TALVI ON JO OVELLA

Sääennusteessa luvattiin lunta ja räntää tulevalle viikolle. Ollaan siinä vaiheessa vuotta, että lumen tulon voi jo haistaa. Hämäryys ja rauha on ihanaa - seurata luonnon levolle käymistä ja poltella kynttilöitä. Mieli käy sentimentaaliseksi. Tekisi mieli halata maan kamaraa ja sanoa: "Lepää rauhassa ja kerää voimia kevääseen saakka." Luonnon ihanuus, vuoden kierto ja uuden elämän viriäminen keväällä on aina yhtä ihmeellistä. Kun ryhdyin keräämään villivihanneksia muutama vuosi sitten, luonnon arvostus on noussut entisestään. Luonto on äärettömän rikas myös täällä pohjolassa ja tarjoaa meille kaiken tarvitsemamme, jos vain osaamma ottaa sen vastaan. Vaivannäköä ja muutaman hikipisaran se kyllä vaatii. Luonnossa liikkuminen ja sen antimien kerääminen on henkinen elämys. Me urbaanit city-ihmiset olemme vieraantuneet siitä kovin kauas. 

Toisaalta, talven tulon ihanuus on kaukana silloin kun sotken pyörällä räntäsateessa puoli seitsemältä jyrkkää ylämäkeä työmaalle... Pientä lohtua tuo se, että joulu on vääjäämättä tulossa.

Jouluhulluna ihmisenä alan varovasti jo virittäytyä tunnelmaan led-valosarjoja asennellen. Tyttäreni kanssa teimme eilen soodataikinasta joulukoristeita.

Soodataikinan ohje:

1 dl maissijauhoja

2 dl ruokasoodaa

1,25 dl vettä
Sekoitetaan aineet keskenään kattilassa, tässä vaiheessa taikina on kovaa. Lämmitetään liedellä miedolla lämmöllä kokoajan hämmennellen, taikina muuttuu nestemmäiseksi. Kun maissitärkkelys alkaa kypsyä, taikina muuttuu jälleen kiinteäksi. Otetaan kattila pois liedetä ja peitetään taikina kostealla liinalla. Kun massa on jäähtynyt voidaan ryhtyä leipomaan. Soodataikina on haurasta ja kuivuu nopeasti.  Työskentelyn aikana huomasimme, että taikinaa kannattaa ottaa kerrallaan vain yhtä koristetta varten pieni möykky. Kaulitaan n 0.5 cm paksuksi levyksi ja tehdään muottien avulla halutunlaisia koristeitaja muotin ympäriltä taikinan rippeet välittömästi takaisin kostean liinan alle.  Taikinan pintaan voi painaa kuvioita esim pitsliinalla tai kuvioidulla lasipinnalla, ja sitten pieni reikä ripustuslenkkiä varten. Aikamoinen sotku saatiin aikaiseksi, ja lähes kaikki näyttämisen kelpoiset koristeet on lautasella nähtävillä, eli ei kovin montaa valmista koristetta. Parasta tietenkin oli yhteinen hetki tyttöseni kanssa <3

Mun namut. Näitä olen tehnyt pitkin vuotta silloin tällöin, mutta jouluun nää sopii erittäin hyvin. Sisältää kuivattuja taateleita, kuivahedelmiä, kurpitsan- ja auringonkukan siemeniä, manteleita ja tällä kertaa myös maca-jauhetta. Kaikki sekaisin kutterilla. Pyöritellään palloiksi ja lopuksi pyöritellään kookoshiutaleissa.
Säilyy hyvänä ainakin viikon, todennäköisesti kauemminkin, mutta ei ole kokemuksia pidemmästä säilytyksestä :)

Perheen kuopus, neljä vuotias bichon frise tyttönen, Vappu nimeltään. Nimensä se on saanut syntymäpäivänsä mukaan , synttärit on vappuaattona, lisäksi se on sievä blondi, kuten Vappu Pimiä.  Tämä neito osoittaa rakkautta uskollisesti, vaikka koko muu maailma potkisi päähän. Kuten näkyy, se on seurakoira; kiipeää aina syliin kun se vaan on mahdollista, touhottaa ja räksyttää vieraille, ja "söpistelee" saadakseen herkkupaloja.
Rotu on valittu siksi, että se soveltuu yleensä allergiakotiin, siitä ei irtoa karvankarvaa ja se on seurallinen ja kiltti. Valkoinen turkki vaatii pesua ja trimmausta säännöllisesti.

Lähes 90-vuotiaassa talovanhuksessamme on 3 pönttista ja 2 leivinuunia. Juuri tämä on ihanaa syksyssä, tulen loimotus ja lempeä lämpö.