiä aineita ja mm. kyseenalaisen palmurasvan käyttöä, sitä kun käytetään kosmetiikkateollisuudessa lähes kaikkialla. Toki palmuöljyä viljellään myös eettisten periaatteiden, kestävän kehityksen mukaan, mutta hinta on aivan toinen kuin peruspalmuöljyn, sen jota työnnetään kaikkiin eineksiin ja kosmetiikkaan, ja jonka viljelysmaiden tieltä raivataan sademetsät pois. 

Tässä muutama viime kesän tuotos esiteltynä.





Taempana ananas-kookossaippuat. Niissä tavanomainen 5 % ylirasvoitus. Ne onkin jo käytetty pois, kun jaoin niitä ympäriinsä ystäville ja tuoksuivat niiiin herkullisille.

Ananas-kookossaippuan resepti:
150 g kookosrasvaa
350 g oliiviöljyä (halvin saatavilla oleva käy mainiosti)
71g lipeää
150 g vettä
10 ml anans- ja kookos-tuoksuöljyä
1 tl titaanioksidia, valkoinen väri
muutama tippa kelt. nestemm. saippuaväriä n 1/3 massasta



Kukat ja nopat ovat kehäkukka-kasvosaippuaa.  Niissä 8%:n ylirasvoitus. Näitäkin olen jakanut ystäville ja sukulaisille. Tuollainen kukka on mulla käytössä joka ilta, kun pesen meikit pois. Ja se kestää ja kestää... Olen käyttänyt samaa palaa jo 3 kk, ja vielä on yli puolet jäljellä. Toimii todella hyvin, mutta kun tein uuden erän kasvosaippuaa, olen kärsimätön ja haluaisin jo päästä uuden saippuapalan kimppuun. Koska mielstäni mitään ei saa heittää hukkaan turhanpäiten, niin käytän tätä mainiota saippuaa varmasti vielä toiset 3 kk.  Huoh.  Ripsarit pesen vielä itsetehdyllä geelimäisellä silmämeikinpoisto-aineella. Siitä voin kirjoitella joskus möhemmin.







Salvojen tekeminen on erityisen helppoa, näihin luen myös vedettömät huulirasvat, joita olen tehnyt useita erilaisia. Olen kerännyt ja kuivannut kasveja muutaman vuoden ajan teeaineksiksi ja viherjauheeksi, paljon myös erilaisten kukkien terälehtiä. Tämä kasvien keräily eli "hortoilu" on toinen rakas harrastukseni ja nyt päätin yhdistää kaksi rakastani salvojen teossa.  Hortoilusta kerron myöhemmin lisää.

Vedetöntä voikukka- ja mesiangervosalvaa. 
Kuvan takaosassa olevat öljypurkit ovat valmiita kukkauutoksia. Voikukkasalva on tarkoitettu ihottumien hoitoon. Uutin ensin vaaleaan seesamiöljyyn kuivattuja voikukan terälehtiä eli haudutin terälehdillä täytettyä yöjyastiaa vesihauteessa pari tuntia. Sitten siiviöinti lävikön ja harsokankaan läpi, lisukkeeksi vain mehiläisvahaa ja purkkiin.  Väri on kullankeltainen. Salva on kiinteää, mutta sulaa hieman ihon lämmöstä. Vedettömyyden vuoksi säilyy pitkään ilman säilöntäaineita.
Mesiangervosalva on tehty samalla lailla, rypsiöljyyn. Mesiangervot sisätävät luonnostaan salisyylihappoa ja siten lievittävät tulehdusta. Salvan olin ajatellut käytettäväksi kipeille lihaksille. Mesiangervosalva tuoksuu hyvälle, kuten kukatkin, hunajaiselta. 
Voikukkasalvakin varmaan tuoksuisi, jos olisin hoksannut käyttää miedon tuoksuista öljyä. Seesamiöljy tuoksuu aika voimakkaalle - vaikka käytin vaaleaa öljyä. Tumma seesamiöljyhän on jo mauste sinänsä itämaisissa ruoissa, mutten arvannut että myös vaalean tuoksu on melko voimakas. En siis pidä voikukkasalvaani kovin onnistuneena.
Käytän hyvin vähän vedettömiä salvoja, joten muutama purkki nököttää edelleen laatikossa, osan annoin jälleen kavereille.  Pitänee käyttää vaikka huulirasvana, niitäkin tosin on ennestään aikalailla...
Resepti on helppo:
100 g öljyuutosta
15 g mehiläisvahaa (kosmetiikkalaatu)
Sulatetaan mehiläisvaha vesihauteessa, lisätään öljyyn, purkitetaan ja annetaan jähmettyä - siinäpä se

Vartalovoidepalat ovat myös vedettömiä, nämä halkaisijaltaan n 3 cm. Näitä olen käyttänyt kuiville säärille ja käsivarsille. Vaikken muutoin vedettömistä salvoista juuri välitä, näitä on ollut kiva käyttää. Varmaan raikkaan tuoksun vuoksi.
Resepti:
50 g kaakaovoita
30 g karitevoita
20 g aprikoosinsiemenöljyä
10 g mehiläisvahaa
sitruunan ja appelsiinin eteerisiä öljyjä

Viilentävä voide hyttysenpuremiin. Itse olen hyvin allerginen itikoille. Pistoista seuraa valtavat pahkurat jotka ovat aiemmin vaivanneet kuukausia. Tämä salva on lievittänyt oireita. Antihistamiinikin varmasti auttaisi, mutta jotenkin olen mieltänyt sen avuksi vain allergiseen nuhaan ja silmien kutinaan. Niistä vaivoista en onneksi kärsi. No, ehkä ensi kesänä otan myös napit käyttöön itikkakauden ajaksi.
Pohjana salvalle on jälleen kookosrasva ja karitevoi ja lisänä pikkuisen hunajaa. 
Tätä salvaa olen syksyn mittaan käyttänyt myös huulirasvana. Positiivisena vaikutuksena olen huomannut, että huulet tulevat täyteläisemmiksi. Johtunee varmasti raikkaista eteerisistä öljyistä jotka ovat eukalyptuksen, sitruunan ja piparmintun eteeriset öljyt.



Toinen tapa käyttää kuivattuja kasveja kotikosmetiikassa on alkoholiin uuttaminen. Valmistusprosessi kestää pari viikkoa, joten kärsivällisyyttä tarvitaan. Alkoholi-uute on tujua tavaraa, eikä sitä käytetä kuin tipottain/penslaamalla.

Ratamouutos tekeytymässä. Pilkoin ja musersin pestyjä ratamonlehtiä Juuri-viinaan, se on vähän alle 40%:sta. Viinaan uutettaessa kannattaa käyttää mahdollisimman vahvaa viinaa. Mielellään 60% tai yli. Mutta tämä toimii kyllä ihan hyvin. Annetaan kasvimurskan muhia pari viikkoa ja siivilöidään kasvinosat pois. Uutos on tummanvihreää ja haisee pahalle (Juuri-viinan vuoksi). Käytetään näppylöille, paikallisesti, vanutupolla tai pumpulipuikolla töpötellen. Lievittää tehokkaasti näppylöiden aiheuttamaa kipua ja tulehdusta, ja kuivattaa niin kuin alkoholi aina.

Hammastahnan fluorin tarpeellisuudesta/myrkyllisyydestä on paljon kirjoitettu. Itse olen käyttänyt lähes koko ikäni fluori-hammastahnaa. Reikiä on ollut paljon ja paikattukin on niin, että omaan pahimmanaatuisen hammaslääkärifobian. Kouluiässä meillä kävi hammashoitaja kerran viikossa luokassa jakamassa jokaiselle fluoriliuosta, jota purskuttelimme rivissä tarkkaan kellon mukaan 2 min. Suu oli sen jälkeen aivan turta ja puuduksissa ja makuaisti kadoksissa pari tuntia. Joten tuntuu, ettei kai se voi olla hyväksi... en tiedä sitten. 

Itsetehtyä hammastahnaa olen käyttänyt reilun vuoden ajan, eikä reiät ole lisääntyneet, pienet reiänalut ovat ennallaan, kuten ovat olleet pari vuosikymmentä.  Hammastahnalle ei ole tarkkaa reseptiä, vaan sekoittelen aineksiet vähän fiiliksellä. Perustana on kookosrasva, lisäksi soodaa, suolaa, xylitolia ja piparmintun eteeristä öljyä. Kuvan astiassa on vastatehty hammastahna ja se on vielä pehmeää - sulatan kookosrasvan ennen muiden aineiden sekoittamista, tämä jähmettyy kovaksi hetken päästä. Hammasharjalle laitan pienellä lusikalla sopivan nokareen ja harjaan tavalliseen tapaan. Tahna sulaa suussa. Mutta koska kookosrasva kovettuu aina viileässä, en koskaan sylje tahnaa viemäriin vaan aina roskikseen. 
Tykkään täsä tahnasta, vaikka se suolaiselle maistuukin - muu perhe ei ole suostunut tätä käyttämään, vaan käyttävät tavallista Pepsodenttia tms.